Hydrospinning

Jaloissa kiertävä turbulenssi vesikuntopyörää polkiessa tuntuu erikoisen metkalta. Maailmalla hydrospinning on hitti sisä- ja ulkoaltaissa. Tämä pehmeä mutta tehokas vesilaji on pyörähtänyt käyntiin myös Suomessa, ensimmäiseksi Mäkelänrinteen Uintikeskuksessa.

”Kierroksia lisää ja samalla kädet piirtävät kahdeksikkoa. Anna vauhtia vedelle!” Liikuntavastaava Evi Levander kirittää ryhmää altaan reunalla ajokkinsa satulassa. Altaassa ei tarvitse uhrata huomiokyvyn hippustakaan autokaahareille tai koirien talutushihnojen piiloverkostolle. Ei muuta kun antaa soittaa veden ja musarytmien säestyksellä. Ryhmästä ja ohjelmasta huolimatta pystyy myös uppoutumaan itseensä aistimaan, miltä ajaminen syvimmiltään tuntuu.

Veden virtaus, pyörteet ja raajoja ympäröivä vesikerros hierovat ja vastustavat liikettä. Noste pyrkii irrottamaan satulasta. Ryhdistämällä vatsa- ja selkälihakset tiukoiksi pysyy jakkaralla. Mitoiltaan sopivaksi säädettyyn vesikuntopyörään saa vakaan kontaktin kuin omaan tuttuun tanssipartneriin ikään – tasaisesti pyörii rennossa otteessa.

Vesipyöräilyn viidestä perusliikkeestä kolme kuuluu maantieajajan vakiovarastoon. Käsiä siirrellään ohjaustangolla eri asentoihin ja välillä noustaan satulasta putkelle keikkumaan tehokkaan rytmikkäästi kuin kuningas Lance Armstrong raatelevilla vuorilla. Uutta taiteilua on pudottautua satulan taakse ja irrottaa kädet rintauintiliikkeisiin. Tai pitää tangosta kiinni vastaotteella ja polkea seisten takaperin. Veden verhon takana voi rauhassa myös palautella ja pehmoilla, pyöräilykielellä ajaa kävelyvauhtia. Se ei useinkaan onnistu pyöräteillä, koska joku pyrkii roikkumaan hännässä ja haastaa mittelöön.

Maantiekuskin vertailevat kokemukset

Peruslenkkivauhdilla pyörittäminen tuntuu vedessä kevyemmältä kuin maantiellä. Sillä joutuu puristamaan jalkalihaksiaan enemmän, erityisesti nousuissa ja vastatuulessa. Hydrostaattisen paineen vuoksi vedessä sama rasitus saavutetaan pienemmällä syketaajuudella kuin maalla.

Ulkoilman lämpötila Suomessa on yleensä alle uimahallin asteiden (Mäkelänrinteessä vesi 27, ilma 28-30), mikä vaikeuttaa menoa. Altaassa ei tarvitse hinata kalustoa mukanaan. Rintakehän korkeudelle ulottuva vesi vähentää kehon painon noin 30 prosenttiin ”maapainosta”.

Myös kuntopyöräily sisällä tuntuu työläämmältä kuin vesipyöräily, jos vääntää tehokkaasti. Kuntopyörän selässä hikoillessa ei saa oikein mitään ilmaiseksi, ellei kevennä vastusta. Ei ole alamäkeä, myötätuuliosuutta tai veden nostetta avittamassa. Erityisesti reiden etuosat alkavat hapottaa. Vedessä taas hikinorojen virtaa ei tunne.

Mitä nopeammin vesikuntopyörällä polkee, sitä suuremmaksi vastus kasvaa. Vaikka antaa myllyn pyöriä täysillä, maitohapon kirvely on vaimeampi ja tasaisempi kuin maalla. Veden lämpö ja paine lääkitsevät vaivoja. Tiellä vedellessä kipu polttaa rengasmaisena reisien alaosissa ja kovassa rutistuksessa aina vyötäröön asti.

Vedestä maihin

Nousin 40 minuutin vaihtelevan hydrospinning-ohjelman jälkeen altaasta hurmioefektin valelemana ja juoksin heti perään 12 kilometrin kotimatkan. Polvet tuntuivat vetreiltä, mitä ei koe kunnon maantieajon jälkeen. Myös sen aiheuttamat tönkköaskeleet ja reiden etuosien kivipaasimaisuus jäivät ilmaantumatta.

Tutkitusti veden tiheys, noste, hydrostaattinen paine ja virtaus vastustavat liikkeitä ja vähentävät merkittävästi niveliin kohdistuvaa rasitusta ja turvotusta. Etureisien väsymistä hidastaa hieman se, että veden vastus vähenee, kun liike on nosteen suuntainen eli polkimen nostovaiheessa. Painamisvaiheessa poljetaan nostetta vastaan, jolloin reisien lisäksi erityisesti pakarat ja pohkeet joutuvat töihin.

Ristiselkä ja niska jumittavat helposti pitkän maantieajon jälkeen staattisen asennon, hien ja vedon vuoksi. Vedessä pystyy paremmin säilyttämään rentouden. Rento mieli johtuu myös siitä, että ympäristön häiritsevät ärsykkeet häviävät. Tutkimusten mukaan harjoittelu vedessä parantaa kuntoa sekä hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä samansuuntaisesti kuin harjoittelu kuivalla maalla.

Laihduttajat hyötyvät vesiliikunnasta, koska vedessä kuluu enemmän energiaa kuin ponnisteltaessa saleilla ja teillä. Pölytön, lämmin ja kostea vesiympäristö soveltuu hyvin allergisille ja astmaatikoille. Hydrospinning sopii myös kuntoutujille, senioreille sekä kunto- ja kilpaharjoitteluun. Vannoutunut kilometritahko saa siitä uutta ulottuvuutta ja polkaisua harjoitteluunsa.

Vesikuntopyörä ja varusteet:

Hydrospinning ja Hydrorider kehitettiin Italiassa, pyörätekniikan maassa viisi vuotta sitten. Hydrorider on ruostumattomasta teräksestä valmistettu, 24 kiloa painava vesikuntopyörä, jota poljetaan vyötärön ja rinnan välille ulottuvassa vedessä.

Vastus säädetään neljän siivekkeen avulla ennen veteen menoa. Tasoja on kolme. Aloittelija valitsee kolmosen eli raskaimman vastuksen, jolloin tasainen pyöritysliike on helppo omaksua. Vastus pidetään samana koko ohjatun tunnin ajan. Satulaa ja ohjaustankoa voi liikuttaa pysty- ja vaakasuunnassa. Säädöt ovat sopivat, kun jalka jää ala-asennossa hieman koukkuun ja niska, hartiat ja kädet pysyvät rentoina.

Asusteet ovat uimapuku, vesijumppatossut tai muut allastossut. Varvastossut eivät sovellu, koska polkimissa on kehikot ja kiristettävä hihna.

Lisätietoa: www.urheiluhallit.fi

Lähde: Tapani Pöyhönen: Vesi on lempeä kuntoutusympäristö. Liikunta & Tiede 5/04.

Polkupyörän pesu ja huolto

Puhdas ja kiiltävä pyörä näyttää aina hyvältä. Pesuvälineiksi käy vesi ja astian- tai autonpesuaine. Painepesuri ei sovellu pyörän pesemiseen. Painepesuri pilaa pyörän, koska paineen avulla vesi pääsee helposti paikkoihin, joissa sitä ei kaivata. Navat, keskiölaakerit ja vaihteet on syytä pitää runsaalta vedeltä suojassa, vaikkakin monet pyörät on suojattu siten, ettei vesi pääse laakeristoihin.

Normaali puutarhaletku pienellä paineella käy mainiosti pesuun. Tosin vettä ei tarvita välttämättä lainkaan. Puhdistus sujuu hyvin käyttäen vaikkapa rättiä tai trasselia. Ahtaiden paikkojen pesussa voi hyödyntää esimerkiksi hammasharjaa tai maalipensseliä.

Pesun jälkeen pyörä huuhdellaan ja kuivataan. Puhdas pinta viimeistellään vahalla tai silikonilla. Vahattu pinta pysyy kauemmin puhtaana eikä lika tartu siihen kunnolla.

Pesun jälkeen on hyvä suihkauttaa ketjuöljyllä vaihteet ja ketjut.

Polkupyörän keväthuolto

  1. Pese pyörä vedellä ja astian- tai autonpesuaineella. Älä missään nimessä käytä painepesuria!
  2. Tarkista turvallisuuteen vaikuttavat kohteet ja tekijät: jarrut, ohjaintangon ja kannattimen kiinnitykset, istuimen kiinnitys, pyörien napamuttereiden kiinnitys haarukkaan ja heijastimien kunto.
  3. Tarkista renkaiden ilmanpaine sekä pintakuvioinnin kunto.
  4. Tarkista ruuvien ja muttereiden kireys ja kiristä tarvittaessa.
  5. Korjaa maalipinnan kolhut paikkamaalilla. Ensiavuksi kolhukohtaan käy vaikkapa öljytippa.
  6. Vahaa pyörä autovahalla tai silikonilla pesun jälkeen. Vaha antaa suojan kiiltolakatuille pinnoille. Mattapintaisia kohtia ei kannata vahata.
  7. Puhdistuksen ja yleistarkastuksen jälkeen suorita ketjujen, kaikkien vaihteisto-osien nivelkohtien ja laakeroinnin huolellinen voitelu. Oikeat aineet löytyvät parhaiten pyöräliikkeistä, mistä löytyy muutenkin neuvoja huoltoon ja varaosiin liittyvissä asioissa.
  8. Jos sinulla on vannejarrullinen pyörä, varo voiteluaineen joutumista jarrupintoihin.
  9. Jos omat taitosi tai aika eivät riitä pyörän huoltamiseen, käänny ammattitaitoisen pyöräliikkeen puoleen.
  10. Paras hetki pyörän vuosihuoltoon on syksy, jolloin suurin osa pyöräilijöistä pistää pyörän talviteloille. Näin toimittaessa pyörä on valmis otettavaksi käyttöön heti pyöräilykelien alkaessa keväällä. Lisäksi huollettu pyörä kestää varastoinnin paremmin.

Jarrut

Jalkajarru ei vaadi sen ihmeellisempää huoltamista. Mikäli ongelmia ilmenee, löytyy apu pyöräliikkeestä. Myös vuosihuollon yhteydessä napa kannattaa purkaa, puhdistaa ja voidella.

Jarrupalojen ikä ja kunto vaikuttavat jarrutustehoon. Kulumista on helppo seurata kitkapinnasta. Kun palan kuviointi on kulunut loppuun, vaihda uusi jarrupala.

Jarrupalat on asennettava oikeaan asentoon. Jarrupalan on oltava lepotilassa 1,5-2 millimetrin päässä vanteesta. Jarrutettaessa jarrupalan etupään pitäisi koskettaa vannetta ensin.

Ketjut

Ketju kestää normaalissa käytössä yli 3000 kilometriä. Ketju on pidettävä hyvin voideltuna ja oikealla kireydellä. Laiminlyömällä ketjun hoidon se kuluu loppuun hyvinkin nopeasti.

Likainen ja kuiva ketju kuluttaa ketjurattaita, jotka joudutaan tällöin vaihtamaan ketjujen lisäksi.

Ketjun huolto

Puhdista likainen ketju pesuliuottimella. Tämän jälkeen huuhtele ketju vedellä ja kuivaa se.

Pesun jälkeen ketju voidellaan huolellisesti. Upota ketju öljyyn, jotta öljy tunkeutuu jokaiseen osaan ketjua. Tämän operaation jälkeen ylimääräinen öljy pyyhitään pois.
Napavaihteisessa pyörässä ketjun vapaaliike on oltava 10-15 mm. Ketjuvaihteisessa pyörässä ketju on vaihdettava, jos vapaaliike on yli 3 millimetriä.

Jarru- ja vaihdevaijerit

Vaijerit kannattaa tarkistaa aika ajoin. Irrota vaijeri kiinnikkeistä ja vedä sisus ulos kuoresta. Mikäli vaijerissa on havaittavissa murtumia, runsaasti ruostetta tai irronneita säkeitä, on se syytä uusia. Mikäli vaijeri on ulkoisesti kunnossa, puhdista ja öljyä se kevyesti ohuella öljyllä.

Rengaspaineet

Rengaspaineet on syytä pitää kohdillaan. Oikea painearvo riippuu renkaasta ja ajajan painosta. Oikeat painearvot kannattaa selvittää polkupyörän tai renkaiden ostohetkellä. Ohjeellisina arvoina voidaan sanoa, että maastopyörien oikea painealue on 2-4 bar ja maantiepyörillä reilusti enemmän (5-8 bar).

Pyörässä on paljon muutakin huollettavaa. Muun muassa laakeristot ja vaihteistot kaipaavat huoltoa ja säätöä aika ajoin. Asiantunteva pyöräliike tarjoaa parhaan vaihtoehdon näiden osien huoltoon ja säätämiseen. Mikäli säädät ne kuitenkin itse, kysy neuvoja pyöräliikkeestä.

Elintarvikkeiden lisäaineet – hyväksi vai pahaksi?

Elintarvikkeiden lisäaineita käytetään parantamaan elintarvikkeiden ominaisuuksia sekä teollisia valmistusprosesseja. Säilyvyyttä lisätään säilöntäaineiden avulla. Valmistusprosesseja parannetaan käyttämällä esimerkiksi emulgointiaineita ja jauhonparannetta.

Lisäksi lisäaineita käytetään markkinointitarkoituksiin ja menekin lisäämiseksi. Kauniin punainen makkara myy paremmin kuin väriaineeton ruskea. Makkaraan lisätään väri- ja säilöntäaineita valmistusprosessin aikana. Tuotteen markkinamyönteisyyteen vaikuttaa myös maku, jota voidaan korostaa arominvahventeilla.

Lisäaineita tavataan lähes kaikissa elintarvikkeissa. Lastenruoissa niitä ei periaatteessa saisi olla, mutta markkinoilla löytyy tuotteita, joissa on käytetty hyytelöimisaineita sekä happamuudensäilöntäaineita. Suurimpia lisäaineiden lähteitä ovat makeiset, leivonnaiset, lihajalosteet, light-juomat, kevytmargariinit, kotimaiset hillot sekä maustetut rahkat.

Kalalle väriaineita

Lisäaineita käytetään elintarvikkeiden kaikissa valmistusprosesseissa. Kalankasvattamoissa lohikaloille syötetään lihan oranssia väriä lisäävää E160g-väriainetta nimeltään kantasanktiini. Samalla aineella kananmunista saadaan mukavan keltaisia.

Leipä sisältää lisäaineita, joita on lisätty taikinaan; jauhonparanteita, säilöntäaineita, arominvahventeita ja emulgointiaineita. Lisänä tulee leivonnassa käytetyn margariinin lisäaineet, eli hapettumisen estoaineet. Ehkä leipä joskus pääsee leikkuriin, jonka terät on käsitelty paakkuuntumisen estoaineilla. Näin leipä on saanut lisäaineannoksensa.

Monivitamiinitabletit puolestaan värjätään usein titaanidioksidilla E171 ja E172, jonka jälkeen ne saavat pintakäsittelyaineitta. Vaatiiko kuluttaja vahatun näköisiä kiiltävän valkoisia ja steriilejä ABC-vitamiinivalmisteita?

Kolme kriteeriä

EU on asettanut lisäaineiden käytölle kolme kriteeriä. Ne eivät saa itsessään olla elintarvikkeita, niiden tulee olla mahdollisimman haitattomia terveydelle ja niiden avulla tulee todistetusti pystyä parantamaan elintarvikkeiden teollisia ominaisuuksia. Näin ollen esim. suola ei siis ole lisäaine vaan elintarvike.

EU velvoittaa jäsenmaitaan valvomaan lisäaineita sekä niiden pitoisuuksia elintarvikkeissa. EU:n alainen elin SCF valvoo, että jäsenmaat noudattavat direktiivejä. Suomessa tullilaboratorio tutkii etenkin ulkomailta tulevat elintarvikkeet. Elintarvikevirasto valvoo Suomessa myös lisäaineita. Kuntien elintarvikelaboratoriot ovat vastuussa käytännön laboratoriotyöstä.

WHO:n ja FAO:n perustama elin JECFA on asettanut korkeimman päivittäisen annoksen kaikille lisäaineille, ns ADI-arvon. Esimerkiksi aspartaamille se on 40 mg/kg.

Mitä ovat E-koodit?

Erilaisia lisäaineita on noin 350 ja ne merkitään EU:n alueella ns. E-koodilla. E-kirjain tulee Eurooppa-sanasta. Joissakin elintarvikeselosteissa lisäaineet mainitaan vaihtoehtoisesti kemiallisilla nimillä, mm. askorbiinihappo.

Esimerkiksi margariini sisältää useita erilaisia lisäaineita: E331, E471, E339, E524 ja E202. Se siis koostuu rasvojen lisäksi säilöntäaineista, hapettumisen estoaineista, happamuuden säätöaineista sekä stabilointiaineista. Värillisissä irtokarkeissa voi olla jopa 15 erilaista lisäainetta, pääasiassa eri väriaineita.

Mistä lisäaineita valmistetaan?

Elintarvikkeiden lisäaineet voivat olla sekä synteettisiä että luontaisia, kasvi- ja eläinperäisiä. Synteettisiä lisäaineita valmistetaan laboratorioissa, esimerkkinä E300 eli C-vitamiinina tunnettu askorbiinihappo. Luontaista oranssia väriainetta (E160b) saadaan puolestaan eteläamerikkalaisesta orleaanipuusta uuttamalla. Eksoottisimpia lienevät eläinten karvoista valmistettavat lisäaineet, kuten E920. Kiinassa tätä valmistetaan ihmisten hiuksista. E-koodin aineiden valmistusprosessit pätevät vain EU:ssa. E920 on L-kysteiinihydroklorodi, jota käytetään yskänlääkkeissä sekä leivonnaisissa säilöntäaineena.

Haitallisia vai vaarallisia?

Suurin osa lisäaineista on kuluttajalle turvallisia tuotteita. Ne vain merkitään E-koodeilla tuoteselosteeseen. Pääasiassa lisäaineet ovat luonnontuotteista eristettyjä. Mutta osa lisäaineista on synteettisiä ja vähemmän turvallisia.

Lisäaineiden turvallisuus tutkitaan ennen markkinoille pääsyä eläinkokeilla. Aineiden ADI-arvot sekä mahdolliset terveysvaikutukset tutkitaan rotilla, jotka altistetaan yhdelle lisäaineelle 15-18 kuukauden ajan. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan kata lisäaineiden terveysvaikutuksia ihmiseen pitkällä aikavälillä. Miten ihminen kestää lähes 80 vuotta aspartaamia tai nitriittejä? Miten mahdolliset sairastumiset voitaisiin välttää?

Mukaan mahtuu myös erilaisia oireita aiheuttavia aineita. Näistä selvimpiä esimerkkejä ovat käytännössä täysin turhat elintarvikevärit ja makeutusaineina käytettävät aspartaami sekä asesulfaami-K. Oireita saattaa ilmaantua, kun lisäaine hajoaa ruoansulatuksen aikana tai reagoi muiden lisäaineiden kanssa tuottaen tuntemattomia kemiallisia yhdisteitä.

Aspartaami muodostuu kahdesta aminohaposta, asparagiinihaposta sekä fenyylialaniinista. Aspartaami hajoaa elimistössä tuottaen mm. metanolia. Aspartaamin hajoamistuotteet ovat elimistölle suurina määrinä myrkyllisiä. Ei siis ihme, että saantisuositukset ovat erityisen pieniä lapsille. Myös aikuiset voivat saada aspartaamista erilaisia yliherkkyysoireita, kuten päänsärkyä, huimausta ja väsymystä.

Väriaineet

Väriaineet, erityisesti ns. atsoväriaineet saattavat aiheuttaa ihmisille allergisia reaktioita. Lihan säilöntäaineina käytettävät nitraatit ja nitriitit voivat aiheuttaa ärsytysoireita. Lisäksi natriumnitriitin aineenvaihduntatuotteen otaksutaan olevan karsinogeeninen. Nämä aineet tunnistaa koodeista E249-E252. Punaisiksi keitetyt katkaravut värjätään vieläkin punaisimmiksi elintarvikeväreillä, jotka voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. Kevytmargariineissa, purukumeissa, pussikeitoissa ja paistoöljyissä hapettumisen estoaineena käytettävien lisäaineiden (E311, E312, E320 ja E321) terveysvaikutuksia on kyseenalaistettu.

Voiko lisäaineita välttää?

Valistunut kuluttaja voi vähentää päivittäistä lisäaineannosta tekemällä järkeviä ruokaostoksia ja olemalla kriittinen. Monesti vertailemalla kotimaista ja ulkomaalaista voi tehdä järkevän valinnan ostamalla ulkomaalaista EU-alueella tuotettua. Kuinka moni kuluttaja on vertaillut hilloja tai maitorahkoja?

Vastuuntuntoiset vanhemmat eivät syötä lapsilleen elintarvikeväreissä uitettuja karkkeja tai aspartaamilla makeutettuja light-juomia. Kalatiskillä voi vaatia väriaineilla ja kasvuhormoneilla kasvatetun kotimaisen kirjolohen sijaan villikalaa. Nitriiteillä värjätyn ja arominvahventeilla maustetun makkaran voisi vaihtaa kunnon pihvilihaan.

Yllättävästi myös monivitamiinivalmisteissa käytetään väriaineita, jotta niistä saadaan ”herkullisen” ja ”terveellisen” näköisiä. Syömällä monipuolisesti ja terveellisesti voi jättää turhat tabletit pois. Erityisen kriittinen kannattaa olla apteekeista saataviin raskaana oleville naisille tarkoitetuille monivitamiinivalmisteille, sillä moni sisältää väri- ja pintakäsittelyaineita. Mitä hyötyä elintarvikevärit antavat odottavalle äidille ja kehittyvälle lapselle?

Loppujen lopuksi elintarvikkeiden lisäaineet tuskin aiheuttavat enempää terveysongelmia kuin liian yksipuolinen ruokavalio, väärät rasvahapot, ylipaino tai liikunnan puute. Mutta välttämällä tiettyjä elintarvikkeita voi vähentää lisäaineiden aiheuttamia oireita ja mahdollisia haittoja. On vaikeaa varmentaa sairauksia, jotka johtuvat ruoan lisäaineista. Ne voivat kuitenkin edesauttaa sairauksien syntymistä.

E-koodi näyttää lisäaineluokituksen yleensä ensimmäisen numeron perusteella:

  • E100: väriaineet
  • E200: säilöntäaineet
  • E300: hapettumisen estoaineet
  • E400 ja E1400: emulgointi, stabilointi-, sakeuttamis- ja hyytelöimisaineet
  • E300 ja E500: happamuudensäätöaineet
  • E900: makeutusaineet

 

Lähteet: Elintarvikevirasto, Dominique Parent-Massin, Ranskan elintarvikeagentuurin (AFSSA) erikoisasiantuntijan haastattelu, Paul Lannoyen: Guide des additifs alimentaires,

EU:n elintarvikesivut: http://europa.eu.int/comm/food

Rypsiöljy pitää kehon kunnossa

Kotimainen rypsiöljy on paras ruokaöljy. Oliiviöljyyn nimeen vannovat joutuvat myöntämään kotimaisen rypsiöljyn erinomaisuuden tutkimustulosten kautta. Rypsiöljyn nauttiminen alentaa kolesterolia sekä ehkäisee rytmihäiriöitä ja rintasyöpää.

Myynnissä olevien ruokaöljyjen valikoima on runsas. Yleisimmin kaupan hyllyltä löytyy rypsi-, oliivi-, soija-, auringonkukka-, maissi- ja camelinaöljyä. Näitä kaikkia öljyjä on vielä saatavilla eri laatuisina sen mukaan, onko öljy puhdistettua vai valmistettu kylmäpuristamalla.

Kasviöljyt ovat 100-prosenttista rasvaa. Niiden rasvakoostumus on kuitenkin terveydelle edullinen ja ne sisältävät runsaasti E-vitamiinia. Kasviöljyt puristetaan öljykasvien siemenistä. Puristamisen jälkeen ne puhdistetaan, jolloin niistä saadaan kirkkaita, miedon makuisia ja hyvin säilyviä. Puhdistuskäsittely vaikuttaa jonkin verran öljyn ravitsemukselliseen arvoon.

Kylmäpuristamalla valmistettujen öljyjen teossa öljy erotetaan siemenmassasta valuttamalla ja puristamalla ilman siementen ulkoista lämmitystä. Kylmäpuristettua öljyä ei yleensä myöskään puhdisteta ja se on väriltään tummempaa ja maultaan voimakkaampaa kuin puhdistetut öljyt.

Ravintorasvojen kulutus on Suomessa vuosi vuodelta vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kasviöljyjen käyttö on sen sijaan lisääntynyt. Kun vuonna 1992 suomalainen käytti keskimäärin rasvaa 19,6 kiloa, niin siitä kasviöljyä oli vain 2,7 kiloa. Viime vuonna rasvan kokonaiskulutus henkeä kohden oli 17,7 kiloa. Tästä määrästä kasviöljyn osuus oli 3,6 kiloa.

Kasviöljyistä suomalaiset suosivat viime vuonna ylivoimaisesti eniten (75 %) rypsistä ja rapsista valmistettuja öljyjä. Toiselle sijalle nousi oliiviöljy ja kolmanneksi auringonkukkaöljy lähes samansuuruisella kulutuksella.

Rypsi vastaan oliivi

Oliiviöljyä luullaan monesti terveellisemmäksi kuin rypsiöljyä. Näin ei kuitenkaan ole. Kotimaisessa rypsiöljyssä on vähemmän tyydyttyneitä rasvahappoja kuin oliiviöljyssä. Lisäksi rypsiöljyssä on runsaasti terveellistä linoleenihappoa (omega-3), jota oliiviöljyssä on vain hitusen. Rypsiöljyssä on myös huomattavasti enemmän E-vitamiinia kuin oliiviöljyssä.

Rypsi- ja raspiöljyissä on samanlaiset rasvahappokoostumukset. Suomessa puhutaankin yleisesti vain rypsiöljystä kun tarkoitetaan rypsi- tai rapsiöljyä.

Rypsiöljyn terveellisyys perustuu sen erittäin matalaan tyydyttyneiden rasvahappojen määrään. Lisäksi siinä on runsaasti ns. tyydyttymättömiä öljyhappoja. Rypsiöljy sisältää myös merkittäviä määriä elimistölle välttämättömiä rasvahappoja (linoli- ja alfalinoliinihappo). Näitä elimistö ei pysty itse valmistamaan, vaan ne on saatava ravinnosta. Rypsiöljy on myös erinomainen E- ja K-vitamiinien sekä muiden rasvaliukoisten vitamiinien lähde.

Kylmäpuristettu on parasta

Rypsiöljyn valmistusmenetelmä vaikuttaa sen rasvahappokoostumukseen. Kylmäpuristettu rypsiöljy sisältää tyydyttymättömiä rasvahappoja n. 95 %. Näistä hyvälaatuisista rasvahapoista 62 % on yksinkertaisesti tyydyttymättömiä. Tavallisen rypsiöljyn valmistuksessa käytetään liuottimia ja kuumennusta.

Kuumennus vaikuttaa haitallisesti rypsiöljyn ominaisuuksiin lisäämällä sen hapettumista ja tuhoamalla tärkeitä vitamiineja. Siksi tavallinen rypsiöljy sisältää enemmän rasvahappojen hapettumistuotteita ja vähemmän vitamiineja kuin kylmäpuristettu rypsiöljy.

Kylmäpuristettu rypsiöljy ei myöskään sisällä haitallisia trans-rasvahappoja, jotka lisäävät veressä olevaa kolesterolipitoisuutta. Kylmäpuristettuun rypsiöljyyn ei lisätä mitään, eikä siitä poisteta mitään. Esimerkiksi kyläpuristettu rypsiöljy sisältää lesitiiniä, kun sen sijaan tavallisesta rypsiöljystä lesitiini poistetaan valmistuksen yhteydessä.

Rypsiöljy tekee hyvää sydämelle

Uusien tutkimusten mukaan alfalinoleenihappo (omega-3) on rypsiöljyn tärkeimpiä rasvahappoja. Alfalinoleenihappo on ihmiselle välttämätön rasvahappo, jolla on monia terveyttä edistäviä vaikutuksia. Se lievittää tulehduksen oireita, vähentää veren hyytymistä, alentaa kolesterolipitoisuutta ja estää sydämen rytmihäiriöitä.

Eläinkokeet ja epidemiologiset tutkimukset tukevat Harvardin yliopiston dosentin Heikki Korpelan mukaan käsitystä, että runsas alfalinoleenihapon saanti vähentää äkillisen sydänkuoleman vaaraa 45 prosentilla. Alfalinoleenihaposta muodostuu myös pitkäketjuista linolihappoa (alfa-3), jota esiintyy kalassa. Täten kalan rasvahappojen saannin vajausta voidaan korvata lisäämällä alfalinoleenihapon saantia.

Monet väestötutkimukset tukevat Heikki Korpelan mukaan käsitystä, että ravinnon runsas linoleenihapon saanti liittyy vähäiseen sepelvaltimotaudin vaaraan, eli mitä suurempi on ravinnon linoleenihapon saanti, sitä pienempi on sydäntaudin riski.

Kalifornian yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa on todettu, että veren suuri linoleenihapon määrä heijastaa vähentynyttä aivoinfarktin ja aivoverenvuodon riskiä.

Rypsiöljyn sisältämän kertatyydyttymättömän rasvahapon runsas saanti on todettu uudessa ruotsalaisessa tutkimuksessa vähentävän myös rintasyövän riskiä. Tutkimuksessa rintasyövän riski väheni puoleen, kun kertatyydyttämättömän öljyhapon saanti oli vähintään 10 grammaa päivässä.

Laskee kolesterolia

Kylmäpuristetun rypsiöljyn on todettu dosentti Heikki Korpelan mukaan vähentävän sekä kokonaiskolesterolin että LDL -kolesterolin määrää. Uudet tutkimukset osoittavat, että kylmäpuristettu rypsiöljy vähentää kolesterolipitoisuutta enemmän kuin tavallinen rypsiöljy tai rypsiöljystä valmistettu kovetettu margariini. Tämä ero voi johtua joko kylmäpuristetun rypsiöljyn sisältämästä lesitiinistä tai kovetettujen margariinien sisältämistä trans-rasvahapoista. Lesitiini vähentää kolesterolipitoisuutta.

Myös Helsingin Yliopiston Farmasianlaitoksen ja Helsingin Yliopistollisen Keskussairaalan yhteistyönä tekemä tutkimus osoittaa, että kylmäpuristetun rypsiöljyn nauttimisella on selvä LDL-kolesterolia (pahaa kolesterolia) ja veren hyytymistekijöitä vähentävä vaikutus. Samalla plasman lesitiinipitoisuus kohosi merkittävästi. Pääosa tutkimukseen osallistuneista koehenkilöistä ei käyttänyt kalaa tavanomaisessa ruokavaliossaan. Koehenkilöt nauttivat päivittäin 15 g kylmäpuristettua rypsiöljyä.

Soveltuu myös paistamiseen

Kylmäpuristettu rypsiöljy kestää kuumennusta erittäin hyvin, koska se sisältää runsaasti yksinkertaisesti tyydyttymättömiä rasvahappoja ja antioksidantteja. Ruoanvalmistuksessa se käy salaattikastikkeisiin, marinointiin, leivontaan, pannulla paistamiseen ja rasvassa keittämiseen. Uppopaistamiseenkin tämä mainio öljy käy, savuamispiste on 210 C astetta ja se kiehuu rauhallisemmin kuin muut öljyt.

Kylmäpuristettu oliiviöljy ei kestä kuumentamista. Oliiviöljyn käyttäjien kannattaakin hankkia paistamiseen ja leivontaan tavallista oliiviöljyä ja salaatinkastikkeisiin kylmäpuristettua extra virgin -laatua.

Camelina haastaa rypsin

Uusimpana tulokkaana kasviöljyjen joukkoon on tullut kotimainen Camelinaöljy. Camelina sativa eli ruistankio on peräisin Välimeren alueelta ja Keski-Aasiasta. Camelina on ”uusvanha” viljelykasvi, jota on viljelty Euroopassa rauta- ja pronssikaudella. Keskiajalla se oli yksi tärkeimmistä öljykasveista. Sen jälkeen sen viljely on kuitenkin ollut hyvin vähäistä.

Noin metrin korkuiseksi kasvavan vaaleanpunakukkaisen Camelinan viljelystä kiinnostuttiin uudelleen 1980-luvulla, koska se on aikainen ja runsassatoinen.

Camelinaöljyn tyydyttymättömien rasvojen kokonaisosuus on lähes sama kuin rypsiöljyn. Camelinaöljyssä on kuitenkin lähes kaksi kertaa enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja kuin rypsiöljyssä, mutta kertatyydyttymättömiä lähes puolta vähemmän.

Monityydyttymättömät rasvahapot alentavat tehokkaimmin kokonaiskolesterolin määrää. Haittana on, että liian suuret määrät pienentävät myös hyvän eli HDL -kolesterolin pitoisuutta. Kertatyydyttymättömät rasvahapot eivät pienennä kokonaiskolesterolin määrää yhtä tehokkaasti, mutta ne eivät myöskään vähennä hyvän kolesterolin määrää.

Camelinaöljy sisältää runsaasti ihmiselle välttämättömiä alfalinoleenihappoa (omega -3) ja linolihappoa (omega-6). Omega 3- rasvahappoa camelinaöljy sisältää lähes kertaa enemmän kuin rypsiöljy ja yli 20 kertaa enemmän kuin oliiviöljy. Tämän vuoksi camelinaöljy soveltuu erittäin hyvin sellaisille henkilöille, jotka eivät syö kalaa.

Rypsi-, oliivi- ja camelinaöljyn koostumuksen vertailu

rypsi / oliivi / camelina

  • Tyydyttyneet rasvahapot % 6 /14 /10
  • Kertatyydyttymättömät rasvahapot % 60 / 69 / 31
  • Monityydyttymättömät rasvahapot % 32 / 11 / 58
  • Linolihappo (omega-6) 22 / 11 / 15
  • Algalinoleenihappo (omega-3) 10 / 1 / 39
  • E-vitamiini mg/100g 24 / 12 / 8

Arvot ovat noin-arvoja ja voivat jonkin verran vaihdella valmistusmenetelmästä riippuen.

Tupakka

Tupakointi on hyvinvointia tavoittelevan ihmisen vaarallisin riskikäyttäytymisen muoto. Puolet nuoruusiässä tupakoinnin aloittaneista menehtyy ennenaikaisesti johonkin tupakkatautiin, osa jo keski-iässä.Tupakka vie rahat ja usein terveydenkin.

Tupakka tappaa lähes viisi miljoonaa ihmistä vuodessa. Joka toinen tupakoitsija kuolee ennenaikaisesti tupakasta johtuvaan sairauteen. Puolet heistä menettää tupakan vuoksi yli 20 elinvuottaan. Turvarajoja ei enää ole kuten ennen vanhaan: vain nollatoleranssi on turvallista.”Nikotiiniriippuvuus voi tulla jo parista tupakka-askista”, varoittelee erikoislääkäri Hannu Vierola.Kevytsavukkeetkin ovat harhaa. Niistä tulee häkää jopa enemmän kuin normaalisavukkeista. Lisäksi on havaittu, että kevytsavukkeiden polttajat vetävät pidempiä ja syvempiä henkäyksiä tiheämmässä tahdissa kuin mihin tupakkavalmistajien koeasetelmat perustuvat. 20 savuketta päivässä polttava imee tupakasta keuhkoihinsa yli 200-kertaisen määrän haitallisia pienhiukkasia liikennepäästöjen turvallisiin ylärajoihin verrattuna. Suomessa onkin Amerikan malliin vireillä uusi tupakkaoikeudenkäynti: kevytsavukkeiden valmistajaa syytetään asiakkaiden harhaanjohtamisesta kevytsavukkeiden ”turvallisuudella”.

Tupakan haitalliset aineet

Tupakansavun haitallisimmat aineet ovat häkä eli hiilimonoksidi (CO), nikotiini ja raskasmetallit, kuten lyijy ja kadmium.

Kuinka luonnontuotteesta eli nikotiinikasvin lehdistä voi tulla hengenvaarallisia? Vastaus kysymykseen löytyy erikoislääkäri Hannu Vierolan kirjasta Tupakka-miehen tietokirja: ”Kaikki orgaaninen materiaali muodostaa palaessaan syöpävaarallisia aineita. Niin myös tupakka, jossa on 50 syöpää aiheuttavaa ainetta. Yhdysvalloissa valmistaja mainostaa Winston-savukkeita luonnollisina ”natural”-tuotteina ilman lisäaineita. Mutta tupakkafirma jättää kertomatta, että savukkeen palamistuotteita eli lisäaineita on muutoinkin yli 4000 vaikkei yhtään lisättäisi tehtaalla. Vihreästi ajattelevia nuoria pyritään näin harhauttamaan!”

Tupakka ja liikunta

Tupakoinnilla on aina epäedullinen vaikutus fyysiseen kuntoon – oli kyse sitten savukkeiden satunnaisesta tai vakituisesta polttelusta, piiputtelusta tai vaikka nuuskaamisesta.

Häkä heikentää hapen kulkua sydämeen verottamalla veren hemoglobiinia, jonka tehtävänä on hapen kuljettaminen. Sydän yrittää korvata hapenpuutetta sykkimällä entistä nopeammin, mikä kuluttaa taas happea entistä enemmän. Lihakset eivät saa tarpeeksi happea ja siksi ne väsyvät helposti.

Terva ärsyttää keuhkoputkia, jolloin välittömänä seurauksena on limaneritystä ja yskää. Tupakoitsijan keuhkot ovat jatkuvassa ärsytystilassa ja rasituksessa. Yskä ja hengitysteiden limaisuus haittaavat hengittämistä. Yskästä kehittyy usein krooninen keuhkoputken tulehdus.Nikotiini nostaa tilapäisesti verenpainetta ja sydämen sykintänopeutta. Sydän rasittuu tavallista enemmän ja pulssi nopeutuu. Nikotiini supistaa lihasten valtimoita ja näin urheillessa lihasten verenkierto heikkenee: urheiluvammat yleistyvät.Tupakointi saattaa haitata myös ravinnon hyväksikäyttöä ja lisätä eräiden vitamiinien, kuten C-vitamiinin ja hivenaineiden, kuten kalsiumin tarvetta. Tupakointi onkin eräs osteoporoosin riskitekijä ja ainoa varmuudella todistettu nivelreuman riskitekijä.

Nuuskaaminen aiheuttaa ien- ja suutulehduksia sekä hampaiden reikiintymistä, jotka alentavat suorituskykyä. Nuuskan käytön on todettu myös hidastavan palautumista.Ruotsissa Uppsalan yliopiston professori Jan Hirsh on todennut ruotsalaisenkin nuuskan aiheuttavan suusyöpää, vaikka valmistaja Swedish Match sen pyrkiikin innokkaasti kiistämään.

Paras hetki lopettaa – heti

Suurin osa tupakoitsijoista haluaa lopettaa. Noin 40 prosenttia yrittää vuosittain päästä eroon tupakasta, mutta läheskään kaikki eivät onnistu, ainakaan heti. Sinnikäs yrittäminen kuitenkin kannattaa ja se tuottaa tulosta. Tupakoinnin lopettaminen parantaa sekä välittömästi että pitkällä tähtäimellä elämänlaatua.

Jo vuorokauden kuluttua tupakoinnin lopettamisesta keuhkot alkavat puhdistua limasta. Kolmessa vuorokaudessa keuhkojen toiminta paranee ja hengittäminen tulee helpommaksi. Myös keuhkoputkien supistustila helpottaa. Muutamassa kuukaudessa yskä, vinkuva hengitys ja hengitysvaikeudet vähenevät. Keuhkosyövän riski alkaa pienentyä. Kymmenessä vuodessa tupakoinnin lopettamisesta riski sairastua keuhkosyöpään on pienentynyt lähes tupakoimattoman tasolle 20 prosenttiin. Sydänsairauksien riski pienenee lähes tupakoimattomien tasolle jo muutaman vuoden kuluttua lopettamisesta. Lopettamisesta koituva hyöty ei vähene iänkään myötä, vaan lopettaminen kannattaa aina.”Nyrkkisääntö on, että lopeta ehdottomasti ennen kuin täytät 30 vuottaa”, sanoo erikoislääkäri Hannu Vierola.”Näin on aika suuri todennäköisyys, että elinikäsi ei paljoa lyhene ja syöpäriskikin ehtii aika hyvin nollaantua. Keuhkojen toiminta ei palaudu ennalleen paljon lapsesta asti tupakoineilla, varsinkaan jos keuhkoahtaumataudin oireita on jo ehtinyt tulla. Mutta sekin on hyvä asia, ettei keuhkojen kimmoisuus heikkene enää normaalia ikääntymistä nopeammin”, Vierola jatkaa.

Nikotiinin vaikutukset

Tupakkariippuvuudessa keskeisin rooli on keskushermostoa stimuloivalla nikotiinilla, joka on keskushermoston välittäjäaineen, asetyylikoliinin kaltainen aine. Syöpää nikotiini ei aiheuta, mutta usein vaikean riippuvuuden. Riippuvuus tupakasta on fyysistä, psyykkistä, emotionaalista ja sosiaalista. Nikotiiniriippuvuuden on todettu joissakin tutkimuksissa olevan jopa yhtä voimakasta kuin heroiiniriippuvuuden.

Nikotiinista saamamme tuntemukset johtuvat nikotiinin muissa aivojenvälittäjäaineissa aiheuttamista muutoksista. Toistuva savuttelu aiheuttaa pysyviä muutoksia hermosoluissa.”On viitteitä sitä että hyvin nuorena tupakoinnin aloittaneet saavat pysyviä aivokemian muutoksia, jotka johtavat helposti huumeiden, kuten kannabiksen ja amfetamiinin käyttöön. Moni narkomaani onkin aloittanut ”uransa” tupakalla jopa 9-vuotiaana”, kertoo Hannu Vierola.

Aivot muuntuvat vastaanottamaan ja vaatimaan yhä suurempia annoksia nikotiinia. Tupakan nikotiinin aiheuttamat hermostolliset muutokset selittävät, miksi tupakkalakko aiheuttaa useimmille tosi ikäviä vieroitusoireita, kuten ahdistusta, hermostuneisuutta, masennusta ja unihäiriöitä. Vieroitusoireet alkavat puolen vuorokauden kuluessa lopettamisesta, ovat huipussaan 1-3 vuorokauden kuluttua ja kestävät keskimäärin 3-4 viikkoa. Pahimmat oireet kestävät enintään viikon. Tupakoinnin lopettaminen on vaikeampaa niille, jotka ovat aloittaneet jo 12-14-vuotiaina. Nikotiiniriippuvuus on pahimmillaan, jos tupakointi on jatkunut yli 16 vuotta.Tuore amerikkalaistutkimus kertoo, että tupakoinnin lopettaminen voi olla hankalampaa helposti suuttuvalle ihmistyypille. Ihmisten välillä on myös geneettisiä eroja perimässä. Noin 10 % tupakoitsijoista voi lopettaa helposti ilman sen kummempia temppuja tai hoitoja. Heille nikotiini ei anna samantyyppistä mielihyvää kuin muille tupakoitsijoille.Kaikille tupakan lopettamiseen valmistautuminen on tärkeää. Kannattaa miettiä ja valmistautua etukäteen niihin ongelmiin, joita lopettamispäätöksen jälkeen melko varmasti on odotettavissa.

Nikotiiniriippuvuus on sairaus

Uusin tutkimus on auttanut ymmärtämään nikotiinin neurobiologisia vaikutuksia ja tuonut tieteellistä näyttöä hoitojen tueksi.”Ruotsissa lääkäreitä on kannustettu auttamaan jokaista vastaanotolle tulevaa tupakoitsijaa. Ruotsin lääkäriliiton tiedotteessa kysytään:

Kun potilaasi verenpaine on 200/100 tai hänen verensokerinsa on yli 10 mmol/l, alat heti toimia. Mutta mihinkäs toimiin ryhdyt kun potilaasi tupakoi 10 savuketta päivässä”, Vierola kysyy.Nikotiiniriippuvuus on todettu krooniseksi tilaksi, jota pitäisi hoitaa samalla lailla kuin korkeaa kolesterolia ja verenpainetta.”Tupakointia ei ole tapana mieltää riippuvuudeksi tai addiktioksi. Puhutaan pahastatavasta ja yksilön valinnasta vaikka yksilö onkin selvästi ja vakavasti koukussa. Nikotiiniriippuvuus voidaankin mieltää aivojen sairaudeksi, johon säännöllinen tupakointi vääjäämättä johtaa.”

Nikotiinittomat lääkehoidot

Alunperin masennukseen Yhdysvalloissa käytetty uusin tupakanvieroitukseen tarkoitettu lääke bupropioni (kauppanimi: Zyban) löydettiin sattumalta. Masennuslääkkeenä bupropionia on käytetty menestyksellisesti jo vuosia ja sillä hoidettuja potilaita on jo noin 50 miljoonaa. Bupropionin havaittiin myös vähentävän tupakanpolton tarvetta.

Tupakoinnin lopettamiseen lääkettä on USA:ssa käytetty jo vuosia ja jonkin aikaa myös useissa EU-maissa. Bupropionia tupakoinnin lopettamiseen on käyttänyt jo yli 13 miljoonaa henkilöä. Suomessa Zyban tuli apteekkimyyntiin toukokuussa 2003. Lääkettä saa vain lääkärin määräyksellä. Kela ei vielä myönnä korvausta bupropioni-hoidosta, jonka päiväkustannukseksi tulee kuitenkin vain kolme euroa. Vertailun vuoksi: tupakka-aski maksaa noin neljä euroa.

Lääke, joka vie tupakan himon?

Bupropioni vaikuttaa samoihin aivojen kemiallisiin välittäjäaineisiin, jotka ainakin osittain saavat aikaan tupakoinnin lopettamisen yhteydessä koettuja vieroitusoireita.
Tarkkaa vaikutusmekanismia ei toistaiseksi tiedetä.

Kaikilla bupropioni ei välttämättä toimi eikä se edes sovi kaikille. Lääkäri arvioi tilanteen kunkin kohdalla erikseen. Kaverille määrättyjä lääkkeitä ei pidä syödä. Bupropionin yleinen haittavaikutus on lähinnä lääkkeen nauttimisen alkuvaiheeseen liittyvä ohimenevä lievä unettomuus ja suun kuivuminen. Sivuvaikutuksiin voidaan kokeilla myös annoksen pienentämistä. Bupropioni saattaa auttaa myös painonhallinnassa, mikä on usein ongelmana tupakoinnin lopettajille: pelätään ylimääräisiä kiloja.

Bupropionin teho on nikotiinikorvaushoitojen luokkaa tai jopa hieman niitä parempi. Sen avulla lopettaa kolmasosa. Sama määrä on polttamatta vielä vuodenkin kuluttua. Alkoholin käyttö hoidon aikana ei ole suositeltavaa, mutta viinilasin ottaminen hoidon aikana ei ole kiellettyä. Bupropionin käytön turvallisuutta raskauden aikana ei ole vielä varmistettu. Hoitoa ei suositella myöskään imetyksen aikanaNikotiinikorvaushoito kaksinkertaistaa onnistumismahdollisuudet

Nikotiinikorvaushoito on aina pienempi paha kuin tupakka. Nikotiinikorvaushoidot eivät sisällä syöpää aiheuttavia karsinogeeneja. Kaikki nikotiinikorvaushoidon muodot – purukumi, inhalaattori ja kielenalus- tai imeskelytabletti ovat yhtä tehokkaita ja jopa tuplaavat lopettamismahdollisuudet.

Jokaisen on valittava hoitonsa ja haettava siihen oikea annostus. Vain kokeilemalla löytää oman keinonsa. Esimerkiksi sellaiset tupakoitsijat, joille näperteleminen ja puuhastelu on tärkeää, saavat inhalaattorista (pieni muoviholkki, josta nikotiinia imetään kuten tupakasta) parhaan lohdun.Monet pelkäävät jäävänsä korvaushoidon koukkuun. Huoli on kuitenkin turha, sillä korvaushoidot eivät vaikuta aivoissa ja hermostossa yhtä voimakkaasti kuin savuke. Mikään nikotiinikorvaushoito ei imeydy vereen niin nopeasti kuin tupakka.

Yhdistelmähoito on tulevaisuutta

Yhdistelmähoitoa (bupropionia ja nikotiinikorvaushoitoa) kannattaa harkita, jos päivittäin kuluu paljon tupakkaa. Myös aikaisemmat epäonnistuneet lopettamisyritykset, vaikeat vieroitusoireet ja lopettamisen jälkeinen masennus puoltavat yhdistelmähoitoa. Yhdistelmähoitoja käytetään ainoastaan lääkärin valvonnassa ja asiantuntemuksella laaditun hoito-ohjelman mukaan.

Moni raskaan sarjan tupakoitsija lopettaa kuitenkin ilman mitään apukeinoja ja kärsii vieroitusoireista 1-3 viikon ajan. Kukaan ei ole kuollut nikotiinin vieroitusoireisiin, mutta tupakkaan kuolee ennenaikaisesti puolet sen käyttäjistä.

Tupakoinnin haittavaikutuksia keuhkoihin:

tupakkayskä, hengenahdistus, keuhkoahtaumatauti, keuhkolaajentuma, krooninen keuhkoputkentulehdus, keuhkosyöpä

Tupakoinnin haittavaikutuksia sydämeen ja verisuoniin:

sydämen rytmihäiriöt, kohonnut verenpaine ja sydämen lyöntitiheys, kiihtynyt valtimoiden kovettumistaipumus, lisääntynyt verihiutaleiden paakkuuntuminen, heikentynyt veren hapenkuljetuskyky, tupakoinnin haittavaikutuksia ihoon, ihon ennenaikainen vanheneminen

Tupakoinnin haittavaikutuksia suuhun:

ientulehdus, hampaiden kiinnityskudoksen tulehdus ja hampaiden löyhtyminen, suun limakalvon valkotäplät ja sarveistumat

Tupakoinnin haittavaikutuksia seksielämään ja hedelmällisyyteen:

erektio heikkenee eikä seksi maistu enää, siemennesteen laatu heikkenee,lapsettomuuden riski kasvaa – naisilla ja miehillä

Tupakointi lisää riskiä sairastua:

munuaissyöpään, kurkunpään syöpään, ruokatorven syöpään, haimasyöpään, huuli-, nielu ja suusyöpään, virtsarakon syöpään, kohdunkaulan syöpään, mahasyöpään, maksasyöpään

Lähteet ja asiantuntijat:
www.duodecim.fi/kh, www.nicorette.fi, www.tupakka.org, www.stakes.fi, www.terracognita.fi
Hannu Vierola: Tupakka ja naisen terveys. Art House , 1996, Hannu Vierola: Tupakka-miehen tietokirja. Terra Cognita, 2004

Neste

60 prosenttia ihmisestä on vettä. Ihmisen normaali päivittäinen vedentarve on 2,5 litraa, josta saadaan juotuna keskimäärin 1,2 litraa, ruoan mukana litra ja aineenvaihdunnasta vapautuneena 0,3 litraa. Fyysinen rasitus nostaa veden tarvetta ja pitkäkestoisessa rasituksessa päivittäinen tarve voi nousta yli kuuteen litraan.

Neste vaikuttaa elimistön ja hermoston toimintaan. Riittämätön nesteen saanti ja alhainen veren sokeripitoisuus heikentävät lihashallintaa, henkistä kestävyyttä sekä hidastavat palautumista.

Hikoilu liikuntasuorituksen aikana on välttämätöntä, jotta kehon lämpötila ei nousisi liikaa. Ihmisen oma jäähdytysjärjestelmä huolehtii näin hikoilemalla, että ruumiinlämpö pysyy aisoissa.

Nesteen menetys heikentää kuitenkin lämmönsäätelykykyä ja hapen kulkeutumista keuhkoista lihaksiin sekä sydämen iskutilavuutta.

Mahalaukusta imeytyy nestettä noin kahdeksan desilitraa tunnissa. Hikoilu puolestaan voi olla kuumissa olosuhteissa yli kaksikin litraa tunnissa.

Menetetty nestemäärä on pitkissä kestävyyssuorituksissa keskimäärin 1-1,5 litraa tunnissa. Kuumalla ilmalla nestehukka kasvaa merkittävästi. Jo kaksi prosenttia kehon painosta ylittävä nestevajaus heikentää kehon suorituskykyä yli 10 prosenttia. Kolmen prosentin nestevajaus heikentää jo lämmönsäätelyn tehokkuutta, joten pitkäkestoisessa suorituksessa juominen on ehdottoman tärkeää.

Vesi on paras vaihtoehto kuntoilijan perusjuomaksi. Alle kahden tunnin suorituksissa vesi riittää nesteeksi, sillä elimistö ei ehdi hyödyntämään juoman mukana nautittavaa energiaa.

Alle tunnin kestävästä suorituksesta ihminen selviytyy juomattakin. Pitkäkestoisessa suorituksessa, kuten maraton, tarvitaan urheilujuomia. Elimistö tarvitsee nesteen lisäksi sokeria ja suolaa.

Urheilujuomien tärkein tehtävä on kuitenkin korvata menetetty neste. Vasta toissijainen tehtävä on korvata menetetty energia. Monesti energian saantiin kiinnitetään liikaa huomiota ja juomasta tulee turhan sokeripitoista. Ohjeiden sekoitussuhteet ovat usein liian vahvoja ja juoma ei tämän takia imeydy, vaan jää ikävästi vatsaan hölskymään.

Urheilujuomia myydään veteen sekoitettavina jauheina, valmiina juomina sekä laimentamattomana nesteenä. Tankkaukseen ja palautusvaiheeseen on myynnissä myös omia erikoisjuomia. Makuvaihtoehtoja on tarjolla useita. Eri merkkeihin kannattaa tutustua huolella, vaikka juomat ovatkin hyvin samankaltaisia. Oman juomamerkin löytäminen ja vatsan totuttaminen siihen ennen suoritusta on hyödyllistä.

Tutkimuksissa on todettu, että juoman sokeripitoisuuden on oltava 2,5-5 prosenttia, jotta juoma imeytyisi noin 20 minuutin aikana. Myös ilman lämpötila on syytä ottaa huomioon juoman sokeripitoisuudessa. Mitä kylmempi ilma, sen sokeripitoisempaa juoma voi olla.

Juokseminen on urheilujuomien käyttäjälle ongelmallisin laji, sillä juostessa neste hakkaa vatsassa ylös alas ja vatsa ärtyy helposti. Tuleva suoritus saattaa lisäksi hermostuttaa kuntoilijaa ja stressata myös vatsaa. Tämän takia urheilujuoman käyttöä kannattaakin harjoitella etukäteen.

Ohutsuolen kalvo ei ota liian vahvaa nestettä vastaan. Tutkimus vahvistaa tämän tosiasian. Siinä juotiin 4 desilitraa eri sokeripitoisuudella valmistettuja sokeriliuoksia. 20 minuutin kuluttua mitattiin kuinka paljon nestettä oli vatsassa.

  • 15 prosenttinen liuos (sokeria 150 g / 1 litra vettä) ei ollut imeytynyt lainkaan. Se vastaa sokerimäärältään kotimehuja.
  • 10 prosenttista liuosta oli jäljellä vielä 2,5 dl. 10 prosenttia on normaali virvoitusjuomien sokeripitoisuus.
  • 5 prosenttisesta liuoksesta oli imeytynyt noin 60 prosenttia. Tämä on useiden urheilujuomien käyttösuositus.
  • 2,5 prosenttinen liuos imeytyi kokonaisuudessaan vatsasta 20 minuutin aikana.

Kun janottaa, on nestevajausta jo tapahtunut. Tämän takia rasituksen aikana on syytä juoda nestettä usein pieninä annoksina kerrallaan. Nyrkkisääntönä voidaan pitää noin 2 desilitran juomista 15-20 minuutin välein. Juominen pitää aloittaa heti suorituksen alusta.

Juomat

Jano on tunne, joka huolehtii elimistön riittävästä vedensaannista. Tosin pelkkä vesi ei aina kelpaa, vaan ihminen on kautta historian halunnut sammuttaa janonsa erilaisilla hyvänmakuisilla juomilla.

Janontunne voi tulla myös ilman nesteen puutosta. Kylmän, helmeilevän juoman näkeminen synnyttää halun juoda. Myös suolainen ruoka synnyttää janontunteen. Nykyään saatavana on mitä erilaisimpia ja erimakuisia juomia, jotka sisältävät vaihtelevasti energiaa ja ravintoaineita.

Vesi

Janojuomista vesi on ehdottomasti paras vaihtoehto. Janon tehtävähän on juuri turvata vettä kehon tarpeisiin. Vedessä ei ole turhia kaloreita, se ei reikiinnytä hampaita eikä sekoita ruokahalua ja siten normaalia ateriarytmiä. Onnellista on se, että vesijohtovesi on Suomessa yleensä laadukasta. Monet ihmettelevätkin sitä, miksi tänne tuodaan pullovettä Keski-Euroopasta.

Joskus päänsärky tai väsymys voi johtua nestevajeesta. Tällöin lasillinen raikasta vettä tekee hyvää ja piristää. Ikääntyessä janontunne heikkenee, joten varsinkin helteisellä säällä kannattaa tietoisesti juoda silloin tällöin. Eikä ole hassumpi tapa aloittaa ateria tai välipala lasillisella vettä.

Kivennäisvedet

Kivennäisvedet valmistetaan juomavedestä lisäämällä siihen erilaisia suoloja, kuten natrium-, magnesium- ja kaliumsuoloja sekä hiilihappoa (hiilidioksidia). Hiilidioksidi tehostaa juoman virkistävää vaikutusta, koska se purkautuessaan lisää suussa juoman kosketuspintaa.

Kivennäisvesien valikoimaan sisältyy myös aromatisoituja, hedelmänmakuisia kivennäisvesiä ja jopa vitaminoituja vesiä. Parhaita ovat vähänatriumiset vaihtoehdot. Tavallisessa vedessä on noin 10 mg/litra natriumia, kun taas joissakin kivennäisvesissä sitä voi olla yli 300 mg.

Kivennäisvedet ja vesi sopivat tarjottavaksi kaikille ja kaikissa tilanteissa. Kahvipöydässäkin vesilasilla on paikkansa.

Täysmehu ja tuoremehu

Täysmehussa on periaatteessa samat ravintoaineet kuin hedelmissä, joista se puristetaan. Se valmistetaan lisäämällä pakastettuun hedelmämehutiivisteeseen saman verran vettä kuin sitä on alkuperämaassa haihdutettu. Näin vettä ei tarvitse kuljettaa esimerkiksi Brasiliasta saakka Suomeen.

Energia tulee hedelmien luonnollisista sokereista kuten fruktoosista eli hedelmäsokerista. Mehuihin saatetaan lisätä C-vitamiinia. Vain kuitua täysmehuissa on vähemmän kuin kokonaisissa hedelmissä. Täysmehu sopii hyvin osaksi ateriaa tai välipalaa. Janojuomana sen energiamäärä voi yllättää, sillä se on kevytmaidon luokkaa.

Täysmehua kuten appelsiinitäysmehua sanotaan usein tuoremehuksi, jonka lainsäätäjä kuitenkin määrittelee toisella tavalla. Tuoremehuun ei saa lisätä vettä eikä sitä saa lämpökäsitellä kuten pastöroida säilyvyyden parantamiseksi. Siksi näitä ei aina edes ole kaupassa myytävänä. Esimerkiksi kotona sitruspusertimella appelsiinista puristettu mehu on tuoremehua. Täysmehujen hinta- ja makuerot johtuvat muun muassa raaka-aineista. Ravitsemuksellisesti täysappelsiinimehu ja appelsiinituoremehu, jotka molemmat ovat 100 prosenttisia mehuja, vastaavat toisiaan.

Mehu- ja virvoitusjuomat

Mehujuomien valmistukseen käytetään vähän marjaa tai hedelmää. Siksi mehujuomien ravintoaineilla ei ole juurikaan merkitystä. Mehujuomat ja juomatiivisteiden maku tulee paljolti lisätystä sokerista ja aromeista. Pakkauksen päällysmerkinnöistä voi helposti silmäillä, mistä juoma on tehty

Virvoitusjuomat ovat käytännöllisesti katsoen vettä, sokeria ja aromeja. 1,5 l:n limonadipullossa on 54 palaa sokeria ja energiaa määrä, joka vastaa ateriaa. Eräässä amerikkalaisessa tutkimuksessa, jossa seurattiin yli 600 lapsen ruokatottumusten kehittymistä 1-vuotiaasta 5-vuotiaaksi, todettiin, että paljon sokeroituja juomia nauttivilla lapsilla ruokavalion laatu oli heikompi ja monen ravintoaineen saanti oli vähäisempää kuin muilla.

Light-juomat ovat vaihtoehto niille, jotka haluavat vähentää juomistaan kaloreita. Kevyt-juomat makeutetaan makeutusaineilla, kuten aspartaamilla ja asesulfaami K:lla. Etiketissä on ravintosisältömerkinnät, muun muassa energiamäärä. Ns. hyvinvointijuomat sisältävät tiettyjä lisättyjä aineita; joitain yksittäisiä vitamiineja, kivennäisaineita, ehkä ginsengiä, kuitua tai terveysvaikutteisia mikrobeja. Tällaisten ”terveysjuomien” todelliset vaikutukset voivat osittain olla myös psyykkisiäkin. Niillä ei korvata perusruoka-aineita, niin ravintoainepitoisia ne eivät ole.

Jokainen tietää, että sokeri tekee reikiä hampaisiin. Mutta happamat ainekset tiheään nautittuina syövyttävät myös hampaiden pintakerrosta. Kyseessä on hammaseroosio, joka alkaa hampaiden vahvimman aineen, kiilteen liukenemisella. Kun pintakerros on vaurioitunut, hampaita vihloo ja ne ovat arkoja kuuman ja kylmän vaihteluille. Siksi esimerkiksi happoa sisältävä juoma kannattaa nauttia kerralla eikä hapottaa hampaita tihein väliajoin. Lopuksi vielä ksylitoli-purukumi, joka yhdessä syljen kanssa korjaa hampaiden pintoja.

Kotoinen marjamehu

Kotimaisista (pakaste)marjoista teho- tai sauvasekoittimella valmistettu mehu tai mehunektari, kohtuullisesti sokerilla makeutettu mehu on omaa luokkaansa. Se on ravitsemuksellisesti hyvää, terveellistä ja halpaa. Nimi voisi olla ”berries”.

Luonnonmarjat sisältävät vitamiineja, kivennäisaineita kuten kaliumia, sinkkiä ja magnesiumia, ravintokuitua ja flavonoideja.

”Fruities” on vastaava juoma, joka tehdään tehosekoittimessa hedelmistä. Se sisältää esimerkiksi persikkaa, banaania, päärynää, appelsiinia, appelsiinitäysmehua ja jäämurskaa.

Urheilujuomat

Urheilujuomat ovat käteviä silloin, kun rankan ja pitkäkestoisen liikunnan aikana tarvitaan nestettä ja lihaksille energiaa. Kuntoilijat tarvitsevat niitä vain harvoin. Kuntoilija saa tarvittavat ravintoaineet ja energian perusruoasta ja nestemenetys korvataan vedellä.

Urheilujuomien sokerit – lisätty ja luontaiset – vaurioittavat helposti hampaita, varsinkin jos hengitetään myös suun kautta, jolloin suu on kuiva eikä sylki pääse suojaamaan hampaita. Lisäksi mitä happamampi juoma sitä syövyttävämpää se on hampaille jatkuvasti juotuna.

Itse tehty urheilujuoma, laimea sokeripitoinen juoma sisältää 1 l vettä ja 3 rkl sokeria sekä haluttaessa 1 tl suolaa. Tämän juoman etu on siinä, ettei se sisällä happoa.

Energiajuomat

Energiajuoma on enemmänkin markkinointitermi kuin kuvaus energiapitoisuudesta. Siitä luodaan sporttisia mielikuvia. Juoman sanotaan esimerkiksi ”lataavan paristot” tai ”antavan siivet” tai sen avulla jaksaa bailata aamuun asti. Se ei sisällä energiaa enempää kuin tavalliset sokeripitoiset virvoitusjuomat. Juomassa on mm. sokereita, suoloja ja hedelmähappoja sekä kofeiinia. Lisäksi juomassa saattaa olla joitain yksittäisiä aineita, joita on tavallisissa ruoka-aineissakin kuten tauriini-nimistä aminohappoa, joka ei ole ihmiselle välttämätön.

Energiajuomien ongelmana pidetään sitä, että niitä vyörytetään ravintolamyyntiin, ja niiden käyttö liitetään alkoholin nauttimiseen. Tällainen yhdistelmä voi varsinkin kovan rasituksen yhteydessä olla terveydelle vaarallinen aiheuttamalla muun muassa sydämen rytmihäiriöitä.

Kahvi

Kahvi on suomalaisten suosikkijuoma. Sitä juodaan noin 4 kupillista päivässä. Kahvista ei saada energiaa, eikä sillä ole merkitystä vitamiinien tai kivennäisaineiden lähteenä. Sen sijaan kahvin kanssa nautittavista sokerista, kermasta ja kahvileivonnaisista voi tulla runsaastikin energiaa. Kahvi häiritsee raudan imeytymistä, millä voi olla merkitystä naisille, joilla on taipumus raudanpuutteeseen. Kansanterveyslaitos julkaisi viime vuonna tutkimuksen, jonka mukaan runsas kahvinjuonti näyttää pienentävän riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen.

Kofeiinin vaikutukset ovat yksilöllisiä. Jotkut eivät saa unta juotuaan illalla kahvia, jotkut taas kokevat rauhoittuvansa. Kofeiinin piristävä vaikutus kestää noin 4 tuntia kofeiinin määrästä ja henkilön aineenvaihdunnasta riippuen. Kofeiiniherkille ihmisille, raskaana oleville ja lapsille kofeiini saattaa aiheuttaa jo pieninä annoksina esim. sydämentykytystä.

Tee

Tee on veden jälkeen maailman suosituin juoma. Teessä on flavonoideja, jotka toimivat elimistössä antioksidanteina. Vihreää teetä mainostetaan erilaisten sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon, mutta luotettavaa näyttöä tehosta ei kuitenkaan ole. Teetä kannattaakin mieluummin juoda sen sisältämien aromien kuin terveysvaikutusten vuoksi.

Eri juomien kofeiinipitoisuudet
Kahvi 60-100 mg/kahvikuppi (1,25 dl)
Tee 40-50 mg/kuppi (1,5 dl)
Kolajuoma 33 mg/3,3 dl
Energiajuoma 106 mg/3,3 dl

Alkoholijuomat

Alkoholipitoisten juomien nauttimisen keskeinen syy ei varmaankaan alun alkaen perustunut juomien makuun, vaan siihen outoon päihtymykseen, jota monet muinaiset kansat pitivät merkkinä jumalten vaikutuksesta. Jumalainen olo johti kuitenkin moniin sellaisiin tilanteisiin ja seuraamuksiin, että yhteiskunnat pyrkivät jo varhain hillitsemään alkoholijuomien käyttöä.

Alkoholijuomista saadaan tyhjää energiaa, ei ravintoaineita. Tavalliset ravintola-annokset, kuten 0,3 l:n pullo olutta, 12 cl viiniä tai 4 cl konjakkia, sisältävät kukin saman verran alkoholia, noin 12 g. Mutta alkoholijuomien energiasisältö muodostuu alkoholimäärän lisäksi annoksen koosta ja sokeripitoisuudesta. Juodako pieni vai iso tuoppi A-olutta. Edellinen tuo energiaa 160 kcal ja jälkimmäinen 240 kcal. Liköörissä on saman verran energiaa kuin kermassa, jossa on rasvaa 25 prosenttia. Mäyräkoira olutta, 12 x 0,3 l, sisältää saman verran energiaa kuin neljänneskilo rasvaa.

Siidereiden sokeri- ja alkoholimäärissä on reiluja eroja, eikä siis kuiva ole sama kuin light tai kevyt. Kuivassa on vain jonkin verran vähemmän kaloreita. Energiapitoisuudet löytyvät esimerkiksi markkinoijien Internet-sivuilta. Eräissä väestötutkimuksissa on osoitettu, että kohtuullisella alkoholinkäytöllä, korkeintaan 2-3 annosta päivässä, on suotuisa vaikutus sepelvaltimotautikuolleisuuteen. Tämä ei ole kuitenkaan syy suositella niiden säännöllistä käyttöä. Alkoholin, joka on riippuvuutta aiheuttava päihde, kohtuukäyttökin saattaa aiheuttaa erilaisia terveyshaittoja, vaikka suojaisikin verisuonia.

Punaviinistä on esitetty, että sen antioksidantit suojaavat sepelvaltimotaudilta. Tätä ilmiötä kutsutaan ranskalaiseksi paradoksiksi, koska Ranskan sepelvaltimotautikuolleisuus on tilastojen mukaan selvästi alhaisempi kuin väestön veren kolesterolipitoisuus tai rasvojen käyttö antaisivat aiheen olettaa. Ilmiötä ei ole voitu tutkimuksissa todistaa, joten syy saattaa löytyä punaviinin sijasta juojista itsestään. Toisin sanoen heidän elämäntavat kaiken kaikkiaan, kuten kohtuullinen alkoholinkäyttö, suojaavat sydän- ja verisuonitaudeilta. Punaviinin terveellisyyteen ei siis ole perusteita vedota.

Elimistö ei tunnista juomista saatua energiaa yhtä tehokkaasti kuin kiinteästä ruoasta ja siksi juomat pitävät nälkää huonommin. Juomista voi saada salakavalasti ylimääräisiä kaloreita, mikä vaikeuttaa painonhallintaa. Erään samppanjamainoksen otsikko ”Don’t drink more, drink better” kertoo tietyllä tavalla alkoholinkäytöstä. Loppujen lopuksi kukin tuntee sisimmissään, mikä on hyvä ja sopiva määrä alkoholijuomaa itselle.

Mielen kuntosali

Kuntosalilla ylläpidetään fyysistä hyvinvointia, mutta kuinka mielemme voi? Mielen kuntosali opettaa hallitsemaan mieltä kokonaisvaltaisesti itsetutkiskelun sekä rentoutumis- ja keskittymisharjoitteiden avulla. Nykypäivän hektinen elämäntyyli tarttuu lähes jokaiseen. Kaikilla on kiire ja sännätään päämäärättä hosuen edestakaisin. Keho käy stressikierroksilla aamusta iltaan ja uni ei tule. Mikä pysäyttäisi jatkuvan stressikierteen? Vastaus on rentoutuminen.

Mutta mikä neuvoksi, kun jatkuvan paineen ja kiireen alla elävä ihminen ei ehkä osaakaan enää rentoutua? Helpottava tieto on, että myös rentoutumista voi oppia. Suomessa jo vuonna 1994 tehdyssä väitöskirjatutkimuksessa havaittiin työssäkäyvillä ihmisillä stressi- ja jännitystasojen merkittävää alenemista rentoutumisen ansiosta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että rentoutumisella on terveyttä, oppimista ja luovuutta parantavia vaikutuksia. Tajunnan laskeutuessa normaalilta arkipäivän tasolta rentoutumisen tilaan, siirtyy vasemman (analyyttisen) aivopuoliskon toiminta oikealle aivopuoliskolle, joka on luovan ajattelun ja tajunnan tiedostamaton puoli. Rentoutuminen siis vähentää stressiä merkittävästi.

Harvardin yliopiston psykologi Walter B. Cannon muotoili 1960-luvulla stressireaktion sanoilla: pakene / puolustaudu. Stressikierteestä irtautumiselle löydettiin samassa yliopistossa, lääkäri Herbert Bensonin toimesta neljä oleellista asiaa, jotka laukaisevat stressin ja rauhoittavat elintoimintoja: 1) hiljainen ympäristö, 2) tietoinen lihasten rentouttaminen, 3) mielen keskittäminen 10-20 minuutin ajaksi johonkin kohteeseen, kuten esimerkiksi sisään- ja uloshengitysten seuraamiseen tai lausumalla hiljaa mielessä hengityksen tahtiin ”sisään”, ”ulos” 4) oman ajatustoiminnan suhteen passiivisen asenteen omaksuminen. Tällä keskittymiskykyä lisäävällä harjoituksella on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia muun muassa sydämen lyöntitiheyden, aineenvaihdunnan ja hengitysnopeuden hidastumiseen. Mieli ja keho rentoutuvat.

Mieli on kehossa

Kehon ja mielen hyvinvoinnilla on selkeä yhteys. Mikä on mielessä, on myös kehossa ja päinvastoin. Ihminen reagoi ympäristöönsä sen mukaan, miten hän maailmansa tuntee ja kokee. Hyvä esimerkki tästä on hyvänlaatuinen stressi, jolloin sydämen lyöntitiheys kohoaa, aineenvaihdunta kiihtyy, hapenottokyky lisääntyy jne. Kyseessä on siis normaali stressireaktio, joka auttaa meitä suoriutumaan vaativasta tilanteesta tai asiasta. Kun tilanne on ohi, mieli palaa lepotilaan, sillä kohonneessa suoritustilassa ei voi olla kovinkaan kauan.

Mitä ajattelet kun mielesi on lepotilassa? Kun istut vaikkapa kahvikupin ääressä ja sinulla on puolituntia aikaa ja lupa vain olla.

On tärkeää tiedostaa missä mieli liikkuu. Miten se liikkuu. Urheileeko mielesi parhaillaan kun istut, vai oletko kenties sittenkin työntouhussa vaikka tämän piti olla rentouttava tauko? Mielen tarkkaavaisuus on laji, jota tulee harjoittaa aidon lepotilan saavuttamiseksi. Aito tarve kuunnella itseään todella tarkkaan, synnyttää luonnollisen hiljaisuuden ja rentoutumisen. Rentoutuneena on helpompaa tarkkailla mielen käyttäytymistä ja oppia omien reaktioiden vaikutuksesta elämään.

Mielen kiire

Mieli juoksee kaiken aikaa. ”On kiire, pitäisi sitä ja tätä, en voi, en pysty, en ehdi, apua.” Kaaos on valmis. Ajattelun virta ja liikkuminen ovat molemmat ihmiselle luonnollisia asioita, mutta on erittäin tärkeää muistaa kiireessä myös mielenhallinta. Sinä itse voit vaikuttaa omiin ajatuksiisi. Hallita kiireen.

Mielen kiireen hallinnalla on aivan yhtä suuri merkitys kuin liikunnasta palautumisellakin. Mielen lepotilaan saattaminen voi vaatia aluksi ponnistuksia, sillä usein mieli käy ylikierroksilla ja huolet kulkevat mukana aamusta iltaan.

Opettele siis nollaamaan mielesi kiire. Mieli ja keho tietävät miten tasapaino saavutetaan, kunhan sille annetaan mahdollisuus. Mieti myös mikä aiheuttaa mielesi kiireen ja stressin? Mikä taas tuo elämääsi hyvinvointia? Itsetutkiskelu on mielenhallinnan a ja o.

[email protected] auttaa

Filosofi, hyvinvointitutkija ja -kouluttaja Jani Pienimaa, 30, on harjoitellut mielenhallintaa omakohtaisesti 12 vuotta. Janin kiinnostus asiaan on syventynyt yliopisto-opintojen ja väitöskirjatutkimuksen myötä entisestään. Keskittymis- ja rentoutumisharjoitukset ovat avanneet hänelle aivan uuden maailman, jossa mielen ja kehon tasapainon menetelmät ja hyödyt ovat jokaisen ulottuvilla.

”Haluan jakaa hyviä kokemuksiani muiden kanssa ja kannustaa ihmisiä hallitsemaan omaa mieltään rakentavalla ja itsetutkisteluun perustuvalla tavalla”, Jani Pienimaa kertoo. ”Nykypäivän työpaikoilla kiire ja paine ovat läsnä joka päivä ja työntekijät sairastuvat uupumukseen entistä useammin. Uskon, että jos esimiehet osaisivat hallita ja ennaltaehkäistä haitallisen stressin vaikutuksia, myös työntekijät olisivat motivoituneempia tekemään samoin. Tämä voi tapahtua myös päinvastoin”, Pienimaa sanoo.

”Kun ihminen oikeasti tietää mitä tekee ja miksi tekee, silloin on mahdollista löytää mielen rauha niin työssä kuin vapaa-ajallakin”, hän jatkaa. Kuntosalilla tekemistämme ohjaavat asettamamme tavoitteet ja haluttu tai vallitseva kuntotasomme. Mielen kuntosalilla kuntoa ohjaavat asenteet ja tunteet. Kun tietoisesti irrottautuu hetkeksi, mieli eheytyy ja kiire sekä ahdistus kaikkoavat. Siksi Jani Pienimaa onkin alkanut järjestää [email protected] -koulutuksia.

Mielen kuntosalilla opetellaan ryhmässä hetkellistä passiivisuutta, keskittymis- ja irrottautumiskykyä ja rentoutumista. Kuinka selvitä ja palautua päivän haasteista ja kiireistä luonnollisella tavalla? Harjoitukset voivat tuntua ensikertalaisesta oudoilta, mutta niiden salaisuus piilee siinä, että harjoittelu poikkeaa täysin kaikista päivän tekemisistä. Hetken ihminen keskittyy vain itseensä.

”Kun fokusoituu hetkeksi aivan toisenlaiseen tekemiseen, irrottaa ajattelun haasteista ja päivän töistä, silloin mieli lepää”, Pienimaa sanoo.

Irrottautumisessa passiivisuus tuntuu rauhoittavalta. Keskittyminen ei välttämattä ole alussa helppoa, kun on tottunut jatkuvaan mielen liikkeeseen. Hiljalleen harjoittelun edetessä ja omien taitojen kehittyessä huomaa kuitenkin, kuinka suuri voima oman ajattelun sisällöllä ja mielen hallinnalla on koko elämänlaatuun.

Itsetuntemus ja terve itsekkyys

Säännöllinen irrottautuminen vaativastakin toiminnasta vähentää stressin kasaantumista, parantaa luovuutta, unen laatua, tuotteliaisuutta, keskittymiskykyä, itsetuntemusta ja muistia. Jo hetken rauhoittuminen antaa keholle ja mielelle tilaisuuden tuoda esille omia, tärkeitä tuntemuksia. Tämä on itsetuntemusharjoittelua. Tunnusteleva ja kärsivällinen asenne edesauttaa huomaamaan mitkä arvot, tunnesiteet tai valinnat ovat johtaneet nykytilanteeseen. Omakohtaiset oivallukset aikaisempien valintojen vahvistamisessa tai niiden mahdollisessa muuttamisessa auttavat eteenpäin. Näin myös pitkittyneen stressin syyt löytyvät ja niistä voi luopua.

Jatkuvan harjoittelun tuloksena ajatusmaailma tukee enemmän yksilöllistä hyvinvointia muuttuen kohti tervettä itsekkyyttä ja kohti rakentavaa itsenaisyyttä eli parempaa itsetuntemusta. Ihminen oppii lukemaan itseään sekä toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla tilanteesta ja vaatimuksista riippuen. Omien rajojen tunnistamisesta on hyötyä. Hyvän itsetuntemuksen ja mielen hallinnan myötä saamme uusia voimavaroja. Asioita joista saamme uutta energiaa, hyvää oloa, mielihyvää ja varmuutta omaan itseemme sekä tekemisiimme.

20-30 minuutin päivittäinen rentoutumisharjoittelu:

  • estää stressin kasautumista
  • kasvattaa energiatasoa ja tuotteliaisuutta
  • parantaa muistia ja keskittymiskykyä
  • vähentää väsymystä ja unettomuutta
  • estää/vähentää verenpaineen nousua, migreeniä, päänsärkyä, astmaa ja
    vatsahaavan riskiä
  • nostaa itseluottamusta ja vähentää itsesyytöksiä
  • tuo tunteet paremmin esille
  • kasvattaa palautumisnopeutta.

Selkäkipu

Jokainen kovista selkäkivuista kärsinyt tietää, kuinka nöyräksi kivut tekevät. Kun jo sängystä nouseminen on yhtä tuskaa, niin työpäivän mittainen seisominen tai muutaman tunnin istuminen on jo silkkaa helvettiä. Useimmat istumatyöläisen ja urheilijan selkävaivoista ovat vältettävissä ennaltaehkäisyllä ja oikealla liikunnalla.

Selkäkipujen ennalta ehkäisemisessä ja hoitamisessa on hyötyä selän rakenteen ymmärtämisestä. Oman selkävaivan diagnosoiminenkin onnistuu yleensä suhteellisen hyvin, kun tunnistaa muutaman keskeisen seikan. Selkäkivut vaihtelevat akuutista, paikallisesta kivusta erilaisiin laajalla alueella tuntuviin heijastekipuihin.

Selän rakenne ja vaivojen perustyypit

Koko selkäranka muodostuu 24:stä toisiinsa liittyvästä nikamasta. Näistä viisi on lannenikamia, jotka muodostavat lannenotkon eli lordoosin. Mutkien ansiosta selkäranka joustaa ja pehmentää iskuja. Nikamat ovat kiinni toisissaan nivelhaarakkeiden, välilevyjen ja nivelsiteiden välityksellä. Nikamien välissä oleva välilevy koostuu kevyestä, puoliksi nestemäisestä ytimestä ja sitä ympäröivistä lujemmista syistä. Välilevyt toimivat selän iskunvaimentimina ottamalla vastaan painetta nikamien välillä.

Nikamien liikkuvuuden määräävät niiden välissä olevat nivelet ja siteet. Toisinaan selkäkipujen syynä saattaa olla yliliikkuva nikamaväli, joka liiallisella liikkeellään saa ympäröivät kudokset ärsyyntymään. Yliliikkuvuus on usein seurausta huonosta lantion ja selän asennosta tai jatkuvasta ääriliikeradalla suoritetusta harjoittelusta. Välilevy on menettänyt osan kimmoisuudestaan ja nivelsiteet pääsevät löystymään. Rangan syvät, nikamaväliä tasapainottavat lihakset eivät ehdi mukaan nopeaan liikkeeseen.

Ulommista lihaksista tärkein on selän ojentajalihas (erector trunci), koukistajina toimivat lähinnä vatsalihakset. Huono vatsan ja selän lihasvoima sekä lihaskoordinaatio lisäävät selän kuormittumista. Tyypillisiä yliliikkuvuudesta johtuvia oireita ovat esimerkiksi selän aamujäykkyys ja liikkeellelähtökipu sekä väsyminen pitkään seistessä. Selkä saattaa olla myös epätasaisesti liikkuva, jolloin rasitus kohdistuu voimakkaammin juuri liikkuvampiin osiin.

Noidannuoli

Urheilijalle tyypillinen kivistystyyppi on yllättävä pistävä kipu, joka syntyy esimerkiksi nostotilanteessa. Pitkäaikainen tai äkillinen voimakas ylikuormitus aiheuttaa nivellukon, jonka seurauksena pinnalliset lihakset kiristyvät ankarasti. Noidannuoli eli lumbago onkin tyypillinen uhoavan voimailijan tai muuttomiehen vaiva. Lihasten tiukkeneminen saattaa jäykistää selän vinoon asentoon. Kivun vuoksi liikkuminen on vaikeaa tai jopa täysin mahdotonta. Koska lihaskramppi johtuu nikamien toiminnan häiriöstä, saadaan tilanne laukaistua manipulaatiohoidolla.

Toinen tunnetuimmista selkävaivoista on välilevytyrä eli diskusprolapsi. Siinä kivun aiheuttaa välilevyn repeytyminen. Välilevy painaa nikaman välistä ”pullistuessaan” hermoa, josta tulee vaivan kansanomainen nimi iskias. Heijastekivut jalkaan ovat yleisiä, eivätkä tunto- ja liikehäiriötkään ole tavattomia. Heijastekivun sijainti riippuu siitä, minkä nikamien välissä vika on, eli mitä hermoa välilevy painaa. Esimerkiksi yleinen 4. ja 5. nikaman välinen pullistuma heijastuu pakaraan, reiteen ja pohkeeseen.

Kireä takareisi

Selkävaivat voivat oireilla myös takareiden kireytenä, joka helposti tulkitaan väärin. Takareiden kireys on nimittäin usein todellisuudessa iskias-hermon ärsytystilasta johtuvaa. Siihen auttaa yleensä kevyt, pumppaava venytys.

Venyttely on muutenkin hyödyllistä, sillä kireät takareidet vetävät lantiota eteenpäin lisäten selän loukkaantumisalttiutta. Kireys vähentää myös selän normaalia liikkuvuutta.

Kannattaa kuitenkin olla huolellinen ja opetella oikea venyttelytekniikka, koska väärin suoritettuna sekin voi rasittaa selkää. Esimerkiksi lonkan koukistajien ja etureiden venyttely saattaa notkistaa alaselkää liikaa. Napaa sisään vetämällä ja pakaralihaksia supistamalla saadaan lantio kallistumaan taakse ja venytys kohdistumaan oikeaan paikkaan.

Liikunnan vähäisyys ja istumatyö rappeuttavat selkää, jolloin se luonnollisesti altistuu vaivoille. Vähän liikkuvilla välilevyn elastisuus vähenee. Normaali välilevy on noin 90 prosenttisesti nestettä ja menettää päivän mittaan noin kymmenyksen nestepitoisuudestaan.

Rappeutunut välilevy sen sijaan menettää päivässä 25-30 % nesteestään ja palautuu rasituksestakin huomattavasti hitaammin. Tupakoiminen lisää selän rappeutumista heikentämällä kudosten verenkiertoa ja sitä kautta niiden aineenvaihduntaa.

Selkälihasharjoitteet

Selkälihasharjoitteet voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin: 1) staattiset, pitkäaikaista lihastyötä vaativat, 2) kestovoimaperiaatteella suoritetut ja 3) nopeat mutta hallitut lyhyellä liikeradalla. Kahdessa ensimmäisessä tyypissä selän tulee väsyä harjoituksen aikana. Näin taataan ärsykkeen perillemeno hermo-lihastasolle. Nopeissa liikeradoissa sen sijaan oleellista on liikeradan kontrolli.

Oikea selkäharjoittelu on monipuolista. Myös välilevyjä voidaan harjoittaa esimerkiksi sivutaivutuksilla. Pumppaava liike lisää välilevyn ”imukykyä”. Sarjojen tulee olla pitkiä ja suoritustahdin rauhallinen.

Tavanomaisin alaselkälihasliike on selän ojennus. Laitteessa nostoa ei saa tehdä vaakatasoa ylemmäksi, sillä muuten lannerangat nikamat joutuvat puristuksiin. Suoritus kannattaa tehdä hitaasti ja tempoilua välttäen myös alasmenovaiheessa. Lisäpainojen käytössä herkkä niskaranka joutuu lujille, joten varovaisuuteen on syytä.

Painoa kannattaakin mieluummin pitää rinnan puolella. Rasitusta voi myös lisätä pysähtymällä hetkeksi yläasennossa. Sama pätee myös selän nostoon lattialla: oleellista on rauhallinen suoritustahti, rasituksen saavuttaminen pitämällä selkälihakset jännittyneinä eikä suinkaan pään nostaminen mahdollisimman korkealle.

Hyvää huomenta

Hyvää huomenta -liikkeessä kumarretaan levytanko yläselässä, tavallaan tehdään selän ojennus seisten. Liikkeessä täytyy muistaa pitää leuka ylhäällä ja joustaa polvista. Selän tulee pysyä suorana.

Varsinainen voimaharjoitteluliike maastaveto vaatii erittäin hyvää suoritustekniikkaa. Mitä isommilla painoilla treenaa, sitä suurempi on tietysti loukkaantumisen riskikin. Nostovaiheessa hyödynnetään sekä jalkojen että selän voimaa. Leuka on pidettävä ylhäällä, koska alaspäin katsomien pyöristää selän ja rasittaa nikamia. Yläasennossa oikein suoritettu liike jää hieman vajaaksi, jolloin jännitys säilyy lihaksissa koko ajan.

Rintarangan liikkuvuutta voi lisätä laittamalla tiukkaan kiedottu pyyherulla tai yhteen teipatut tennispallot selän alle vatsalihasliikkeessä.

Kylki- ja vatsalihaksia tulee harjoituttaa yhtä lailla kuin selkääkin. Kuntosaliharjoitus kannattaa suunnitella siten, että samana päivänä ei tee monia alaselkää rasittavia liikkeitä. Varsinaiset selkälihasliikkeet on syytä sijoittaa harjoituskerran lopuksi, jottei selän väsymys johda muissa liikkeissä huonoon suoritustekniikkaan. Harjoittelun vaihtelevuus on kaikkiaan tärkeää ja samalla on muistettava se, että selkälihakset palautuvat hitaasti. Ei siis kannata rasittaa niitä joka päivä äärimmilleen.

Vaivojen ennaltaehkäisy ja hoito

Lihaskuntoharjoittelu ja venyttelykään eivät aina riitä kolotusten ehkäisyyn. Työssä ja arkiaskareissa on hyvä huomioida selän hoito, esimerkiksi välttämällä pitkää yhtäjaksoista istumista. Hyvää työtuolia ja muuta ergonomiaa onneksi osataan nykyään jo arvostaa. Toimistojen suunnittelussa suositaan työ- ja neuvottelupisteitä, joissa työskennellään osa- tai kokoaikaisesti seisten. Oikean nostotekniikan opettelu on sekin paikallaan; selkä suorana, leuka ylhäällä ja nosto jaloilla ovat hyviä nyrkkisääntöjä.

Jos kaikesta huolimatta selkävaivat iskevät, on onneksi erilaisia mahdollisuuksia tilanteen helpottamiseen. Välilevyn repeämää ei välttämättä aluksi huomaa laisinkaan. Se saattaa oireilla vain pienenä vihlaisuna silloin tällöin ja vain tietyissä asennoissa. Kova rasitus tai äkkinäinen liike voi pahentaa asiaa, jolloin purkautunut välilevyn keskusta painaa hermoa.

Lepoa

Selkävaivojen hoitona on lepo, mutta yhtä vuorokautta pidempää vuodelepoa ei suositella. Sen jälkeen on ehdottomasti pyrittävä liikkeelle mahdollisimman kivuttomasti. Tulehdus- ja särkylääkitys lievittää kipua ja nopeuttaa toipumista. Levossa tehokkaimmin kipua lievittää makaaminen selällään jalat jonkin korokkeen päällä. Erilaiset selkärangan venytykset voivat helpottaa oloa.

Näistä helpoin on leuanvetotangosta riippuminen siten, että jalat koskettavat lattiaa. Polvien ja pään vetäminen kohti rintaa selällään kuormittaa selkäydinkanavaa voimakkaasti eikä ole siksi esimerkiksi reippaammassa prolapsissa suositeltavaa.

Venytykset eivät kuitenkaan poista varsinaista kivun syytä, sillä ulospäin purkautunut välilevyn sisältö nimittäin ikään kuin ”kuivuu” ajan myötä ja palautuu normaaliin tilaansa.

Se ei tapahdu hetkessä; normaalisti diskusprolapsi paranee 1-2 kuukaudessa. Istuminen on toipumiselle myrkkyä, sillä silloin välilevyyn kohdistuu lähes koko kehon paino.

Kuntoutus kannattaa aloittaa mahdollisimman pian, mutta varovaisesti. Useimmiten parantumista levolla eli niin sanotulla konservatiivisella hoidolla hidastaa se, että potilas ei malta olla rasittamatta selkäänsä tai rasittaa sitä väärin. Jos kolmen kuukauden päästä kivut ovat vielä riesana, on hoitoa arvioitava uudestaan. Leikkaukseen turvaudutaan vain vakavissa tapauksissa.

Selkäranka

Selkäranka on vartalon tukipylväs. Se muodostuu nikamista ja on samalla tukeva ja taipuisa. Nikamat ovat peräkkäin toisiinsa niveltyviä lyhyitä luita. Selkärangassa on 7 kaulanikamaa, 12 rintanikamaa ja 5 lannenikamaa. Lisäksi selkärangassa on 5 ristinikamaa, jotka ovat aikuisella kasvaneet yhtenäiseksi ristiluuksi, sekä 3-5 häntänikamaa, jotka ovat kasvaneet yhteen häntäluuksi.

Ternimaito

Ternimaito on lehmän poikimisen jälkeen muutaman vuorokauden ajan erittämää maitoa. Sen tärkeys vasikan terveydelle on tunnettu jo kauan. Ternimaito sisältää kaikkia keskeisiä makroravinteita kuten proteiinia, hiilihydraattia, rasvaa, vitamiineja, kivennäisaineita ja lisäksi bioaktiivisia tekijöitä kuten kasvutekijöitä ja antimikrobiaalisia tekijöitä.

Insuliininkaltainen kasvutekijä (IGF-1) on tärkein kasvutekijä ternimaidossa. Sen pitoisuus ternimaidossa on 7-67 nmol/l mikä on noin 20-200 kertaa enemmän kuin normaalissa maidossa oleva pitoisuus. IGF-1:llä on voimakas kasvua lisäävä vaikutus lihaskudokseen ja se on yhteydessä kasvuhormonin säätelymekanismiin.

Suuri osa ternimaidon vasta-aineista ja immunoglobuliineista eivät imeydy, vaan säilyvät suolistossa, missä ne hyökkäävät taudinsiemeniä vastaan ennen kuin nämä pääsevät elimistön haavoittuvan puolustusjärjestelmän kimppuun. Niiden pitoisuudet ternimaidossa ovat noin 100 kertaa suuremmat kuin vastaavat pitoisuudet normaalissa maidossa

Ternimaidon kaikkia hyötyjä ei ole vielä vahvistettu, mutta tutkimusten mukaan ainakin seuraaviin tiloihin on saatu apua: autoimmuunihäiriöihin, bakteeri- ja virusperäisiin tulehduksiin, heikentyneeseen vastustuskykyyn, vanhenemisen oireiden lykkäämiseen, hiivatulehduksiin, ruoansulatusongelmiin, yleisterveydelle, uupumukseen ja allergioihin.

Usein kysyttyä ternimaitovalmisteista:

Voivatko lapset ottaa ternimaitovalmisteita?

Ternimaito voi auttaa kasvavia lapsia lukuisilla tavoilla. Koska lapset altistuvat bakteeritulehduksille päiväkodeissa ja kouluissa heidän on hyvä vahvistaa vastustuskykyään.

Voiko ternimaitovalmistetta ottaa samanaikaisesti muiden ravintolisien ja lääkkeiden kanssa?

Ternimaito parantaa suolen yleisterveyttä ja auttaa täten muiden ravintotekijöiden imeytymistä. Ternimaitovalmisteilla ei ole tunnettuja interaktioita lääkkeiden kanssa.

Miten ternimaito eroaa tavallisesta maidosta?

Ternimaito sisältää maidon kaikki hyödylliset aineet, mutta tämän lisäksi huomattavia pitoisuuksia kasvua edistäviä ja taudinsiemeniltä puolustavia aineita, kuten kasvutekijöitä, immuunitekijöitä ja immunoglobuliineja. Näitä on toki myös tavallisessa maidossa, mutta hyvin pieninä pitoisuuksina. Edelleen ternimaidossa on korkeampi proteiini-, vitamiini- ja mineraalipitoisuus ja alhaisempi laktoosipitoisuus.

Miten ternimaito vaikuttaa?

Vasikassa ternimaidon tärkein tehtävä on emolehmän immuniteetin passiivinen siirto. Lehmä on elinikänsä aikana altistunut suurelle joukolle ympäristötekijöitä ja bakteereita, joita vastaan se on muodostanut vasta-aineita. Nämä vasta-aineet siirtyvät ternimaidossa vasikalle, jotta se heti ensimmäisten elinpäiviensä aikana olisi vastustuskykyinen. Ihmiset ja apinat voivat siirtää vasta-aineita sikiöilleen istukan läpi, mutta muut eläimet (lehmät, hevoset, siat, lampaat) eivät tähän kykene. Eläimillä vasta-aineet imeytyvät ternimaidosta suolenseinän läpi syntymää seuraavina muutamina päivinä.

Miten paljon ternimaitoa tulisi ottaa?

Tarve on henkilökohtaista. Annostusohje on 2-3 kapselia 2 kertaa päivässä (1600-2400 mg ternimaitojauhetta). Mikäli vastustuskykysi on alentunut tai kohtaat muuten vaativan elämäntilanteen voit nostaa annosta korkeammaksi.

Onko ternimaito turvallista?

Lehmän ternimaitovalmisteita on käytetty vuosien ajan ravintolisänä ja se on todistettu täysin turvalliseksi. Sillä ei ole haittavaikutuksia ja se on täysin luontainen elintarvike. Mitään myrkytysriskiä ei ole.

Voiko ternimaitoa ottaa raskauden aikana?

Ternimaito ei ole haitallista äidille tai sikiölle. Kuten kaikkien ravintolisien suhteen, on raskauden aikana kuitenkin parasta tiedustella lääkäriltä tuotteiden käytöstä.

Koska ternimaito lypsetään?

Ensimmäisen ternimaidon saa vasikka. Esim. BioActive-ternimaito kerätään 36 tunnin sisällä lehmän vasikoinnista.

Miksi lehmän ternimaitoa?

Lehmän ternimaito on ainut, jonka terveyshyödyt eivät ole lajispesifisiä. Toisin sanoen, se sisältää kaikki immuuni- ja kasvutekijät, joista muutkin nisäkkäät hyötyvät, ihminen mukaan lukien.

Laktoosi-intoleranssi. Voinko ottaa ternimaitovalmisteita?

Ternimaitovalmisteissa on vähän laktoosia: 163 mg/ 2 kapselia. Desilitra maitoa sisältää noin 5100 mg laktoosia. Vähäiset vatsaväänteet voivat olla oire myös ternimaidon suolta tervehdyttävästä vaikutuksesta.

Mikä on urheilijan annostus?

Urheilevat henkilöt tarvitsevat ternimaitoa suuremman annoksen. Jotta vastustuskyky tulehduksia vastaan olisi hyvä ja kasvutekijöiden saanti lihaspalautumista ja -kasvua varten riittävä, olisi eduksi ottaa 4-5 kapselia 2 kertaa päivässä (3200-4000 mg ternimaitojauhetta).

Miksi uusiseelantilaista ternimaitoa?

Uusiseelantilaista ternimaitoa pidetään maailman laadukkaimpana. Miksi? Se kerätään ainoastaan laiduntaneilta lehmiltä, jotka eivät ole altistuneet torjunta-aineille eivätkä käsitelty antibiooteilla tai hormoneilla. Uusiseelantilaiset lehmät vasikoivat vuodenajan mukaan, kolmen kuukauden jakson aikana. Ternimaito kuljetetaan tuoreena ja viilennettynä tiloilta suoraan tuotantolaitoksiin, kuten tavallinen maitokin. Tämä on kriittinen kilpailuetu, koska ternimaitovalmisteet tuotetaan tuoreesta ternimaidosta, ei pakastetusta, kuten joudutaan monissa maissa tekemään. Ternimaidon pakastaminen ja sulattaminen voi haitata ternimaidon proteiinirakennetta ja täten heikentää immunoglobuliinien ja kasvutekijöiden biologista aktiivisuutta.