Home » Terveys

Category Archives: Terveys

Seksuaalisuus ja ikä

Ihminen on koko ikänsä seksuaalinen olento. Ikä ei ole kuitenkaan seksielämän muutoksen tärkein aiheuttaja. Suuremmassa roolissa ovat fyysinen kunto, elämänasenne ja oma minäkuva.

Ikääntyessä parisuhteen perusta usein vahvistuu ja kumppanuus suhteessa korostuu. Vaikka muutoksia tapahtuu, ei huomion ja läheisyyden tarve katoa mihinkään. Lähes jokaisella on tarve saada ja antaa hellyyttä myös ikääntyessä.Seksuaalinen halukkuus on osittain kirjoitettu ihmisen perimään. Silti ihmisen seksuaalisuus ja suhtautuminen seksiin voi muuttua radikaalistikin elämän aikana.

Suomalaiset ovat nykyisin aiempaa tyytyväisempiä sukupuolielämäänsä. Silti erilaiset ongelmat sukupuolielämässä ovat edelleen yleisiä.On syytä muistaa, että ihmisten seksuaalisuus on hyvin erilaista ja seksikäyttäytyminen on yksilöllistä. Seksuaalinen mielenkiinto, eli libido, syntyy aivoissa. Tämä vietti onkin yksi voimakkaimmista elämää ylläpitävistä voimista.

Nainen ja vaihdevuodet

Estrogeeni on naisen tärkein hormoni. Sen tuotanto alkaa murrosiässä. Estrogeenin vaikutuksesta kehittyvät naisen ulkoiset sukupuoliominaisuudet ja tytöstä kasvaa aikuinen nainen.Naisen hedelmällisyys laskee ikävuosien karttuessa. Estrogeenituotanto vähenee ja naisella ovat edessään vaihdevuodet. Ne alkavat suomalaisilla naisilla keskimäärin 51-vuotiaana ja kestävät viisi vuotta. Vaihdevuosien oireita ovat kuumat aallot, hikoilu, päänsärky, väsymys, ärtymys ja unettomuus. Oireet ja tuntemukset ovat silti kovin yksilöllisiä. Vaihdevuosien katsotaan alkaneen kun kuukautiset ovat puuttuneet yli vuoden.

Sukupuolielämä hankaloituu usein vaihdevuosien aikana. Estrogeenituotanto väheneminen aiheuttaa muutoksia naisen genitaalialueilla. Tämän seurauksena on monesti arkuutta ja kipuja. Yhdyntäkivut johtuvat useimmiten ohentuneista ja kuivuneista limakalvoista.

Vaihdevuosien hormonikorvaushoitoa käyttää Suomessa noin 200 000 naista. Hoito on yksilöllistä ja vaatii huolellisen suunnittelun ja toteuttamisen. Hoidon päämääränä voi olla pitkäaikaisten terveyshyötyjen saavuttaminen tai vain vaihdevuosioireilun yli selviytyminen.

Naiset ja ikä

Naisten keskimääräinen elinikä on Suomessa noin 80 vuotta. Näin aika ilman toimivia munasarjoja (vaihdevuodet + sen jälkeinen aika) kestää 30 vuotta. Vaihdevuosien jälkeen estrogeenin puute ilmenee kohdun ja emättimen pienenemisenä. Myös limaa erittävien rauhasten määrä emättimessä vähenee. Muutokset saattavat aiheuttaa kipua ja vaikeuksia yhdynnässä. Liukasteiden käyttö yhdynnässä saattaa olla ratkaisu. Naisen seksuaalinen halu saattaa vähentyä juuri kivuliaiden yhdyntöjen ja epäonnistuneiden yritysten vuoksi.

Miehet ja ikä

Uskomuksen mukaan mies on ikääntyessään seksuaalisesti naista aktiivisempi. Näin varmasti yleisesti ottaen onkin. Miesten potenssihäiriöt ovat tekijä, joka yhdistetään usein ikääntymiseen. Potenssihäiriöt lisääntyvät iän myötä, mutta niitä voi ilmetä myös alle 20-vuotiaillakin. 50-vuotiaista täysin impotentteja on kuusi prosenttia ja 70-vuotiaista yli 30 prosenttia. Satunnaisia potenssihäiriöitä esiintyy 40-vuotiaista miehistä joka neljännellä.

Dosentti Andreo Larsen kuitenkin vakuuttaa, että periaatteessa mies on potenssi koko ikänsä.

– Kroppa on kuitenkin täynnä pieniä aikapommeja, jotka vaikuttavat helposti myös potenssiin. Keski-ikä on vedenjakaja, silloin tapahtuu paljon muutoksia, Larsen kertoo.

Erektiokyky voidaan palauttaa haluttaessa jokaiselle miehelle. Kohulääke Viagra on ensimmäinen keino. Vaikeammissa tapauksissa voidaan käyttää injektiota tai kirurgisia menetelmiä.

– Potenssiin vaikuttavat myös yleiskuntoa heikentävät tekijät. Tupakka ja suuret määrä alkoholia ovat riskitekijöitä. Eikä pidä unohtaa henkisiä tekijöitä, Larsen kertoo.

Testosteronin eritys vähenee miehellä 30 ikävuoden jälkeen. Se ei kuitenkaan lopu, kuten naishormonin tuotanto naisilla vaihdevuosien aikana. Mies onkin periaatteessa sekä potentti että hedelmällinen koko ikänsä ajan.

Miesten 50 vuoden villitys on monille miehille täyttä totta. Mies tavoittelee näin nuoruuttaan, johon liittyy mm. seksuaalinen suorituskyky. Mies voi yrittää osoittaa olevansa maskuliininen ja viriili nuorempien naisten avulla.

Loppuuko seksi?

Seksin loppuminen on erittäin yksilöllistä. On olemassa seksielämässä aktiivisia 80-vuotiaita ja toisaalta 50-vuotiaita, jotka ovat luopuneet koko seksielämästä. Ikään katsomatta kehittyy pitkässä parisuhteessa helposti rutiineja. Saman kaavan mukaan tapahtuva seksi saattaa olla yksi seksuaalista mielenkiintoa laskeva tekijä. Seksuaalisuuden alueella onkin syytä tehdä ajan mittaan inventaario ja miettiä uusia virikkeitä, asenteita ja asentoja.

Ikääntyessä omaa aikaa on enemmän ja häiriötekijöitä vähemmän. Näin seksissäkin on mahdollista edetä hitaammin ja nauttia enemmän. Seksi merkitsee kuitenkin eri ihmiselle eri asioita. Joillekin riittää pelkkä hellittely ja sylissä olo, toiselle seksin synonyymi on yhdyntä. Oleellista on kuitenkin muistaa, että vaikka seksi ja seksuaalisuus kuuluvat elämään, on jokaisella ihmisellä myös oikeus kieltäytyä niistä.

 

Lähteet:Suomalainen seksi, Osmo Kontula; Väestöliiton materiaali; Suomen terveellisin kirja, Maarit Huovinen ja Ulla Leino

Stressi

Näin vähennät stressiä

1. Laita asiat tärkeysjärjestykseen

Mieti mitkä tekijät rasittavat sinua eniten ja mitkä asiat tuottavat sinulle eniten tyydytystä. Ole rehellinen – voit huijata kaikkia muita, mutta elä petä itseäsi. Luovu kaikista toiminnoista, jotka eivät ole sinulle juuri nyt aivan välttämättömiä. Milloin viimeksi vietit yhteisen hetken kaikessa rauhassa rakkaimpasi kanssa. Tee se nyt.

2. Hanki tietoa tulevasta

Epävarmuutta vähentämällä vähennät myös stressiä.

3. Opi kieltäytymään

Aina ei kannata yrittää miellyttää kanssaihmisiä. On oma asiasi ratkaista mitä teet ja milloin. Joskus on myös levättävä. Rentoutumisella on ihmeellisen hyvä kyky parantaa keskittymistä ja haasteiden vastaanottamista.

4. Älä lykkää ikäviä asioita

Käy ikävien tehtävien kimppuun ennen kuin ne käyvät sinun kimppuusi. Asioiden lykkääminen kasvattaa stressiä entuudestaan.

5. Aseta tavoitteesi oikein

Älä vaadi itseltäsi liikaa tai liian vähän.

6. Liiku

Lähde lenkille tai muuhun rasittavaan liikuntaan. Tärkeää on saada hiki pintaan ja sydän sykkimään muustakin kuin työpaineesta. Kunnon hikijumpan päälle saunaan ja sitten lepoa. Helli itseäsi. Siitä ei kannata olla syyllinen.

7. Ajattele nautintoja

Käytä mielikuvitustasi ja koeta löytää jokin mielihyvää tuottava muisto elämästäsi. Viivy siinä usein ja anna sen tunnetodellisuuden vallata mielesi. Älä unelmoi tulevaisuudesta, koska siihen liittyy suorituspaineita. Muistele hyvää menneisyydessä.

Peliongelma on usein vaivihkaa kehittyvä, koko elämää hallitseva riippuvuus – apua on kuitenkin tarjolla

Suomalaiset keskimäärin pelaavat paljon rahapelejä, kuten lottoa, vedonlyöntiä, raha-automaatti- ja kasinopelejä. Noin neljä viidestä on pelannut ainakin joskus jotain rahapeliä viimeisen vuoden aikana. Osalla pelaaminen voi johtaa riippuvuuteen saakka. Suomessa rahapelien pelaaminen on hyvin keskittynyttä: eniten pelaavan 5 prosentin joukon kulutus vastaa puolta koko rahapelikulutuksesta. Suomessa arvioidaan olevan yli 110 000 ihmistä, joilla on eriasteisia ongelmia rahapelaamisessa.

Rahapeliriippuvuus on WHO:n kansainvälisen ICD-11 -tautiluokituksen mukaisesti mielenterveyden häiriö. Kyseessä on toiminnallinen riippuvuus, joka rinnastuu esimerkiksi päihderiippuvuuteen. Määritelmän mukaan kyse on riippuvuudesta silloin, kun uhkapelaaminen on jatkuvaa ja pakonomaista, kun se aiheuttaa ongelmia muille elämän osa-alueille ja kun sitä on jatkunut vähintään vuoden ajan. Tämä voi ilmetä ihmisen elämässä psyykkisinä, fyysisinä, sosiaalisina ja taloudellisina ongelmina.

Miten peliongelma kehittyy?

Pelaamisen kehittyminen riippuvuudeksi tapahtuu hiljalleen kolmen vaiheen kautta. Ensimmäisessä vaiheessa pelaaja saa merkittäviä voittoja, jotka tuottavat mielihyvää ja kannustavat jatkamaan pelaamista uusien voittojen toivossa. Toisessa vaiheessa pelaajan motiivina on voittaa takaisin jo hävittyjä rahoja, samalla usko omiin mahdollisuuksiin on edelleen vahva eikä pelaamisesta mahdollisesti jo aiheutuneita haittoja pidetä vielä ylitsepääsemättöminä. Kolmannessa vaiheessa pelaaminen hallitsee jo ihmisen koko elämää ja siitä aiheutuvat haitat ovat jo huomattavia.

Yksi peliongelman tunnistamista ja sitä kautta myös hoitoa haittaava seikka on peliriippuvaisen itsensä taipumus kieltää asia ja pyrkimys peitellä ongelmiaan muilta. Riippuvuuteen liittyy usein vahvaa häpeää ja ahdistusta. Valtaosalle pelaajista ei kuitenkaan kehity riippuvuutta, vaan pelaaminen on mukavaa ajanvietettä, jopa harrastus. Pelaaminen voi olla sosiaalista, rentouttavaa, sopivassa määrin jännittävää ja lisäksi se voi parantaa pelaajan tarkkaavaisuutta ja keskittymistä.

Miksi toisille sitten kehittyy peliriippuvuus ja toisille ei? Taustalla vaikuttavat sekä pelaajan että pelin ominaisuudet. Toiset ovat alttiimpia riippuvuuksien muodostumiselle (esimerkiksi geneettisesti). Masennuksen, sosiaalisten suhteiden vähyyden tai elämänvaiheeseen liittyvän kriisin on todettu vaikuttavan peliriippuvuuden synnyn taustalla. Pelaaminen on voinut toimia keinona paeta näitä elämäntilanteeseen liittyviä haasteita. Myös tietyt pelien ominaisuudet voivat edesauttaa riippuvuuden kehittymistä, kuten rahapeleissä ajatus nopeista ja suurista voitoista.

Usein myös pelien nopea tahti ja visuaalisuus sekä verkkopeleissä tarinallisuus yhdessä ilman pelin selkeää päätepistettä vaikeuttavat pelaamisesta irrottautumista. Veikkauksella on omat ”punaiset pelinsä” joita se ei lain mukaan saisi mainostaa, joskin he avoimesti kiertävät tätä kieltoa kutsumalla mainontaa tuoteinformaation jakamiseksi. Lisäksi kaikki muut nettikasinot ovat Suomessa tyystin kiellettyjä; niillä saa pelata, mutta kasinot eivät voi markkinoida palveluitaan.

Myös ympäristötekijöillä on vaikutusta peliongelman muodostumiselle, esimerkiksi sillä pystyykö pelaamiseen uppoutumaan keskeytyksettä, kuten kotona yksin pelatessaan. Pelikoneiden saavutettavuudella ja sijoittelulla julkisissa tiloissa (esimerkiksi kauppojen sisääntuloaulat) on myös oma merkityksensä.

Peliongelman hoito

Kuten edellä jo mainittiin, tunnistaminen vaikeus – riippuvaisen itsensä vielä mahdollisesti peitellessä asiaa – hankaloittaa peliongelman hoitoa. Ensimmäinen askel hoidon aloittamisessa on yhteydenotto peliriippuvuuksia hoitaviin tahoihin, esimerkiksi soittamalla tai chat-palvelussa. Peliriippuvuuksiin on tarjolla ryhmä- ja yksilöterapiaa sekä tarvittaessa jopa hoitoa kuntoutusyksikössä. Erilaiset lyhyt-, kognitiiviset ja käyttäytymisterapiat ovat usein riippuvuuksien hoidossa käytettyjä menetelmiä. Joskus terapian rinnalla voidaan lääkärin määräyksestä käyttää myös lääkitystä. Tärkeää on myös hoitaa peliriippuvuuden taustalla ja/tai rinnalla mahdollisesti vaikuttavia ongelmia, kuten masennus ja päihderiippuvuus. Hoidon kesto vaihtelee ja on riippuvainen sekä käytetyistä menetelmistä että itse ongelman laajuudesta ja kestosta.

Mistä haen apua?

Suomessa tukea ongelmapelaamiseen antaa esimerkiksi maksuton Peluuri-puhelinpalvelu (puh. 0800 100 101, arkisin klo. 12-18). Peluurilla on myös tukipalvelu verkossa ja mahdollisuus hakea kahdeksan viikkoa kestävään Peli poikki- verkkoterapiaan. Pelirajaton tarjoaa vertaistukea eri muodoissa sekä pelaajille että heidän läheisilleen. Lisäksi A-klinikoiden avohoitoyksiköt tarjoavat apua eri puolilla Suomea.

Tupakka

Tupakointi on hyvinvointia tavoittelevan ihmisen vaarallisin riskikäyttäytymisen muoto. Puolet nuoruusiässä tupakoinnin aloittaneista menehtyy ennenaikaisesti johonkin tupakkatautiin, osa jo keski-iässä.Tupakka vie rahat ja usein terveydenkin.

Tupakka tappaa lähes viisi miljoonaa ihmistä vuodessa. Joka toinen tupakoitsija kuolee ennenaikaisesti tupakasta johtuvaan sairauteen. Puolet heistä menettää tupakan vuoksi yli 20 elinvuottaan. Turvarajoja ei enää ole kuten ennen vanhaan: vain nollatoleranssi on turvallista.”Nikotiiniriippuvuus voi tulla jo parista tupakka-askista”, varoittelee erikoislääkäri Hannu Vierola.Kevytsavukkeetkin ovat harhaa. Niistä tulee häkää jopa enemmän kuin normaalisavukkeista. Lisäksi on havaittu, että kevytsavukkeiden polttajat vetävät pidempiä ja syvempiä henkäyksiä tiheämmässä tahdissa kuin mihin tupakkavalmistajien koeasetelmat perustuvat. 20 savuketta päivässä polttava imee tupakasta keuhkoihinsa yli 200-kertaisen määrän haitallisia pienhiukkasia liikennepäästöjen turvallisiin ylärajoihin verrattuna. Suomessa onkin Amerikan malliin vireillä uusi tupakkaoikeudenkäynti: kevytsavukkeiden valmistajaa syytetään asiakkaiden harhaanjohtamisesta kevytsavukkeiden ”turvallisuudella”.

Tupakan haitalliset aineet

Tupakansavun haitallisimmat aineet ovat häkä eli hiilimonoksidi (CO), nikotiini ja raskasmetallit, kuten lyijy ja kadmium.

Kuinka luonnontuotteesta eli nikotiinikasvin lehdistä voi tulla hengenvaarallisia? Vastaus kysymykseen löytyy erikoislääkäri Hannu Vierolan kirjasta Tupakka-miehen tietokirja: ”Kaikki orgaaninen materiaali muodostaa palaessaan syöpävaarallisia aineita. Niin myös tupakka, jossa on 50 syöpää aiheuttavaa ainetta. Yhdysvalloissa valmistaja mainostaa Winston-savukkeita luonnollisina ”natural”-tuotteina ilman lisäaineita. Mutta tupakkafirma jättää kertomatta, että savukkeen palamistuotteita eli lisäaineita on muutoinkin yli 4000 vaikkei yhtään lisättäisi tehtaalla. Vihreästi ajattelevia nuoria pyritään näin harhauttamaan!”

Tupakka ja liikunta

Tupakoinnilla on aina epäedullinen vaikutus fyysiseen kuntoon – oli kyse sitten savukkeiden satunnaisesta tai vakituisesta polttelusta, piiputtelusta tai vaikka nuuskaamisesta.

Häkä heikentää hapen kulkua sydämeen verottamalla veren hemoglobiinia, jonka tehtävänä on hapen kuljettaminen. Sydän yrittää korvata hapenpuutetta sykkimällä entistä nopeammin, mikä kuluttaa taas happea entistä enemmän. Lihakset eivät saa tarpeeksi happea ja siksi ne väsyvät helposti.

Terva ärsyttää keuhkoputkia, jolloin välittömänä seurauksena on limaneritystä ja yskää. Tupakoitsijan keuhkot ovat jatkuvassa ärsytystilassa ja rasituksessa. Yskä ja hengitysteiden limaisuus haittaavat hengittämistä. Yskästä kehittyy usein krooninen keuhkoputken tulehdus.Nikotiini nostaa tilapäisesti verenpainetta ja sydämen sykintänopeutta. Sydän rasittuu tavallista enemmän ja pulssi nopeutuu. Nikotiini supistaa lihasten valtimoita ja näin urheillessa lihasten verenkierto heikkenee: urheiluvammat yleistyvät.Tupakointi saattaa haitata myös ravinnon hyväksikäyttöä ja lisätä eräiden vitamiinien, kuten C-vitamiinin ja hivenaineiden, kuten kalsiumin tarvetta. Tupakointi onkin eräs osteoporoosin riskitekijä ja ainoa varmuudella todistettu nivelreuman riskitekijä.

Nuuskaaminen aiheuttaa ien- ja suutulehduksia sekä hampaiden reikiintymistä, jotka alentavat suorituskykyä. Nuuskan käytön on todettu myös hidastavan palautumista.Ruotsissa Uppsalan yliopiston professori Jan Hirsh on todennut ruotsalaisenkin nuuskan aiheuttavan suusyöpää, vaikka valmistaja Swedish Match sen pyrkiikin innokkaasti kiistämään.

Paras hetki lopettaa – heti

Suurin osa tupakoitsijoista haluaa lopettaa. Noin 40 prosenttia yrittää vuosittain päästä eroon tupakasta, mutta läheskään kaikki eivät onnistu, ainakaan heti. Sinnikäs yrittäminen kuitenkin kannattaa ja se tuottaa tulosta. Tupakoinnin lopettaminen parantaa sekä välittömästi että pitkällä tähtäimellä elämänlaatua.

Jo vuorokauden kuluttua tupakoinnin lopettamisesta keuhkot alkavat puhdistua limasta. Kolmessa vuorokaudessa keuhkojen toiminta paranee ja hengittäminen tulee helpommaksi. Myös keuhkoputkien supistustila helpottaa. Muutamassa kuukaudessa yskä, vinkuva hengitys ja hengitysvaikeudet vähenevät. Keuhkosyövän riski alkaa pienentyä. Kymmenessä vuodessa tupakoinnin lopettamisesta riski sairastua keuhkosyöpään on pienentynyt lähes tupakoimattoman tasolle 20 prosenttiin. Sydänsairauksien riski pienenee lähes tupakoimattomien tasolle jo muutaman vuoden kuluttua lopettamisesta. Lopettamisesta koituva hyöty ei vähene iänkään myötä, vaan lopettaminen kannattaa aina.”Nyrkkisääntö on, että lopeta ehdottomasti ennen kuin täytät 30 vuottaa”, sanoo erikoislääkäri Hannu Vierola.”Näin on aika suuri todennäköisyys, että elinikäsi ei paljoa lyhene ja syöpäriskikin ehtii aika hyvin nollaantua. Keuhkojen toiminta ei palaudu ennalleen paljon lapsesta asti tupakoineilla, varsinkaan jos keuhkoahtaumataudin oireita on jo ehtinyt tulla. Mutta sekin on hyvä asia, ettei keuhkojen kimmoisuus heikkene enää normaalia ikääntymistä nopeammin”, Vierola jatkaa.

Nikotiinin vaikutukset

Tupakkariippuvuudessa keskeisin rooli on keskushermostoa stimuloivalla nikotiinilla, joka on keskushermoston välittäjäaineen, asetyylikoliinin kaltainen aine. Syöpää nikotiini ei aiheuta, mutta usein vaikean riippuvuuden. Riippuvuus tupakasta on fyysistä, psyykkistä, emotionaalista ja sosiaalista. Nikotiiniriippuvuuden on todettu joissakin tutkimuksissa olevan jopa yhtä voimakasta kuin heroiiniriippuvuuden.

Nikotiinista saamamme tuntemukset johtuvat nikotiinin muissa aivojenvälittäjäaineissa aiheuttamista muutoksista. Toistuva savuttelu aiheuttaa pysyviä muutoksia hermosoluissa.”On viitteitä sitä että hyvin nuorena tupakoinnin aloittaneet saavat pysyviä aivokemian muutoksia, jotka johtavat helposti huumeiden, kuten kannabiksen ja amfetamiinin käyttöön. Moni narkomaani onkin aloittanut ”uransa” tupakalla jopa 9-vuotiaana”, kertoo Hannu Vierola.

Aivot muuntuvat vastaanottamaan ja vaatimaan yhä suurempia annoksia nikotiinia. Tupakan nikotiinin aiheuttamat hermostolliset muutokset selittävät, miksi tupakkalakko aiheuttaa useimmille tosi ikäviä vieroitusoireita, kuten ahdistusta, hermostuneisuutta, masennusta ja unihäiriöitä. Vieroitusoireet alkavat puolen vuorokauden kuluessa lopettamisesta, ovat huipussaan 1-3 vuorokauden kuluttua ja kestävät keskimäärin 3-4 viikkoa. Pahimmat oireet kestävät enintään viikon. Tupakoinnin lopettaminen on vaikeampaa niille, jotka ovat aloittaneet jo 12-14-vuotiaina. Nikotiiniriippuvuus on pahimmillaan, jos tupakointi on jatkunut yli 16 vuotta.Tuore amerikkalaistutkimus kertoo, että tupakoinnin lopettaminen voi olla hankalampaa helposti suuttuvalle ihmistyypille. Ihmisten välillä on myös geneettisiä eroja perimässä. Noin 10 % tupakoitsijoista voi lopettaa helposti ilman sen kummempia temppuja tai hoitoja. Heille nikotiini ei anna samantyyppistä mielihyvää kuin muille tupakoitsijoille.Kaikille tupakan lopettamiseen valmistautuminen on tärkeää. Kannattaa miettiä ja valmistautua etukäteen niihin ongelmiin, joita lopettamispäätöksen jälkeen melko varmasti on odotettavissa.

Nikotiiniriippuvuus on sairaus

Uusin tutkimus on auttanut ymmärtämään nikotiinin neurobiologisia vaikutuksia ja tuonut tieteellistä näyttöä hoitojen tueksi.”Ruotsissa lääkäreitä on kannustettu auttamaan jokaista vastaanotolle tulevaa tupakoitsijaa. Ruotsin lääkäriliiton tiedotteessa kysytään:

Kun potilaasi verenpaine on 200/100 tai hänen verensokerinsa on yli 10 mmol/l, alat heti toimia. Mutta mihinkäs toimiin ryhdyt kun potilaasi tupakoi 10 savuketta päivässä”, Vierola kysyy.Nikotiiniriippuvuus on todettu krooniseksi tilaksi, jota pitäisi hoitaa samalla lailla kuin korkeaa kolesterolia ja verenpainetta.”Tupakointia ei ole tapana mieltää riippuvuudeksi tai addiktioksi. Puhutaan pahastatavasta ja yksilön valinnasta vaikka yksilö onkin selvästi ja vakavasti koukussa. Nikotiiniriippuvuus voidaankin mieltää aivojen sairaudeksi, johon säännöllinen tupakointi vääjäämättä johtaa.”

Nikotiinittomat lääkehoidot

Alunperin masennukseen Yhdysvalloissa käytetty uusin tupakanvieroitukseen tarkoitettu lääke bupropioni (kauppanimi: Zyban) löydettiin sattumalta. Masennuslääkkeenä bupropionia on käytetty menestyksellisesti jo vuosia ja sillä hoidettuja potilaita on jo noin 50 miljoonaa. Bupropionin havaittiin myös vähentävän tupakanpolton tarvetta.

Tupakoinnin lopettamiseen lääkettä on USA:ssa käytetty jo vuosia ja jonkin aikaa myös useissa EU-maissa. Bupropionia tupakoinnin lopettamiseen on käyttänyt jo yli 13 miljoonaa henkilöä. Suomessa Zyban tuli apteekkimyyntiin toukokuussa 2003. Lääkettä saa vain lääkärin määräyksellä. Kela ei vielä myönnä korvausta bupropioni-hoidosta, jonka päiväkustannukseksi tulee kuitenkin vain kolme euroa. Vertailun vuoksi: tupakka-aski maksaa noin neljä euroa.

Lääke, joka vie tupakan himon?

Bupropioni vaikuttaa samoihin aivojen kemiallisiin välittäjäaineisiin, jotka ainakin osittain saavat aikaan tupakoinnin lopettamisen yhteydessä koettuja vieroitusoireita.
Tarkkaa vaikutusmekanismia ei toistaiseksi tiedetä.

Kaikilla bupropioni ei välttämättä toimi eikä se edes sovi kaikille. Lääkäri arvioi tilanteen kunkin kohdalla erikseen. Kaverille määrättyjä lääkkeitä ei pidä syödä. Bupropionin yleinen haittavaikutus on lähinnä lääkkeen nauttimisen alkuvaiheeseen liittyvä ohimenevä lievä unettomuus ja suun kuivuminen. Sivuvaikutuksiin voidaan kokeilla myös annoksen pienentämistä. Bupropioni saattaa auttaa myös painonhallinnassa, mikä on usein ongelmana tupakoinnin lopettajille: pelätään ylimääräisiä kiloja.

Bupropionin teho on nikotiinikorvaushoitojen luokkaa tai jopa hieman niitä parempi. Sen avulla lopettaa kolmasosa. Sama määrä on polttamatta vielä vuodenkin kuluttua. Alkoholin käyttö hoidon aikana ei ole suositeltavaa, mutta viinilasin ottaminen hoidon aikana ei ole kiellettyä. Bupropionin käytön turvallisuutta raskauden aikana ei ole vielä varmistettu. Hoitoa ei suositella myöskään imetyksen aikanaNikotiinikorvaushoito kaksinkertaistaa onnistumismahdollisuudet

Nikotiinikorvaushoito on aina pienempi paha kuin tupakka. Nikotiinikorvaushoidot eivät sisällä syöpää aiheuttavia karsinogeeneja. Kaikki nikotiinikorvaushoidon muodot – purukumi, inhalaattori ja kielenalus- tai imeskelytabletti ovat yhtä tehokkaita ja jopa tuplaavat lopettamismahdollisuudet.

Jokaisen on valittava hoitonsa ja haettava siihen oikea annostus. Vain kokeilemalla löytää oman keinonsa. Esimerkiksi sellaiset tupakoitsijat, joille näperteleminen ja puuhastelu on tärkeää, saavat inhalaattorista (pieni muoviholkki, josta nikotiinia imetään kuten tupakasta) parhaan lohdun.Monet pelkäävät jäävänsä korvaushoidon koukkuun. Huoli on kuitenkin turha, sillä korvaushoidot eivät vaikuta aivoissa ja hermostossa yhtä voimakkaasti kuin savuke. Mikään nikotiinikorvaushoito ei imeydy vereen niin nopeasti kuin tupakka.

Yhdistelmähoito on tulevaisuutta

Yhdistelmähoitoa (bupropionia ja nikotiinikorvaushoitoa) kannattaa harkita, jos päivittäin kuluu paljon tupakkaa. Myös aikaisemmat epäonnistuneet lopettamisyritykset, vaikeat vieroitusoireet ja lopettamisen jälkeinen masennus puoltavat yhdistelmähoitoa. Yhdistelmähoitoja käytetään ainoastaan lääkärin valvonnassa ja asiantuntemuksella laaditun hoito-ohjelman mukaan.

Moni raskaan sarjan tupakoitsija lopettaa kuitenkin ilman mitään apukeinoja ja kärsii vieroitusoireista 1-3 viikon ajan. Kukaan ei ole kuollut nikotiinin vieroitusoireisiin, mutta tupakkaan kuolee ennenaikaisesti puolet sen käyttäjistä.

Tupakoinnin haittavaikutuksia keuhkoihin:

tupakkayskä, hengenahdistus, keuhkoahtaumatauti, keuhkolaajentuma, krooninen keuhkoputkentulehdus, keuhkosyöpä

Tupakoinnin haittavaikutuksia sydämeen ja verisuoniin:

sydämen rytmihäiriöt, kohonnut verenpaine ja sydämen lyöntitiheys, kiihtynyt valtimoiden kovettumistaipumus, lisääntynyt verihiutaleiden paakkuuntuminen, heikentynyt veren hapenkuljetuskyky, tupakoinnin haittavaikutuksia ihoon, ihon ennenaikainen vanheneminen

Tupakoinnin haittavaikutuksia suuhun:

ientulehdus, hampaiden kiinnityskudoksen tulehdus ja hampaiden löyhtyminen, suun limakalvon valkotäplät ja sarveistumat

Tupakoinnin haittavaikutuksia seksielämään ja hedelmällisyyteen:

erektio heikkenee eikä seksi maistu enää, siemennesteen laatu heikkenee,lapsettomuuden riski kasvaa – naisilla ja miehillä

Tupakointi lisää riskiä sairastua:

munuaissyöpään, kurkunpään syöpään, ruokatorven syöpään, haimasyöpään, huuli-, nielu ja suusyöpään, virtsarakon syöpään, kohdunkaulan syöpään, mahasyöpään, maksasyöpään

Lähteet ja asiantuntijat:
www.duodecim.fi/kh, www.nicorette.fi, www.tupakka.org, www.stakes.fi, www.terracognita.fi
Hannu Vierola: Tupakka ja naisen terveys. Art House , 1996, Hannu Vierola: Tupakka-miehen tietokirja. Terra Cognita, 2004

Mielen kuntosali

Kuntosalilla ylläpidetään fyysistä hyvinvointia, mutta kuinka mielemme voi? Mielen kuntosali opettaa hallitsemaan mieltä kokonaisvaltaisesti itsetutkiskelun sekä rentoutumis- ja keskittymisharjoitteiden avulla. Nykypäivän hektinen elämäntyyli tarttuu lähes jokaiseen. Kaikilla on kiire ja sännätään päämäärättä hosuen edestakaisin. Keho käy stressikierroksilla aamusta iltaan ja uni ei tule. Mikä pysäyttäisi jatkuvan stressikierteen? Vastaus on rentoutuminen.

Mutta mikä neuvoksi, kun jatkuvan paineen ja kiireen alla elävä ihminen ei ehkä osaakaan enää rentoutua? Helpottava tieto on, että myös rentoutumista voi oppia. Suomessa jo vuonna 1994 tehdyssä väitöskirjatutkimuksessa havaittiin työssäkäyvillä ihmisillä stressi- ja jännitystasojen merkittävää alenemista rentoutumisen ansiosta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että rentoutumisella on terveyttä, oppimista ja luovuutta parantavia vaikutuksia. Tajunnan laskeutuessa normaalilta arkipäivän tasolta rentoutumisen tilaan, siirtyy vasemman (analyyttisen) aivopuoliskon toiminta oikealle aivopuoliskolle, joka on luovan ajattelun ja tajunnan tiedostamaton puoli. Rentoutuminen siis vähentää stressiä merkittävästi.

Harvardin yliopiston psykologi Walter B. Cannon muotoili 1960-luvulla stressireaktion sanoilla: pakene / puolustaudu. Stressikierteestä irtautumiselle löydettiin samassa yliopistossa, lääkäri Herbert Bensonin toimesta neljä oleellista asiaa, jotka laukaisevat stressin ja rauhoittavat elintoimintoja: 1) hiljainen ympäristö, 2) tietoinen lihasten rentouttaminen, 3) mielen keskittäminen 10-20 minuutin ajaksi johonkin kohteeseen, kuten esimerkiksi sisään- ja uloshengitysten seuraamiseen tai lausumalla hiljaa mielessä hengityksen tahtiin ”sisään”, ”ulos” 4) oman ajatustoiminnan suhteen passiivisen asenteen omaksuminen. Tällä keskittymiskykyä lisäävällä harjoituksella on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia muun muassa sydämen lyöntitiheyden, aineenvaihdunnan ja hengitysnopeuden hidastumiseen. Mieli ja keho rentoutuvat.

Mieli on kehossa

Kehon ja mielen hyvinvoinnilla on selkeä yhteys. Mikä on mielessä, on myös kehossa ja päinvastoin. Ihminen reagoi ympäristöönsä sen mukaan, miten hän maailmansa tuntee ja kokee. Hyvä esimerkki tästä on hyvänlaatuinen stressi, jolloin sydämen lyöntitiheys kohoaa, aineenvaihdunta kiihtyy, hapenottokyky lisääntyy jne. Kyseessä on siis normaali stressireaktio, joka auttaa meitä suoriutumaan vaativasta tilanteesta tai asiasta. Kun tilanne on ohi, mieli palaa lepotilaan, sillä kohonneessa suoritustilassa ei voi olla kovinkaan kauan.

Mitä ajattelet kun mielesi on lepotilassa? Kun istut vaikkapa kahvikupin ääressä ja sinulla on puolituntia aikaa ja lupa vain olla.

On tärkeää tiedostaa missä mieli liikkuu. Miten se liikkuu. Urheileeko mielesi parhaillaan kun istut, vai oletko kenties sittenkin työntouhussa vaikka tämän piti olla rentouttava tauko? Mielen tarkkaavaisuus on laji, jota tulee harjoittaa aidon lepotilan saavuttamiseksi. Aito tarve kuunnella itseään todella tarkkaan, synnyttää luonnollisen hiljaisuuden ja rentoutumisen. Rentoutuneena on helpompaa tarkkailla mielen käyttäytymistä ja oppia omien reaktioiden vaikutuksesta elämään.

Mielen kiire

Mieli juoksee kaiken aikaa. ”On kiire, pitäisi sitä ja tätä, en voi, en pysty, en ehdi, apua.” Kaaos on valmis. Ajattelun virta ja liikkuminen ovat molemmat ihmiselle luonnollisia asioita, mutta on erittäin tärkeää muistaa kiireessä myös mielenhallinta. Sinä itse voit vaikuttaa omiin ajatuksiisi. Hallita kiireen.

Mielen kiireen hallinnalla on aivan yhtä suuri merkitys kuin liikunnasta palautumisellakin. Mielen lepotilaan saattaminen voi vaatia aluksi ponnistuksia, sillä usein mieli käy ylikierroksilla ja huolet kulkevat mukana aamusta iltaan.

Opettele siis nollaamaan mielesi kiire. Mieli ja keho tietävät miten tasapaino saavutetaan, kunhan sille annetaan mahdollisuus. Mieti myös mikä aiheuttaa mielesi kiireen ja stressin? Mikä taas tuo elämääsi hyvinvointia? Itsetutkiskelu on mielenhallinnan a ja o.

[email protected] auttaa

Filosofi, hyvinvointitutkija ja -kouluttaja Jani Pienimaa, 30, on harjoitellut mielenhallintaa omakohtaisesti 12 vuotta. Janin kiinnostus asiaan on syventynyt yliopisto-opintojen ja väitöskirjatutkimuksen myötä entisestään. Keskittymis- ja rentoutumisharjoitukset ovat avanneet hänelle aivan uuden maailman, jossa mielen ja kehon tasapainon menetelmät ja hyödyt ovat jokaisen ulottuvilla.

”Haluan jakaa hyviä kokemuksiani muiden kanssa ja kannustaa ihmisiä hallitsemaan omaa mieltään rakentavalla ja itsetutkisteluun perustuvalla tavalla”, Jani Pienimaa kertoo. ”Nykypäivän työpaikoilla kiire ja paine ovat läsnä joka päivä ja työntekijät sairastuvat uupumukseen entistä useammin. Uskon, että jos esimiehet osaisivat hallita ja ennaltaehkäistä haitallisen stressin vaikutuksia, myös työntekijät olisivat motivoituneempia tekemään samoin. Tämä voi tapahtua myös päinvastoin”, Pienimaa sanoo.

”Kun ihminen oikeasti tietää mitä tekee ja miksi tekee, silloin on mahdollista löytää mielen rauha niin työssä kuin vapaa-ajallakin”, hän jatkaa. Kuntosalilla tekemistämme ohjaavat asettamamme tavoitteet ja haluttu tai vallitseva kuntotasomme. Mielen kuntosalilla kuntoa ohjaavat asenteet ja tunteet. Kun tietoisesti irrottautuu hetkeksi, mieli eheytyy ja kiire sekä ahdistus kaikkoavat. Siksi Jani Pienimaa onkin alkanut järjestää [email protected] -koulutuksia.

Mielen kuntosalilla opetellaan ryhmässä hetkellistä passiivisuutta, keskittymis- ja irrottautumiskykyä ja rentoutumista. Kuinka selvitä ja palautua päivän haasteista ja kiireistä luonnollisella tavalla? Harjoitukset voivat tuntua ensikertalaisesta oudoilta, mutta niiden salaisuus piilee siinä, että harjoittelu poikkeaa täysin kaikista päivän tekemisistä. Hetken ihminen keskittyy vain itseensä.

”Kun fokusoituu hetkeksi aivan toisenlaiseen tekemiseen, irrottaa ajattelun haasteista ja päivän töistä, silloin mieli lepää”, Pienimaa sanoo.

Irrottautumisessa passiivisuus tuntuu rauhoittavalta. Keskittyminen ei välttämattä ole alussa helppoa, kun on tottunut jatkuvaan mielen liikkeeseen. Hiljalleen harjoittelun edetessä ja omien taitojen kehittyessä huomaa kuitenkin, kuinka suuri voima oman ajattelun sisällöllä ja mielen hallinnalla on koko elämänlaatuun.

Itsetuntemus ja terve itsekkyys

Säännöllinen irrottautuminen vaativastakin toiminnasta vähentää stressin kasaantumista, parantaa luovuutta, unen laatua, tuotteliaisuutta, keskittymiskykyä, itsetuntemusta ja muistia. Jo hetken rauhoittuminen antaa keholle ja mielelle tilaisuuden tuoda esille omia, tärkeitä tuntemuksia. Tämä on itsetuntemusharjoittelua. Tunnusteleva ja kärsivällinen asenne edesauttaa huomaamaan mitkä arvot, tunnesiteet tai valinnat ovat johtaneet nykytilanteeseen. Omakohtaiset oivallukset aikaisempien valintojen vahvistamisessa tai niiden mahdollisessa muuttamisessa auttavat eteenpäin. Näin myös pitkittyneen stressin syyt löytyvät ja niistä voi luopua.

Jatkuvan harjoittelun tuloksena ajatusmaailma tukee enemmän yksilöllistä hyvinvointia muuttuen kohti tervettä itsekkyyttä ja kohti rakentavaa itsenaisyyttä eli parempaa itsetuntemusta. Ihminen oppii lukemaan itseään sekä toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla tilanteesta ja vaatimuksista riippuen. Omien rajojen tunnistamisesta on hyötyä. Hyvän itsetuntemuksen ja mielen hallinnan myötä saamme uusia voimavaroja. Asioita joista saamme uutta energiaa, hyvää oloa, mielihyvää ja varmuutta omaan itseemme sekä tekemisiimme.

20-30 minuutin päivittäinen rentoutumisharjoittelu:

  • estää stressin kasautumista
  • kasvattaa energiatasoa ja tuotteliaisuutta
  • parantaa muistia ja keskittymiskykyä
  • vähentää väsymystä ja unettomuutta
  • estää/vähentää verenpaineen nousua, migreeniä, päänsärkyä, astmaa ja
    vatsahaavan riskiä
  • nostaa itseluottamusta ja vähentää itsesyytöksiä
  • tuo tunteet paremmin esille
  • kasvattaa palautumisnopeutta.

Selkäkipu

Jokainen kovista selkäkivuista kärsinyt tietää, kuinka nöyräksi kivut tekevät. Kun jo sängystä nouseminen on yhtä tuskaa, niin työpäivän mittainen seisominen tai muutaman tunnin istuminen on jo silkkaa helvettiä. Useimmat istumatyöläisen ja urheilijan selkävaivoista ovat vältettävissä ennaltaehkäisyllä ja oikealla liikunnalla.

Selkäkipujen ennalta ehkäisemisessä ja hoitamisessa on hyötyä selän rakenteen ymmärtämisestä. Oman selkävaivan diagnosoiminenkin onnistuu yleensä suhteellisen hyvin, kun tunnistaa muutaman keskeisen seikan. Selkäkivut vaihtelevat akuutista, paikallisesta kivusta erilaisiin laajalla alueella tuntuviin heijastekipuihin.

Selän rakenne ja vaivojen perustyypit

Koko selkäranka muodostuu 24:stä toisiinsa liittyvästä nikamasta. Näistä viisi on lannenikamia, jotka muodostavat lannenotkon eli lordoosin. Mutkien ansiosta selkäranka joustaa ja pehmentää iskuja. Nikamat ovat kiinni toisissaan nivelhaarakkeiden, välilevyjen ja nivelsiteiden välityksellä. Nikamien välissä oleva välilevy koostuu kevyestä, puoliksi nestemäisestä ytimestä ja sitä ympäröivistä lujemmista syistä. Välilevyt toimivat selän iskunvaimentimina ottamalla vastaan painetta nikamien välillä.

Nikamien liikkuvuuden määräävät niiden välissä olevat nivelet ja siteet. Toisinaan selkäkipujen syynä saattaa olla yliliikkuva nikamaväli, joka liiallisella liikkeellään saa ympäröivät kudokset ärsyyntymään. Yliliikkuvuus on usein seurausta huonosta lantion ja selän asennosta tai jatkuvasta ääriliikeradalla suoritetusta harjoittelusta. Välilevy on menettänyt osan kimmoisuudestaan ja nivelsiteet pääsevät löystymään. Rangan syvät, nikamaväliä tasapainottavat lihakset eivät ehdi mukaan nopeaan liikkeeseen.

Ulommista lihaksista tärkein on selän ojentajalihas (erector trunci), koukistajina toimivat lähinnä vatsalihakset. Huono vatsan ja selän lihasvoima sekä lihaskoordinaatio lisäävät selän kuormittumista. Tyypillisiä yliliikkuvuudesta johtuvia oireita ovat esimerkiksi selän aamujäykkyys ja liikkeellelähtökipu sekä väsyminen pitkään seistessä. Selkä saattaa olla myös epätasaisesti liikkuva, jolloin rasitus kohdistuu voimakkaammin juuri liikkuvampiin osiin.

Noidannuoli

Urheilijalle tyypillinen kivistystyyppi on yllättävä pistävä kipu, joka syntyy esimerkiksi nostotilanteessa. Pitkäaikainen tai äkillinen voimakas ylikuormitus aiheuttaa nivellukon, jonka seurauksena pinnalliset lihakset kiristyvät ankarasti. Noidannuoli eli lumbago onkin tyypillinen uhoavan voimailijan tai muuttomiehen vaiva. Lihasten tiukkeneminen saattaa jäykistää selän vinoon asentoon. Kivun vuoksi liikkuminen on vaikeaa tai jopa täysin mahdotonta. Koska lihaskramppi johtuu nikamien toiminnan häiriöstä, saadaan tilanne laukaistua manipulaatiohoidolla.

Toinen tunnetuimmista selkävaivoista on välilevytyrä eli diskusprolapsi. Siinä kivun aiheuttaa välilevyn repeytyminen. Välilevy painaa nikaman välistä ”pullistuessaan” hermoa, josta tulee vaivan kansanomainen nimi iskias. Heijastekivut jalkaan ovat yleisiä, eivätkä tunto- ja liikehäiriötkään ole tavattomia. Heijastekivun sijainti riippuu siitä, minkä nikamien välissä vika on, eli mitä hermoa välilevy painaa. Esimerkiksi yleinen 4. ja 5. nikaman välinen pullistuma heijastuu pakaraan, reiteen ja pohkeeseen.

Kireä takareisi

Selkävaivat voivat oireilla myös takareiden kireytenä, joka helposti tulkitaan väärin. Takareiden kireys on nimittäin usein todellisuudessa iskias-hermon ärsytystilasta johtuvaa. Siihen auttaa yleensä kevyt, pumppaava venytys.

Venyttely on muutenkin hyödyllistä, sillä kireät takareidet vetävät lantiota eteenpäin lisäten selän loukkaantumisalttiutta. Kireys vähentää myös selän normaalia liikkuvuutta.

Kannattaa kuitenkin olla huolellinen ja opetella oikea venyttelytekniikka, koska väärin suoritettuna sekin voi rasittaa selkää. Esimerkiksi lonkan koukistajien ja etureiden venyttely saattaa notkistaa alaselkää liikaa. Napaa sisään vetämällä ja pakaralihaksia supistamalla saadaan lantio kallistumaan taakse ja venytys kohdistumaan oikeaan paikkaan.

Liikunnan vähäisyys ja istumatyö rappeuttavat selkää, jolloin se luonnollisesti altistuu vaivoille. Vähän liikkuvilla välilevyn elastisuus vähenee. Normaali välilevy on noin 90 prosenttisesti nestettä ja menettää päivän mittaan noin kymmenyksen nestepitoisuudestaan.

Rappeutunut välilevy sen sijaan menettää päivässä 25-30 % nesteestään ja palautuu rasituksestakin huomattavasti hitaammin. Tupakoiminen lisää selän rappeutumista heikentämällä kudosten verenkiertoa ja sitä kautta niiden aineenvaihduntaa.

Selkälihasharjoitteet

Selkälihasharjoitteet voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin: 1) staattiset, pitkäaikaista lihastyötä vaativat, 2) kestovoimaperiaatteella suoritetut ja 3) nopeat mutta hallitut lyhyellä liikeradalla. Kahdessa ensimmäisessä tyypissä selän tulee väsyä harjoituksen aikana. Näin taataan ärsykkeen perillemeno hermo-lihastasolle. Nopeissa liikeradoissa sen sijaan oleellista on liikeradan kontrolli.

Oikea selkäharjoittelu on monipuolista. Myös välilevyjä voidaan harjoittaa esimerkiksi sivutaivutuksilla. Pumppaava liike lisää välilevyn ”imukykyä”. Sarjojen tulee olla pitkiä ja suoritustahdin rauhallinen.

Tavanomaisin alaselkälihasliike on selän ojennus. Laitteessa nostoa ei saa tehdä vaakatasoa ylemmäksi, sillä muuten lannerangat nikamat joutuvat puristuksiin. Suoritus kannattaa tehdä hitaasti ja tempoilua välttäen myös alasmenovaiheessa. Lisäpainojen käytössä herkkä niskaranka joutuu lujille, joten varovaisuuteen on syytä.

Painoa kannattaakin mieluummin pitää rinnan puolella. Rasitusta voi myös lisätä pysähtymällä hetkeksi yläasennossa. Sama pätee myös selän nostoon lattialla: oleellista on rauhallinen suoritustahti, rasituksen saavuttaminen pitämällä selkälihakset jännittyneinä eikä suinkaan pään nostaminen mahdollisimman korkealle.

Hyvää huomenta

Hyvää huomenta -liikkeessä kumarretaan levytanko yläselässä, tavallaan tehdään selän ojennus seisten. Liikkeessä täytyy muistaa pitää leuka ylhäällä ja joustaa polvista. Selän tulee pysyä suorana.

Varsinainen voimaharjoitteluliike maastaveto vaatii erittäin hyvää suoritustekniikkaa. Mitä isommilla painoilla treenaa, sitä suurempi on tietysti loukkaantumisen riskikin. Nostovaiheessa hyödynnetään sekä jalkojen että selän voimaa. Leuka on pidettävä ylhäällä, koska alaspäin katsomien pyöristää selän ja rasittaa nikamia. Yläasennossa oikein suoritettu liike jää hieman vajaaksi, jolloin jännitys säilyy lihaksissa koko ajan.

Rintarangan liikkuvuutta voi lisätä laittamalla tiukkaan kiedottu pyyherulla tai yhteen teipatut tennispallot selän alle vatsalihasliikkeessä.

Kylki- ja vatsalihaksia tulee harjoituttaa yhtä lailla kuin selkääkin. Kuntosaliharjoitus kannattaa suunnitella siten, että samana päivänä ei tee monia alaselkää rasittavia liikkeitä. Varsinaiset selkälihasliikkeet on syytä sijoittaa harjoituskerran lopuksi, jottei selän väsymys johda muissa liikkeissä huonoon suoritustekniikkaan. Harjoittelun vaihtelevuus on kaikkiaan tärkeää ja samalla on muistettava se, että selkälihakset palautuvat hitaasti. Ei siis kannata rasittaa niitä joka päivä äärimmilleen.

Vaivojen ennaltaehkäisy ja hoito

Lihaskuntoharjoittelu ja venyttelykään eivät aina riitä kolotusten ehkäisyyn. Työssä ja arkiaskareissa on hyvä huomioida selän hoito, esimerkiksi välttämällä pitkää yhtäjaksoista istumista. Hyvää työtuolia ja muuta ergonomiaa onneksi osataan nykyään jo arvostaa. Toimistojen suunnittelussa suositaan työ- ja neuvottelupisteitä, joissa työskennellään osa- tai kokoaikaisesti seisten. Oikean nostotekniikan opettelu on sekin paikallaan; selkä suorana, leuka ylhäällä ja nosto jaloilla ovat hyviä nyrkkisääntöjä.

Jos kaikesta huolimatta selkävaivat iskevät, on onneksi erilaisia mahdollisuuksia tilanteen helpottamiseen. Välilevyn repeämää ei välttämättä aluksi huomaa laisinkaan. Se saattaa oireilla vain pienenä vihlaisuna silloin tällöin ja vain tietyissä asennoissa. Kova rasitus tai äkkinäinen liike voi pahentaa asiaa, jolloin purkautunut välilevyn keskusta painaa hermoa.

Lepoa

Selkävaivojen hoitona on lepo, mutta yhtä vuorokautta pidempää vuodelepoa ei suositella. Sen jälkeen on ehdottomasti pyrittävä liikkeelle mahdollisimman kivuttomasti. Tulehdus- ja särkylääkitys lievittää kipua ja nopeuttaa toipumista. Levossa tehokkaimmin kipua lievittää makaaminen selällään jalat jonkin korokkeen päällä. Erilaiset selkärangan venytykset voivat helpottaa oloa.

Näistä helpoin on leuanvetotangosta riippuminen siten, että jalat koskettavat lattiaa. Polvien ja pään vetäminen kohti rintaa selällään kuormittaa selkäydinkanavaa voimakkaasti eikä ole siksi esimerkiksi reippaammassa prolapsissa suositeltavaa.

Venytykset eivät kuitenkaan poista varsinaista kivun syytä, sillä ulospäin purkautunut välilevyn sisältö nimittäin ikään kuin ”kuivuu” ajan myötä ja palautuu normaaliin tilaansa.

Se ei tapahdu hetkessä; normaalisti diskusprolapsi paranee 1-2 kuukaudessa. Istuminen on toipumiselle myrkkyä, sillä silloin välilevyyn kohdistuu lähes koko kehon paino.

Kuntoutus kannattaa aloittaa mahdollisimman pian, mutta varovaisesti. Useimmiten parantumista levolla eli niin sanotulla konservatiivisella hoidolla hidastaa se, että potilas ei malta olla rasittamatta selkäänsä tai rasittaa sitä väärin. Jos kolmen kuukauden päästä kivut ovat vielä riesana, on hoitoa arvioitava uudestaan. Leikkaukseen turvaudutaan vain vakavissa tapauksissa.

Selkäranka

Selkäranka on vartalon tukipylväs. Se muodostuu nikamista ja on samalla tukeva ja taipuisa. Nikamat ovat peräkkäin toisiinsa niveltyviä lyhyitä luita. Selkärangassa on 7 kaulanikamaa, 12 rintanikamaa ja 5 lannenikamaa. Lisäksi selkärangassa on 5 ristinikamaa, jotka ovat aikuisella kasvaneet yhtenäiseksi ristiluuksi, sekä 3-5 häntänikamaa, jotka ovat kasvaneet yhteen häntäluuksi.

Masennus – oletko masentunut?

Masennustilan oireet:

  1. Masentunut mieliala. Tunnevire on suurimman osan aikaa syvästi alakuloinen, masentunut. Lievemmissä tapauksissa huomion kohdistuminen muihin asioihin, toiminta, sosiaalinen vuorovaikutus tai aktiivinen pyrkimys poistaa masentunut tunnevire tietoisuudesta voi hetkellisesti syrjäyttää masentuneen mielialan.
  2. Mielihyvän menetys. Ihminen on menettänyt kykynsä saada tyydytystä tai kokea mielihyvää asioista, jotka tavallisesti ovat tuottaneet sitä aiemmin. Lievemmissä tapauksissa mielihyvän kokemukset ovat vaimentuneet.
  3. Uupumus. Masentunut ihminen tuntee olevansa jatkuvasti väsynyt. Pientenkin tekojen tekeminen, lieväkin fyysinen ponnistus tai psyykkinen aktiivisuus tuntuu raskaalta ja vaatii huomattavasti voimia.
  4. Itseluottamuksen ja itsearvostuksen menetys. Luottamus omaan kykyyn selviytyä elämässä on selvästi heikentynyt. Lievemmissä tapauksissa itseluottamus ja itsearvostus ovat heikentyneet.
  5. Kohtuuton itsekritiikki tai perusteeton syyllisyydentunne. Ajatukset keskittyvät oman persoonan ja omien tekojen kritiikkiin ja väheksymiseen sekä vähäisiin erehdyksiin tai rikkomuksiin liittyviin syyllisyydentunteisiin. Lievemmissä tapauksissa itsekritiikki ja syyllisyys ovat vain korostuneita.
  6. Toistuvat kuolemaan tai itsetuhoon liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käytös. Mielessä on ajatuksia oman itsen aktiivisesta tai passiivisesta vahingoittamisesta.
  7. Päättämättömyyden tai keskittymiskyvyttömyyden tunne. Ihminen on hyvin epävarma ja epäröivä tilanteissa, joissa pitäisi tehdä erilaisia päätöksiä ja joista hän tavanomaisesti selviytyy helposti. On vaikeuksia keskittyä esimerkiksi lukemiseen tai muuhun huomion kiinnittämistä vaativaan toimintaan.
  8. Psykomotorinen hidastuminen tai kiihtyneisyys. Se ilmenee psykomotorisen toiminnan hitautena, jähmeytenä ja pysähtyneisyytenä. Kiihtyneisyys tarkoittaa tuskaisuutta ja motorista levottomuutta, esimerkiksi raajojen levottomat liikkeet.
  9. Unihäiriö. Se voi ilmetä vaikeutena nukahtaa, unen pinnallisuutena, katkonaisuutena ja aamuyön valvomisena sekä joillakin liiallisena nukkumisena.
  10. Ruokahalun ja painon muutos. Masentunut ihminen on menettänyt tavallisesti ruokahalunsa. Joillakin ruokahalu on selvästi lisääntynyt.

Masennustilan diagnoosi edellyttää neljän edellä esitetyn oireen esiintymistä yhtä aikaa ainakin kahden viikon ajan. Lisäksi on oltava ainakin kaksi oireista 1-3.

  • Lievä masennus: neljä oiretta. Ihminen saattaa kyetä käymään töissä.
  • Keskivaikea masennus: kuusi oiretta. Hän ei yleensä kykene työssäkäyntiin eikä suoriudu tavanomaisista tehtävistään.
  • Vaikea masennus: kahdeksan oiretta. Hän tarvitsee jatkuvaa seurantaa ja huolenpitoa.
  • Psykoottinen masennus: jatkuva seuranta ja huolenpito.

Meditaatio

Tarina kertoo, että aikojen alussa Jumalat kokoontuivat miettimään mihin he voisivat piilottaa elämän suurimman salaisuuden, niin ettei ihminen löytäisi sitä. Yksi heistä sanoi että sen voisi piilottaa meren pohjaan. Toinen ehdotti vuoren huippua. Kolmas metsän pimentoa. Neljäs sanoi että ihminen sukeltaa sen syvimmänkin meren pohjasta, kiipeää hakemaan sen korkeimmankin vuoren huipulta ja kaivaa sen esiin pimeimmänkin metsän syvyyksistä. Pitkän hiljaisuuden jälkeen viisain Jumalista sanoi: Pillotetaan se paikkaan, mistä ihminen ei koskaan uneksi sitä löytävänsä. Piilotetaan se ihmisen itsensä sisälle.

Ihmismieli kaipaa rauhaa kiireen keskellä

Nykyajan ihmiseen kohdistuu yhdessä päivässä sama määrä aistiärsykkeitä, kuin 600 vuotta sitten puolessatoista kuukaudessa. Paine asioiden omaksumiseksi ja oppimiseksi on valtava. Elämänrytmi oli ennen huomattavasti rauhallisempi, mistä johtui se, että ihmisten mielet olivat paljon tyhjempiä ja tyynempiä. Nykyihmisen mieli ei ole koskaan tyhjä, ellei hän pyri siihen tietoisesti. Ihminen kaipaa pysähtymistä. Ihmismieli tarvitsee hiljaisia, kiireettömiä hetkiä, jolloin se pystyy lataamaan itseään ja uudistumaan. Nykykiireen keskellä hiljentyminen on kuin keidas erämaassa.

Tietoista hiljentymistä voidaan kutsua meditaatioksi, mietiskelyksi tai maallisemmin vaikka hiljaisuudessa istumiseksi. Jos pystyt pyhittämään pienen hetken päivästä vain itsellesi ja istumaan hiljaisuudessa, niin aikaa myöden huomaat muutoksen. Päiväsi alkavat sujua helpommin, kiire ei tunnu enää niin hallitsevalta ja elämä alkaa maistua paremmalta.

Ole läsnä hetkessä

Mitä meditaatio sitten on? Monet ihmiset ovat tietämättään tehneet meditaatioharjoituksia, jopa useiden vuosien ajan. Pelkistetysti sanottuna, olet meditatiivisessa tilassa aina kun olet läsnä hetkessä. Sanon sen vielä. Aina kun olet jossain tilanteessa tietoisesti läsnä, olet meditatiivisessa tilassa.

Vanha kalastaja lähti aina aamukasteen aikaan veneellään järvelle kokemaan verkkoja. Pienet laineet liplattivat hänen veneensä laitoja vasten ja jostain kaukaa rannalta kuului pikkulintujen sirkutus. Aurinko välkkyi puiden välistä ja välillä kalastaja antoi veneen liukua veden päällä itsekseen, keskittyen nuuhkimaan ilmaa. Tämä oli kalastajan päivän kohokohta. Kiireestä ei ollut tietoakaan. Se oli hänen meditaationsa, vaikka hän ei ollut koskaan moisesta sanasta kuullutkaan.

Voit käydä uimassa, juoksemassa, kävelemässä, olla haravoimassa, rakentaa linnunpönttöä, siivota, katsella takkatulta, kuunnella rauhallista musiikkia, lukea kirjaa, kunhat olet tietoisesti läsnä hetkessä ja tekemisessäsi. Kun pidät ajatuksesi siinä mitä teet, niin olet meditatiivisessa tilassa. Se on hyvä alku, mutta kun otetaan askel eteenpäin, niin tullaan meditaatioon. Siinä on tarkoituksena istua tietoisesti hiljaisuudessa ja keskittyä vain olemaan. Kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei taatusti ole.

Kesytä mielesi

Meditaation pahin vihollinen on ihmisen mieli. Otetaanpa konkreettinen esimerkki. Ota kynä ja paperia, ja kirjoita varttitunnin aikana ylös kaikki ajatukset mitä mielessäsi liikkuu. Ihan kaikki. Jos pystyt, voit käyttää siihen enemmänkin aikaa, mutta jo vartissa huomaat minkälaista sekahedelmäsoppaa päässäsi liikkuu ja mikä mielipuoli sisälläsi asuu.

Voin kertoa sinulle yhden tärkeän asian. Sinä et ole mielesi. Mieli on ajatuksia ja tunteita, mutta sinä olet aivan jotain muuta. Voit nousta mielesi yläpuolelle ja tarkkailla ajatuksiasi sekä mielentilojasi niin kuin vartiomies leirinuotiota. Kun oivallat tämän, olet ottanut suuren edistymisen askeleen.

Mieli ei pysähdy, se jatkaa kulkuaan unissasikin. Se pitää tietoisesti hiljentää. Enkä nyt tarkoita että pitäisi käyttää pesäpallomailaa. Mieli on jatkuvasti kehittämässä uusia konnankoukkuja ja pomppii ajatuksesta toiseen.

Mieli ei kuitenkaan pysty pysymään yhdessä mielikuvassa pitkään, vaan halajaa jo uutta. Kun pidät ajatuksesi tietoisesti jossain kiinteässä pisteessä tai mielikuvassa, niin kesyttäminen on alkanut. Testi: ota huoneesta joku kiintopiste ja ajattele vain sitä seuraavat 10 minuuttia. Niinpä. Onko joku väittänyt että villihevosen kesyttäminen on helppoa?

Meditaatio on oivaltamista

Istua vain hiljaisuudessa ajattelematta mitään. Eikö se ole maailman helpoin asia? Silti mielesi painii sitä olotilaa vastaan, sillä mieli on levoton ja tottunut koko ajan työskentelemään. Se keksii varmasti tuhansia tapoja, miksi sinun ei pitäisi tehdä niin. Älä anna sille periksi. Muista että hiljaisuus on jo sinussa, mutta se on sumuverhon peitossa, koska olet kehittänyt kiireen siihen päälle.

Meditaation tarkoitus on löytää sisälläsi oleva hiljaisuus. Se voi aluksi olla vain lyhyt kokemus, jossa mieli hidastuu tai pysähtyy hetkeksi. Kokemus voi olla jopa dramaattinen. Älä ajattele myöhemmin, että se oli kuvitelmaa. Mieli yrittää vain horjuttaa luottamustasi.

Meditaatiota ei voi opettaa. Se on sisäinen oivallus. Ole luova ja lapsenmielinen. Älä tee mitään pakottamalla, niin oivallus saapuu itsestään, niin kuin aamuauringon valo.

Mitään yhtä ainoaa oikeaa meditaatiotekniikkaa ei ole olemassa. On kuitenkin tiettyjä perustekniikoita, joiden kanssa on hyvä aloittaa. Olisi myös hyvä jos tekisit ensimmäiset harjoituksesi jonkun kokeneemman valvonnassa. Kun kehityt, sinulle voi muodostua oma tekniikka tai voit jopa jättää pois kaikki tekniikat. Kuuntele sisäistä ääntäsi. Se on viisaampi kuin kaikki opettajat yhteensä.

Mieli on kuin tietokone. Kuinka se voisi ymmärtää jotain? Sillä ei ole omaa tietoisuutta. Mielen kesyttämiseen voi mennä viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia, joten ole kärsivällinen.

Mietiskely on yhteyttä sisäiseen viisauteen

Tuhansia vuosia sitten itämaiset gurut kehittivät meditoinnin eli mietiskelyn. Nykyään sillä on paljon eri koulukuntia, joista löytyy tietoa alan kirjallisuudesta.

Meditaatio on yhteyttä omaan sisäiseen viisauteen. Suuremmassa mittakaavassa se on myös yhteyttä Maailmankaikkeuteen. Se ei ole riippuvainen mistään uskonnoista, mutta leikillisesti voisi sanoa että rukoileminen on mietiskelyn ”serkkupoika”.

Suuret valaistuneet mestarit olivat mietiskelyn guruja. He pystyivät nousemaan fyysisen ihmiselämän yläpuolelle ja näkivät ihmismielen järjettömyyden. Vaikeuksien keskelläkin he pysyivät tyynenä kuin metsälammen pinta.

Mitä enemmän teet mietiskelyharjoituksia, sitä tietoisempi sinusta tulee. Mielesi puhdistuu ja pystyt näkemään maailman selkeämmin, eivätkä vastaantulevat vaikeudet saa sinua enää helposti raiteiltasi.

Meditoinnin perusohjeita

Varaa itsellesi häiriötön aika ja paikka. Aluksi riittää 10-15 minuutin meditaatio. Myöhemmin voit lisätä aikaa, jos siltä tuntuu. Tärkeämpää olisi kuitenkin saada aikaan useita harjoituskertoja viikossa.

Tärkeintä meditointiasennossa on se että tunnet olosi mukavaksi. Älä meditoi makuuasennossa, sillä vaara nukahtaa on erityisen suuri. Jos et ole erityisen notkea, helpointa on istua tuolilla. Jo itämainen risti-istunnan opettelu voi viedä hermot ja se ei suinkaan ole tarkoitus. Kukaan ei kuitenkaan kiellä yrittämästä. Jos mietiskelet ulkona luonnossa, voit improvisoida itsellesi mukavan istumapaikan. Istu tuolilla, selkäranka suorana, jalat kiinni lattiassa, pää pystyssä, kädet polvien päällä rennosti, kämmenet ylöspäin. Se helpottaa energian virtaamista. Ole rentona. Silmät ovat kevyesti suljettuina, ellet sitten harjoittele keskittymistä johonkin kiinteään pisteeseen. Vaikkapa kynttilän liekkiin.

Hengitä vähintään kolme kertaa syvään sisään ja ulos. Nenän kautta sisään ja suun kautta ulos, niin että hengitys kulkee vatsanpohjaan asti. Voit ajatella hengittäväsi rauhallisuutta sisään ja ulos hengittäessäsi voit visualisoida puhaltavasi kiireen ulos. Näin virittäydyt meditatiiviseen olotilaan. Rauhallinen meditointimusiikki taustalla voi joskus helpottaa keskittymistä. Voit kuvitella että jalkapohjistasi lähtevät juuret syvälle maan sisään. Se maadoittaa sinut ja pysyt paremmin kehossasi. Voit siirtää tietoisuutesi kehosi sisälle ja olla esimerkiksi harassa, joka sijaitsee pari senttiä navan alapuolella, sydämessäsi, tai niin sanotun kolmannen silmän kohdalla, joka sijaitsee muutaman sentin silmiesi välin yläpuolella. Tai voit vain tiedostaa olevasi kehosi sisällä. Kuuntele intuitiotasi. Se mikä tuntuu hyvältä on oikein. Ei ole olemassa ehdottomia sääntöjä.

Yksi hyvistä mielenharjoitustekniikoista on käydä ajatuksissa läpi kaikki kehon osat. Keskitä kaikki ajatuksesi esimerkiksi oikean käden etusormeen. Pidä ne siellä. Kuulostele tuntemuksiasi. Mitä aistit? Kuumottaako se? Tuntuuko kihelmöintiä? Mitä tunnet? Vaihda ajatuksesi kehon eri osaan ja ole vain huomioitsija.

Jos yrität heti olla ajattelematta mitään, niin epäonnistut. Mieli on viheliäinen otus ja ajatuksesi karkaa heti sinne sun tänne. Yritä, niin huomaat. Ehkä helpoin tapa on kiinnittää mielesi hengitykseesi. Seuraa vain hengitystäsi, sisään-ulos-sisään-ulos. Jos ajatus karkaa, niin älä lähde sen mukaan. Tiedosta vain mitä tapahtui ja palaa takaisin hengitykseen. Voit myös keskittyä johonkin selkeään visuaaliseen mielikuvaan, ajatukseen, tai jopa johonkin yksinkertaiseen mantraan, mutta vain, jos se tuntuu hyvältä.

Yksi tapa, on nousta ajatuksiesi yläpuolelle. Voit kuvitella olevasi Eiffel-tornissa ja katselevasi alhaalla kulkevia ajatuksiasi. Tiedostat että ne kulkevat alapuolellasi niin kuin liikenne, mutta et lähde niiden mukaan. Ethän lähtisi tornistakaan liikenteen mukaan. Pysy tarkkailijana. Anna ajatusten mennä ja tulla. Ne rauhoittuvat joskus. Tavoitteena on hiljaisuus, jossa ei ole ajatuksia. Voit saada esimakua ajatuksettomista hetkistä välähdyksenomaisina tiloina, mutta se on harvinaista herkkua. Tavoitteena on hiljaisuus, jossa ei ole ajatuksia. Siellä vain ON. Sitä ei voi selittää, se pitää kokea.

Hiki

Kelläpä meistä ei olisi kokemusta hikoilemisesta? Mutta kun asiaa miettii tarkemmin, voi huomata, että nihkeys, kosteus tai hikipisarat ilmestyvät ihon pintaan kovin erilaisissa tilanteissa.

Ihotautiopin dosentti Urpo Kiistala jakaakin hikoilun kahteen eri tyyppiin. Toinen on lämpöhikoilua ja toinen emotionaalista eli tunneperäistä hikoilua.

– Lämpöhikoilukeskus on pienten aivojen keskusosassa, ja se mittaa veren lämpötilaa. Jos se nousee liikaa alkaa lämpöhikoilu, joka pelastaa meidät, ettemme kuole kuumuuteen, selittää Kiistala. Elintärkeään lämpöhikoiluun osallistuu koko ihomme, kun taas tunneperäisen hikoilun huomaa nihkeänä kosteutena erityisesti kämmenissä, jalkapohjissa ja kainaloissa.

Valmiina pakoon tai hyökkäykseen

Ihomme hikirauhaset aktivoituvat eri asioista. Emotionaaliseen hikoiluun liittyvät ekriiniset hikirauhaset ovat kuuluneet ihmisten, mutta myös eläinten, elimistöön vuosituhansien ajan. – Nämä hikirauhaset ovat kuin valmistautumista pakoon tai hyökkäykseen. Eli kun kämmenten hikirauhaset kostuttavat ihon pintaa, kämmenten tarttumakyky paranee. Näin olemme pystyneet paremmin kiipeämään puuhun, Urpo Kiistala kuvailee.

Ekriiniset hikirauhaset eivät vaikuta millään tavalla lämpöhikoiluun, vaan ne ovat ainoastaan tiettyihin tunnetiloihin liittyviä.

Kun verrataan eläimiä ja ihmisiä, meillä ihmisillä on kaikkein kehittyneimmät lämpöhikirauhaset. Tämän ansiosta olemmekin ainoita elollisia, jotka pystyvät juoksemaan 2-3 tuntia pysähtymättä. Maratonjuoksijat saavat siis kiittää saavutuksistaan kehittyneitä lämpöhikirauhasia.

Jääkaappi-ilmiö ihon pinnalla

Lepotilassa ihminen hikoilee puolisen litraa vuorokaudessa. Kovassa kuumuudessa ja raskaassa ruumiillisessa työssä ihminen voi hikoilla jopa 2-3 litraa muutamassa tunnissa. – Se on hurja määrä, joka joudutaan korvaamaan vedellä, muistuttaa Kiistala.

Hikirauhaset ovat kuitenkin sen verran kehittyneitä, että ne yrittävät olla poistamatta hien mukana tärkeitä ja kallisarvoisia suoloja, kuten kaliumia ja natriumia.

Onnistuessaan hien tarkoituksena on pelkästään tulla ihon pinnalle ja haihtua saman tien pois. – Haihtuessaan se muodostaa jääkaappi-ilmiön ja silloin alla oleva kudos viilenee. Voidaankin sanoa, että meidän jääkaappimme on matkittu hikoilusta, Urpo Kiistala paljastaa.

Kenties urheillessa ja sen myötä hikoiltaessa tuleva nautinnollinen tunne tuleekin juuri tämän viilentävän ilmiön kautta. – Kyllä urheillessa pieni hikoilu voi piristää, koska silloin aineenvaihdunta on tasapainossa. Tuolloinhan liika lämpö viedään pois.

Liika on liikaa

Vähemmän miellyttävästä tunteesta on kysymys, kun puhutaan hikoiluun liittyvästä hajusta. Haju ei johdu kuitenkaan itse hiestä. – Tavallinen, ekriininen hiki, jota me pääasiassa tuotamme, ei haise alun pitäen millekään. Haju muodostuu vasta sitten, kun bakteerit hajottavat ihon solukkoa, Kiistala selittää.

Hikoilu on luonnollinen asia, mutta liika on kuitenkin liikaa. Liiallinen hikoilu on hyvin epämiellyttävä tunne. Se, mikä on liikaa hikoilussa, on hyvin yksilöllistä. Lämpimissä maissa asuvilla on kehittyneemmät hikirauhaset kuin meillä pohjoisen ja kylmän ilmanalan asukeilla.

Liikahikoilua voi yrittää vähentää deodoranteilla ja antiperspiranteilla. Deodorantit sotkevat hajun, kun taas antiperspirantit sisältävät alumiinisuoloja, joilla on hikoilua estävä vaikutus.

– Jotta jalkahiki ei haisisi, pitää pystyä vaihtamaan kenkiä tarpeeksi usein. Kenkien tulee myös ennättää kuivua vähintään puoli vuorokautta, jotta ne eivät murenisi hien vaikutuksesta, Kiistala opastaa. Liikahikoilua vastaan voi taistella myös lääkkeillä. Yksi tehokkaimmista käsien ja jalkojen liikahikoilun hoitokeinoista on iontoforeesi, eli ihoalueelle johdetaan veden avulla heikkoa tasavirtaa. Vaikeimmissa liikahikoilutapauksissa voidaan turvautua kirurgiseen hoitoon eli hikirauhasten poistoon.

Jännityshikoiluun Urpo Kiistala antaa vinkiksi kokemuksen: mitä enemmän on rutiinia, sitä vähemmän jaksaa jännittää.

Hikoilu on myös viestintää

Murrosikä tuo tullessaan apokriinisiä hikirauhasia. Ne sijaitsevat kainaloissa, rinnoissa ja sukupuolielinten alueella ja ne ovat kooltaan suurempia kuin ekriiniset lämmönsäätelijärauhaset. – Apokriinisten rauhasten tuottamilla hajuilla on ikiaikainen tausta. Niiden avulla on kutsuttu toista sukupuolta. Ne eivät vaikuta lämpö- eikä tunneperäiseen hikoiluun, vaan ovat mukana ennemminkin ihmisten välisessä viestinnässä, selittää Kiistala.

Apokriinisten rauhasten erite on tavallisesta hiestä poiketen öljymäistä ja vaaleaa. Niidenkin osalta varsinainen haju syntyy vasta, kun bakteerit alkavat hajottaa eritteen ainesosia. Kun nainen saavuttaa vaihdevuodet, liikahikoilu on menopaussin yksi tyypillisimmistä oireista. Kauan kestänyt sokeritauti voi aiheuttaa liikahikoilua ylävartalossa ja syödessä. Tavallisempaan kasvojen hikoiluun otsan, huulten ja nenän seudulla voi olla syynä mausteinen ruoka. Tuolloin puhutaan makuhikoilusta.

Hikoilua on tutkittu jo vuosikymmenien ajan, ja perusasiat ovat jo hyvin tiedossa. – Etenkin urheilulääketiede tutkii miten ihminen saadaan maksimaalisesti hyötymään lihaskunnosta ja siihen kuuluu tärkeänä se, että hikoilu on riittävää. – Maailmalla tutkitaan myös koko ajan sitä mitä kaikkea hikeen erittyy. Sieltä löytyy vielä meille tuntemattomia asioita, ihotautiopin dosentti toteaa.

Rentoutuminen

Stressi on hyvin henkilökohtainen kokemus. Tilanteet, jotka tuottavat suurta ahdistusta jollekulle, voivat toisesta tuntua miellyttäviltä – tai täysin neutraaleilta. Usein ajattelemme, että stressi on jotain sellaista, joka vain ”iskee”meihin ulkopuolelta. Tosiasiassa se on sisäinen tapahtuma. Oma kokemuksemme tekee asiasta mahdollisesti stressaavan. Ihminen stressaantuu kun hän tuntee, ettei voi vaikuttaa asioihin.

Stressikokemusta voisi verrata vuoristorata-ajeluun. Joku painuu kyyryyn istuimelleen silmät ummessa ja leukalihakset kireinä ja puristaa turvakaidetta rystyset valkoisina. Toinen taas nauttii jokaisesta uudesta syöksystä ja odottaa innolla uutta kierrosta. Lisäksi on niitä, jotka näyttävät suhtautuvan koko touhuun välinpitämättömästi, lähes kyllästyneesti. Vastaus kysymykseen onko vuoristorata-ajelu stressaavaa, riippuu siis siitä, keneltä kysyy. Todellisuudessa kaikki ovat samassa tilanteessa, mutta ihmisen kokemus ja odotukset vaihtelevat. Vuoristorata-ajelu on erilainen kokemus sen mukaan, miten hyvin ihminen tuntee hallitsevansa tilanteen.

Stressioireet

Ihmisten stressireaktiot vaihtelevat paljon. Jotkut punastuvat, toiset taas kalpenevat. Tunnereaktiot voivat vaihdella ahdistuksesta ja paniikista kiukkuun ja masennukseen. Stressi voi myös aiheuttaa fyysisiä oireita: vatsakipua, ripulia, sydämen tykytystä, ihottumaa, lihaskramppeja, impotenssia. Stressaantunut myös hengittää pinnallisesti ja puhe on usein nopeaa. Pinnallinen hengitys vähentää hapen määrää verenkierrossa ja se voi aiheuttaa päänsärkyä ja huimausta. Stressi ei ole vain henkilökohtainen ongelma. Paineiden kasaantuessa valmiutemme heikkenee ja voimamme vähenevät. Stressaantunut ei ole mukavaa seuraa kotona eikä työpaikalla.

Stressi kuuluu elämään

Stressi on erottamaton osa elämää. Se iskee vaikeissa elämäntilanteissa, esimerkiksi läheisen kuollessa, sairastuessa, taloudellisessa ahdingossa, eläkkeelle jäädessä ja uudelle paikkakunnalle muutettaessa. Stressaavalta voivat tuntua töiden aikarajat, liikenneruuhka, avainten katoaminen tai muut erilaiset arjen paineet.

Aina stressi ei ole pahasta. Paineen alla ihmisen suorituskyky lisääntyy – tiettyyn pisteeseen asti. Jokaisen täytyy oppia huomaamaan, missä vaiheessa myönteinen stressi muuttuu haitalliseksi. Joitakin stressitekijöitä voi oppia välttämään, mutta kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Tärkeää on oppia tunnistamaan tilanne: onko sinulla vaikutusmahdollisuuksia. Turhautumisen sijaan keskitä aikasi, tarmosi ja kykysi järkevästi. Jokainen voi opetella lisäämään omaa tilanteiden hallinnan tunnettaan. Jos sinulla on esimerkiksi jatkuva kiire, tee väljempiä aikatauluja.

Vähennä paineita ja opettele rentoutumaan

Rentoutuminen on yksilöllistä. Mikä sopii yhdelle, ei toiselle olekaan yhtä hyvä menetelmä. Omien keinojen löytäminen on useimmille helppoa, kunhan ensin löytyy kipinä ja syntyy päätös ryhtyä hoitamaan stressioireita. Jos tunnet itsesi stressaantuneeksi ja ahdistuneeksi niin paras tapa päästä rentoutuneeseen olotilaan on ottaa vastuu asiasta ja harjoitella rentoutumista esimerkiksi seuraavien ohjeiden avulla.

Aloita tästä:

Elä tätä päivää

Erehdyksistä voi vain ottaa opikseen. Muutoin ei niitä kannata jäädä murehtimaan. Et voi niille mitään. Miksi raahata perässä vanhaa matkalaukkua täynnä tavaraa, jolle ei ole enää mitään käyttöä.

Opettele sanomaan ”ei”

Ei -sanaa tarvitset niin työssä kuin kotona. Kenelläkään ei ole hyötyä uhrautujasta, joka palaa loppuun.

Helli itseäsi

Älä jää odottamaan, että joku tulee hemmottelemaan sinua, sillä voit helliä itse itseäsi, kun tunnet sen ansainneesi. Itse tiedät parhaiten mikä tuntuu hyvältä: kuuma kylpy, retki metsään, leivoskahvit.

Liikkeelle!

Fyysinen rasitus on tehokas stressin poistaja. Oikealla teholla tapahtuva ( =tuntuu hyvältä) liikunta kohottaa mielialaa ja vähentää ahdistusta ja liikunnan jälkeen on usein virkeä ja tarmokas olo. Lähde liikkumaan kun paineet alkavat kiristyä.

Lakkaa murehtimasta

Murehtimalla saat aikaan päänsärkyä, unettomia öitä, ryppyjä. Yritä tietoisesti lakata murehtimasta asioita etukäteen ja ryhdy aktiivisesti siirtämään ajatukset pois murheista jonnekin, jonne ne häviävät. Monelle musiikki on keino unohtaa ikävät asiat, joku uppoaa ratkomaan ristisanoja, joku menee elokuviin.

Nauti

Nauti pienistä asioista joita maailma on täynnä. Nautinto voi olla lapsen hymy, yllättävä kohteliaisuus, auringonlasku.

Pane asiat tärkeysjärjestykseen

Pane asiat arvojärjestykseen. Muistuta tästä itseäsi kun alat hermostua arkisiin huoliin. Keskity tärkeisiin asioihin. Älä anna keskeneräisyyden häiritä, sillä keskeneräisyys kuuluu elämään.

Pää pystyyn

Selkä suorana näytät vakuuttavalta – myös omissa silmissäsi. Ryhdikkäänä tunnet itsesi rohkeammaksi ja vahvemmaksi.

Nauru helpottaa

Nauru ja hymy laukaisevat jännitystä ja vapauttavat monet tukalat tilanteet. Opettele näkemään asiat positiivisesti ja opettele nauramaan myös pienille asioille. Hymyä on vaikea vastustaa.

Ajattele myönteisesti

Ranskalainen psykoterapeutti Emile Coue´ huomasi 1800-luvun loppupuolella positiivisen ajattelun merkityksen ihmisen terveydelle. Hän huomasi, että myönteinen suhtautuminen elämään ja vahva usko omiin voimiin auttaa mm. pääsemään eroon epämääräisestä levottomuudesta, stressistä. Ihminen voi ikään kuin hypnotisoida itsensä. Emile Coue´n mantra oli: ” Päivä päivältä, ajatus ajatukselta voin paremmin ja paremmin”. Teorian ytimenä on usko siihen, että sanojen voimalla, hokemalla, saadaan mielikuvituksen positiiviset voimat muokkaamaan alitajuntaa ja muutos positiiviseen suuntaa alkaa. Opi tunnistamaan itsetuhoinen sisäinen puhe ja kohtele itseäsi lempeämmin ja saat stressin pysähtymään heti alkuunsa.

Kalorinkulutus

Kalorinkulutuksen tarkka laskeminen on käytännössä mahdotonta. Melko tarkan kulutuksen voi kuitenkin arvioida, kun tietää painonsa ja mittaa liikuntasuorituksen keskisykkeen sekä suoritetun ajan ja matkan. Tunnin juoksulenkki, 10 kilometriä keskisykkeellä 150. Sykemittari ilmoittaa 68-kiloisen naisen kulutukseksi 700 kilokaloria. Sykemittarin arvio kulutuksesta ei liene pahasti pielessä, mutta tarkan kalorinkulutuksen selvittäminen ei käy näin yksinkertaisesti.

”Kaikki ennustavat yhtälöt ovat suuntaa antavia. Tarkan tuloksen saa vain, jos raahaa mukanaan hengityskaasuanalysaattoria tai jos tekee liikuntasuorituksen ns. aineenvaihduntakammiossa. Näin on pyritty arvioimaan mm. ammattilaispyöräilijöiden energiankulutuksia”, UKK-instituutin johtaja Mikael Fogelholm sanoo. Kalorinkulutus tuntuu kuitenkin kiinnostavan kuntoilijoita entistä enemmän. Internetin liikunnallisilla keskustelupalstoilla kalorinkulutus on yksi suosituimmista aiheista. Kiinnostuksen ovat noteeranneet myös sykemittarivalmistajat. Esimerkiksi useissa Polarin sykemittareissa on energiankulutuksen laskentayhtälö, joka perustuu suuren tutkimusjoukon perusteella laadittuihin sykkeen ja hapenkulutuksen välisiin havaintoihin. Käyttäjä syöttää mittariin tiedot (sukupuoli ja paino), joiden perusteella mittari laskee sykkeen avulla liikutun ajan kulutuksen.

Uudet ns. painonhallintamittarit arvioivat jopa koko vuorokauden energiankulutusta. Esimerkiksi Polarin OwnCal-toiminto laskee yksittäisen liikuntakerran kalorinkulutuksen lisäksi kalorikertymän usealta harjoituskerralta.

Monille laihduttajille elämä saattaa olla yhtä kalorien kanssa pelailua. Kun kerran laihdutusneuvoksi tarjotaan sinällään kauheaa yleistystä: syö vähemmän kuin kulutat, niin täytyyhän tarkka energiankulutus ja -saanti pyrkiä selvittämään. Kalorimittareihin törmää myös kuntosalilla. Monet kuntosalien aerobiset laitteet määrittävät kalorinkulutuksen keskiarvoa, joka on usein todellista kulutusta suurempi. Mikäli kuntosalin aerobinen laite ilmoittaa kulutuslukuja kysymättä liikkujan painoa, ei lukuihin kannata luottaa juuri lainkaan.

Kulutukseen vaikuttavat tekijät

Fyysisen aktiivisuuden aiheuttamaan energiankulutukseen vaikuttavat kolme asiaa: aktiivisuuden teho, kehon paino ja liikunnan taloudellisuus. Taloudellisuudella tarkoitetaan sitä, että samanlaisessakin fyysisessä aktiivisuudessa kaksi samankokoista henkilöä voi kuluttaa eri määrän energiaa. Esimerkiksi juoksutekniikassa taloudellisuus korostuu. Huippujuoksijan askel on taloudellisempi kuin kokemattoman hölkkääjän.

”Taloudellisuus vaikuttaa. Taloudellisuus on osin henkilökohtainen juttu, mutta myös harjoittelu parantaa taloudellisuutta. Tästäkin syystä MET-arvot ja ennustaminen on vain suuntaa antavien lukujen etsimistä”, Fogelholm kertoo. Kuntoilijalle, saati monelle kilpaurheilijallekaan kilokalorilleen tarkan energiankulutuksen tietäminen ei ole olennaista. Kulutuksen voi kuitenkin esimerkiksi MET-kertoimen avulla.

MET-kerroin (metabolic equivalent) on käytetty tapa fyysisen aktiivisuuden ilmaisemiseksi. MET-kertoimet vaihtelevat fyysisen aktiivisuuden mukaan yhden ja 20:n välillä. Levossa energiaa kuluu noin 1 kcal kehon painokiloa kohden tunnissa. MET-kerroin kuvaa keskimääräistä energiankulutusta rasituksen aikana, ei rasituksen maksimia. Tämän vuoksi ripeän kävelyn MET-kerroin on suurempi kuin rasittavan kuntosaliharjoittelun.

  • Perusaineenvaihdunta on noin 1 MET
  • Rasitus MET-kertoimilla 1-3 on kevyttä
  • Rasitus MET-kertoimilla 4-6 on kohtuutehoista
  • Rasitus MET-kertoimella 7-10 on raskasta
  • Rasitus MET-keroimella yli 10 on hyvin raskasta

Taulukko
MET-kerroin Aktiivisuus

  • 1 Lepo: nukkuminen, vuodelepo
  • 2 Kevyt työ istuen tai seisten, syöminen, kirjoittaminen jne.
  • 3-4 Kevyt fyysinen aktiivisuus: siivoaminen, rauhallinen kävely, puutarhatyöt
  • 5-7 Kohtalainen fyysinen aktiivisuus: reipas kävely, kuntosaliharjoittelu, tanssi, lumityöt
  • 8-9 Reipas fyysinen aktiivisuus: jumpat, pallopelit, painiharjoittelu
  • 10-12 Kestävyysharjoittelu: juoksu tai hiihto 12 km/t, pyöräily 25 km/t, kova aerobinen jumppa, kova joukkuepeli
  • 13-16 Reipas kestävyysharjoittelu: juoksu tai hiihto 15 km/t, pyöräily 30 km/t
  • 17 tai yli Kilpailunomainen kestävyyssuoritus

Esimerkki. 65-kiloinen nainen hiihtää tunnissa 12 kilometriä. MET-kerroin 10 x 65 = 650 kcal. Tunnissa kuluu siten 650 kcal.

1000 kilokalorin lenkki?

Eräs tapa laskea kalorinkulutus on kertoa juoksijan paino kilometreillä. Saatu luku voidaan kertoa vielä ns. taloudellisuuskertoimella, joka on lähtökohtaisesti yksi. Huonolla tekniikalla on epätaloudellisia vaikutuksia juoksemiseen, mutta lisäävä vaikutus kalorinkulutukseen. Leikkisästi voikin sanoa, että laihduttajan ei kannata opetella liian hyvää tekniikkaa.

Jos ajatellaan, että huonolla juoksutekniikalla kalorikerroin on yksi, niin teknisesti erittäin hyvällä kestävyysjuoksijalla kerroin voi olla 0.85.

Esimerkiksi 80-kiloinen mies juoksee 8 kilometriä: paino x matka x kalorikerroin 80 x 8 x 1= 640 kcal

Energiankulutus kestävyysurheilijoilla

Kestävyysharjoittelu kuluttaa harjoittelun aikana enemmän kuin esimerkiksi voimaharjoittelu. Raskaassa kuntosaliharjoittelussa joudutaan pitämään taukoja harjoituksen aikana, mikä laskee kokonaisenergiankulutusta.

Suurimmat energiankulutukset on todettu pyöräilijöillä, hiihtäjillä ja uimareilla. Näiden lajien suuri kulutus aiheutuu useiden tuntien harjoittelusta päivän aikana. Kestävyysjuoksu kuluttaa myös runsaasti energiaa, mutta lajin alaraajojen kuormitus estää yhtä pitkien harjoitusten tekemisen kuin pyöräilyssä, uinnissa ja hiihdossa. Tutkimusten mukaan miespuolisten pyöräilijöiden, hiihtäjien ja uimareiden päivittäinen energiankulutus voi nousta tuhansiin kilokaloreihin. Esimerkiksi Ranskan ympäriajon kaltaisissa kilpailuissa koko fyysisen aktiivisuuden määrä perusaineenvaihduntaan verrattuna voi olla jopa viisinkertainen.

Useiden kestävyyslajien urheilijoiden kulutus on todella suurta. Kestävyysurheilijoiden paino on tavallisesti alhainen, esimerkiksi 55-65 kg. 100-kiloinen kestävyysurheilija kuluttaisi siis rutkasti suuremmat energiamäärät vastaavilla harjoituksilla.

Missä lajissa kuluu kaloreita?

Liikunnasta ja kalorienkulutuksesta on tehty erilaisia laskelmia. Seuraavassa arvioita lajikohtaisesta energiankulutuksesta:

Laji kcal/t

  • Aerobic 400-700
  • Golf 200-300
  • Hiihto 300-1000
  • Hölkkä, juoksu 300-1200
  • Jalkapallo 350-800
  • Koripallo 350-750
  • Kuntosaliharjoittelu 250-600
  • Kävely 200-500
  • Laskettelu 200-350
  • Lentopallo 200-500
  • Luistelu 200-800
  • Melonta 200-600
  • Pyöräily 250-1000
  • Pöytätennis 200-400
  • Rullaluistelu 200-800
  • Salibandy, sähly 350-750
  • Sauvakävely 250-550
  • Soutu 200-600
  • Sulkapallo 300-800
  • Suunnistus 300-1000
  • Squash 500-1000
  • Tanssi 250-800
  • Tennis 400-800
  • Uinti 350-800

70 kiloa painava nainen kuluttaa tunnissa
nukkumassa 65 kcal, TV:tä katsellen 80 kcal ja siivoamalla 160 kcal.

Kipu

Kipu on kehon ja mielen viesti. Siksi kivun hoito on aina koko ihmisen hoitoa ja hänen omien voimavarojensa aktivointia. Koskee, särkee, pakottaa, jomottaa, pistää, polttaa, kirvelee, puristaa, kouristaa, repii, vihloo… Jokaisen tuntemalla oireella on monta nimeä. Jokainen kipu on aina kokijalleen todellinen. Sitä ei voi verrata toisen ihmisen kokemukseen kivusta.

Kipukynnys ja kivunsieto ovat yksilöllisiä. Kivun kokemiseen vaikuttavat muun muassa ihmisen persoonallisuus, aikaisemmat kipukokemukset, kunto ja terveys, ihmissuhteet sekä kulttuuri. Kipukäyttäytyminen voidaan oppia jo lapsena vanhemmilta ja läheisiltä.

Kivun kokemus vaihtelee samalla ihmisellä elämäntilanteen ja olosuhteiden mukaan. Pelko, viha, ahdistus ja stressi alentavat kivunsietoa. Masennus herkistää kivulle, ja pitkittynyt kipu masentaa.

Tunteiden tunnistamisesta toipumiseen

Kirurgi ja ortopedi Antti Heikkilä on tutkinut mielen ja kehon välistä yhteyttä. Hän tähdentää, että jos keskitytään pelkästään kivun parantamiseen, toipumista ei tapahdu. Mielen ja kehon hoitoa ei voi erottaa toisistaan. Heikkilän mukaan kipu on viesti, joka kertoo meistä itsestämme. Taustalta paljastuu usein haitallisia ajatuksia ja tottumuksia. Kipu yrittää ilmoittaa, että jonkin on muututtava meissä. Paraneminen on uuden oivaltamista ja sisäisen tasapainon löytymistä.

Kipu ja tunteet sijaitsevat samoilla alueilla aivoissa. Toipuminen on mahdollista vasta, kun tunnistetaan kipuun liittyvät tunteet. Tunteet aiheuttavat aina reaktioita kehossa. Antti Heikkilä neuvoo ilmaisemaan ja kokemaan traagistenkin tapahtumien synnyttämät tunteet, jolloin ne muuttuvat voimavaroiksi, ja kipu voi poistua.

Antti Heikkilä kertoo, että löytynyt yhteys tunteisiin käynnistää prosessin, joka jatkuu itsestään. Ihminen pyrkii luonnolliseen ja mielekkääseen tasapainoon.

Antti Heikkilä katsoo esimerkiksi selkäkipujen johtuvan lihasjännityksestä ja paikallisista krampeista. Jännittyneen lihaksen verenkierto häiriintyy ja aiheuttaa hapenpuutteen lihaksessa. Se aiheuttaa kivun. Kipu johtaa vuorostaan lihasjännitykseen. Syntyy kivun ja jännityksen kierre.

Lihasjännityksen jatkuessa pitkään hermo voi jäädä puristuksiin aiheuttaen kipua. Kivut voivat toistua tai muuttaa paikkaa kehossa.Tunteiden vastustaminen synnyttää lihasjännitystä. Se kehittyy myös, kun vaatimukset esimerkiksi työssä kasvavat yli sietokyvyn. Heikkilän mukaan vaadimme yleensä itseltämme enemmän kuin muilta ja kuin muut meiltä. Siksi olisi tärkeää kohdata todelliset tunteensa ja toiveensa sekä keskittyä oleelliseen. Mielen ja kehon rentoutuminen laukaisee lihasjännityksiä. Verenkierto ja aineenvaihdunta vilkastuvat, ja mieliala kohoaa.

Antti Heikkilä korostaa, että ”mielen ja ruumiin vapaa liike on todellista terveyttä”. Rentoutumisen vastapainona lihakset ja nivelet tarvitsevat liikettä, oikeaa luonnollista käyttöä. Se on kivun ehkäisyä ja hoitoa.

Kivun jäljille

Kipu on väsymyksen jälkeen toiseksi yleisin krooninen oire. Noin miljoonan suomalaisen on arvioitu kärsivän päivittäin kroonisista kivuista. Jatkuva kipu heikentää vastustuskykyä, hidastaa paranemista, häiritsee keskittymistä ja huonontaa muistia.

Erikoislääkäri Eero Vuorinen muistuttaa, että mitä pitempään kipu jatkuu, sitä moninaisemmat syyt kietoutuvat ylläpitämään sitä. Vuorisen mukaan kipututkimus on osoittanut, että pitkään jatkuva kipu aiheuttaa pysyviä muutoksia ja herkistymistä keskushermoston kipukeskuksissa. Muutokset ylläpitävät kipua, vaikka sen alkuperäinen syy olisikin jo parantunut tai hävinnyt. Kipu on muuttunut itsenäiseksi sairaudeksi.

Eero Vuorinen selvittää, että suurelta osalta lääketieteen käyttämistä kivunhoitomenetelmistä puuttuu tieteellinen näyttö. Niiden tehosta ei ole näyttöä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat tehottomia. Myös lumehoito voi parantaa hyvin.

Vuorisen mukaan krooninen kipu on harvoin parannettavissa millään yksittäisellä keinolla. Monialainen lähestymistapa on ainoa oikea tie ratkoa jatkuvan kivun ongelmia. Perusteellisten tutkimusten sekä yksilöllisen ja riittävän kivun hoidon ohella on tärkeää tukea potilasta psyykkisesti ja sosiaalisesti. Hoidetaan hänen subjektiivista kokemustaan kivusta ja siihen liittyvistä tapahtumista.

Englantilainen lääketieteilijä Patrick Wall on tutkinut kipua yli neljäkymmentä vuotta. Hänen mukaansa ratkaiseva tekijä kaikessa kivun lievityksessä on potilaan usko siihen, että hoito toimii. Wall kannustaa yrityksiin siirtää huomio pois kivusta, koska ihminen voi kiinnittää huomionsa vain yhteen asiaan kerrallaan. Kun hän työskentelee tai keskustelee intensiivisesti tai on keskittynyt mielikuviinsa, kipu ei niin helposti saa valtaansa. Mitä enemmän huomio on lukkiutunut kipuun, sitä pahempi se on.

Tasapainoinen tunne-elämä ja turvallisuuden tunne auttavat tulemaan toimeen ja elämään kivun kanssa.

Kipua on:

Nosiseptiivinen kipu johtuu kudosvauriosta. Kipu voi olla somaattista (lihakset, jänteet, nivelet, luusto, iho, sidekudokset jne.) tai sisäelimistä aiheutuvaa.

Neuropaattinen kipu johtuu hermovauriosta, jonka ulkoinen tekijä tai sisäinen vamma on aiheuttanut.

Idiopaattinen kipu on pitkäaikainen kipu, jolle huolellisista tutkimuksista huolimatta ei ole löytynyt selkeää syytä. Puhutaan myös psykogeenisestä kivusta.

Psykosomaattiselle kivulle ei perusteellisissa tutkimuksissa voida löytää mitään elimellistä syytä. Jos ihmisen psyykkiset puolustusmekanismit ovat riittämättömät käsittelemään ristiriitoja, ongelmia ja tapahtumia elämässä, elimistön autonomiset toiminnot aktivoituvat. Ihminen oirehtii fyysisesti kipuina ja psyykkisesti esimerkiksi masentumalla tai ahdistumalla.

Lähteet: Heikkilä, Antti (toim.) 1996: Täydentävä hoito. Tammi. Hämeenlinna.
Heikkilä, Antti 2000: Ruumiin evankeliumi. Rasalas. Keuruu.
Hyyppä, Markku T. 1997: Tunteet ja oireet. Kirjayhtymä. Tampere.
Parkkinen, Marja-Leena 2001: Näkymätön kipu. Kirjapaja. Jyväskylä.
Sailo, Eriikka, Vartti, Anne-Marie (toim.) 2000: Kivunhoito. Tammi. Tampere.
Sass, Sirkka-Liisa 2001: Noidankehä. Otava. Keuruu.
Wall, Patrick 2000: Kivun anatomia. Art House. Helsinki.

Alkoholi

Terveys

Runsaasti käytettynä alkoholi heikentää elimistön vastustuskykyä, ärsyttää mahalaukun limakalvoa, vaurioittaa mahaa ja voi aiheuttaa haimatulehduksen.

Alkoholin vaikutukset kohdistuvat myös hermokudoksiin ja runsas käyttö johtaa vähitellen esimerkiksi älyllisen suorituskyvyn laskemiseen.

Runsas alkoholi aiheuttaa maksa-arvojen nousua, rasvamaksaa ja maksakirroosia. Yleisin maksasairauksien aiheuttaja länsimaissa on alkoholi. Suomessa maksakirrooseista 60-80 prosenttia johtuu alkoholista.
Suurkuluttajilla on moninkertainen riski sairastua epilepsiaan, dementiaan ja aivoverenvuotoon. Alkoholi nostaa verenpainetta ja pitkäaikainen suurkulutus aiheuttaa hormonihäiriöitä, hedelmättömyyttä ja impotenssia.

Lääkkeet

Lääkkeen teho voi alkoholin myötä vahvistua tai heikentyä. On olemassa lääkkeitä, joiden kanssa alkoholi ei sovi yhteen ja lääkkeitä, joiden kanssa se kohtuukäytettynä sopii.

Alkoholi saattaa lisätä ruoansulatuselimistön verenkiertoa ja samalla nopeuttaa lääkkeen imeytymistä. Keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet voivat alkoholin kanssa lisätä tokkuran sekä humalan tunnetta. Kipulääkkeet yhdessä alkoholin kanssa voivat aiheuttaa hengityspysähdyksen.

Raskaus

Raskauden aikana nautittu alkoholi läpäisee helposti sikiön. Pitoisuudet nousevat erityisen korkeiksi sikiön vesipitoisuuden osissa, kuten aivoissa.

Tarkkoja turvallisuusrajoja ei raskausajan alkoholinkäytölle ole määritetty. Näin ollen alkoholin käyttöä on syytä välttää raskauden aikana.

Suomessa arvioidaan vuosittain syntyvän noin 300 lasta, joilla on alkoholin aiheuttamia häiriöitä. Tällaisille lapsille ovat tunnusomaisia piirteitä pieni pää, ärtyneisyys, levottomuus ja hidas henkinen sekä fyysinen kehitys.

Ravitsemus

Yhdessä grammassa alkoholia on energiaa 7 kcal. Alkoholista muodostuukin elimistölle joutilasta rasvaenergiaa, joka varastoituu maksaan tai ihon alle. Mitä väkevämpi tai makeampi juoma on, sen enemmän se sisältää energiaa.

Imeytyminen ja palaminen

Erittäin suurten alkoholimäärien juominen nopeassa tahdissa voi johtaa hengityksen pysähtymiseen. Tappava veren alkoholipitoisuus on noin 5 promillea, mutta hengenvaarallinen lukema on 3 promillea. Suomessa kuolee vuosittain alkoholimyrkytykseen 4000 henkilöä.

Alkoholi alkaa imeytyä vereen jo mahalaukusta. Valtaosa imeytymisestä tapahtuu ohutsuolen alkuosassa. Vereen tuleva alkoholipitoisuus riippuu juomiseen käytetystä ajasta, alkoholin väkevyydestä, ravitsemustilasta, sukupuolesta sekä kehon rakenteesta ja painosta.

Alkoholin poistumisnopeus on vakio. Sitä ei voi nopeuttaa millään poppaskonsteilla, ei vahvalla kahvilla, eikä liikunnalla. Alkoholia ”palaa” 1 g puhdasta alkoholia 10 painokiloa kohden tunnissa. Yksi annos alkoholia poistuu elimistöstä kahdessa tunnissa, viinipullollinen 8 tunnissa ja vodkapullollinen vuorokaudessa.

Humala

Alkoholijuomien sisältämä etyylialkoholi saa aikaan humalan. Rasvaliukoinen aine vaikuttaa aivojen hermosolun kalvoihin muuntaen niiden toimintaa. Juomisen alkuvaiheessa veren vähäinen alkoholipitoisuus vilkastuttaa joitakin toimintoja, kun taas alkoholipitoisuuden kasvaessa toiminnot lamaantuvat. Pienikin määrä alkoholia lisää havaintovirheitä, hidastaa reaktioita ja toimintoja.

Krapula

Kun veren alkoholipitoisuus kääntyy laskuun, esiintyy väsymystä, pahoinvointia ja päänsärkyä. Krapula on pahimmillaan, kun miltei kaikki alkoholi on poistunut elimistöstä. Krapulan voimakkuus on useimmiten suoraan verrannollinen humalatilan voimakkuuteen.

Krapulaan ei ole olemassa lääkettä. Fyysinen rasitus ja ponnistelu krapulassa on ehdottomasti kielletty. Lisärasitus krapulassa voi johtaa sydämen rytmihäiriöihin, sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen.

Humalan haku

Alkoholi on merkittävin suomalaisen miehen ennenaikaiseen kuolemaan johtava tekijä. Yksin alkoholi aiheuttaa noin 5 prosenttia kaikista kuolemantapauksista Suomessa. Perinteinen humalahakuinen juomatapa ei ole hävinnyt. Juomatapatutkimusten mukaan reilut 10 prosenttia aikuisista on raittiita ja alkoholin suurkuluttajia on 5-10 % aikuisväestöstä.

Alkoholin käyttö on lisääntynyt etenkin naisten ja nuorten keskuudessa. Naisten on todettu olevan alttiimpia alkoholin riskeille kuin miesten.

Kulutus

Suomessa kulutetaan vuosittain alkoholia 6,5 litraa henkilöä kohden. Tilastoimatonta alkoholia juodaan arviolta kaksi litraa asukasta kohden. Kulutuksen arvioidaan kasvavan lähitulevaisuudessa 8-12 litraan.

Alkoholismin hoito

Taipumus alkoholismiin on perinnöllistä ja alkoholille altistavia geenejä on useita. Silti alkoholi on vahvasti ympäristöstä riippuvainen sairaus, johon vaikuttavat perhesuhteet, kasvatus, normit, alkoholin saatavuus ja juomatavat.

Alkoholismia voidaan hoitaa. Alkuun pääsee työterveyshuollon tai terveyskeskuksen kautta. Myös A-klinikat ja AA:n auttava puhelin 09 750 200 (klo 9-21) neuvovat jo ongelman alkuvaiheessa.

Perfektionismi

Epävarmuus omasta itsestä voi ilmetä monella tavalla. Yksi näistä tavoista on perfektionismi.

Lähes jokainen meistä tuntee ihmisen, jonka elämä näyttää olevan pelkkää voittokulkua kuudesta laudaturista nopean nousujohteiseen uraan ja komeaan titteliin. Ehkä tällä menestyksen perikuvalla on myös treenattu vartalo, viimeisen päälle huoliteltu ulkoasu ja koti kuin sisustuslehdestä. Tällaista elämää ei kannata kadehtia ainakaan täysin varauksetta, sillä yllättävän usein ”täydellisen” ihmisen sisältä löytyy paljon kärsimystä.

Henkilö, joka asettaa itselleen korkeita tavoitteita, tahtoo kehittyä ja tehdä parhaansa, ei vielä ole perfektionisti. Perfektionismia on ainainen pyrkiminen täydellisen suoritukseen. Ongelmaksi perfektionismi muodostuu, kun täydellisyyden tavoittelu on pakonomaista ja oma ihmisarvo mitataan suorittamisen laadulla ja määrällä.

”Perfektionismi on toimintamalli, jossa ei tyydytä heikompaan suoritukseen, vaikka olosuhteet olisivat olleet suoritusta vastaan. Suoritushan on aina epävarma. Perfektionisti ei kuitenkaan näe ympäristötekijöiden vaikutusta, vaan onnistuminen tai epäonnistuminen liitetään hyvin voimakkaasti itseen”, kuvailee psykologi Saku Ylä-Soininmäki.

Ylä-Soininmäki työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa Suomen ensimmäisessä ammattikorkeakouluun perustetussa psykologin virassa. Yksi tärkeä syy psykologin palkkaamiseen olivat opiskelijoiden perfektionismista johtuvat loppuun palamiset ja muut ongelmat.

Tuhoon tuomittu yritys

Itseltään voi vaatia täydellisyyttä missä asiassa tahansa, esimerkiksi työssä, koulussa, harrastuksissa, ihmissuhteissa tai vaikkapa työpöydän siisteydessä. Perfektionismissa on kyse siitä, että epävarmuutta omassa itsessä tai elämässä yritetään hallita kontrolloimalla muita asioita. Usein perfektionismi korostuu nimenomaan epävarmoina aikoina, kuten henkilökohtaisissa kriiseissä. Ylä-Soininmäki arvioi perfektionismin aiheuttavan ajoittain ongelmia kymmenille prosenteille väestöstä. Lievimmillään vaikeudet voivat olla lyhytaikaista uupumusta tai ongelmia ihmissuhteissa. Pahimmassa tapauksessa perfektionisti voi ruoskia itsensä hengiltä.

Täydellisyys on mahdoton maali, johon pyrkiessään perfektionisti polttaa itsensä helposti loppuun. Koska täydellisyyttä tavoitteleva ei koskaan voi saavuttaa haluamaansa, hän joutuu jatkuvasti pettymään. Olennaista onkin, kuinka henkilö kohtaa pettymyksen. Yksi lievittää sen karvautta päihteillä, toinen masentuu. Todella pahassa tilanteessa mieli hajoaa kokonaan, jolloin seurauksena voi olla psykoosi tai itsetuhoisuus.

Perfektionismiin taipuvaisen henkilön tai hänen läheistensä kannattaisi pitää uupumuksen oireita varoitusmerkkeinä siitä, että perfektionismi on menossa liian pitkälle. ”Unettomuus, ruokahaluttomuus, ärtyneisyys, eristäytyminen ja aggressiivisuus sekä päihteidenkäyttö ja mielialanvaihtelut voivat olla merkkejä uupumuksesta. Yleensäkin toiminnassa, mielialassa tai ulkoisessa olemuksessa tapahtuvien yllättävien ja kyseiselle ihmiselle epätyypillisten muutosten tulisi herättää kysymys siitä, onko kaikki hyvin”, Ylä-Soininmäki luettelee.

Juuret lapsuudessa

Usein perfektionismin taustalla on pelko siitä, että ei ole tarpeeksi hyvä. Tällainen epäilys liittyy lapsuudessa ja nuoruudessa koettuihin asioihin. Lapsi oppii antamaan itselleen palautetta nojaten kokemuksiinsa ympäristön hänelle antamasta palautteesta.

”Perfektionismiin liittyy usein se, ettei osata antaa itselle positiivista palautetta muusta kuin täydellisestä suorituksesta. Jostain on siis opittu ajatusmalli, että vasta sitten riittää, kun olen täydellinen”, Saku Ylä-Soininmäki kertoo.Perfektionistin lapsuudesta ei aina löydy perinteisen perhehelvetin piirteitä, kuten väkivaltaa tai alkoholismia. Sen sijaan epäilys omasta arvosta syntyy hyvin pienistä asioista, joiden vuoksi lapsi ei koe saavansa rakkautta ja kannustusta. Näin käy, jos aikuiset eivät osaa vastata lapsen tarpeisiin.

”Suurin osa vanhemmista ihan varmasti rakastaa lastaan, mutta voi olla, että lapsi ei ymmärrä heidän tapaansa osoittaa rakkautta. Aikuinen saattaa ilmaista välittämistä esimerkiksi tekemällä lapselleen hyvää ruokaa, mutta lapselle rakkaus on fyysisten tarpeiden tyydyttämisen lisäksi erityisesti sanoja, kosketusta ja läheisyyttä”, Ylä-Soininmäki vertailee.

”Pienen lapsen maailma rakentuu hänen itsensä ympärille. Kaikki mitä tapahtuu tai ei tapahdu vaikuttaa siihen, millaisen kuvan lapsi omaksuu itsestään. Jos lapsen tarpeet eivät tule täytettyä, hän alkaa pohtia, miksi näin on. Lapsen minäkeskeisessä maailmassa selitys voi helposti löytyä omasta itsestä.” Vanhemmuus on vaikeaa. Jos henkilö ei jossain vaiheessa työstä omilta vanhemmiltaan saamiaan malleja, hän tulee väkisinkin välittäneeksi ne lapsilleen. Esimerkiksi vanhempi, joka ei mielestään ole tarpeeksi hyvä, siirtää lähes aina huonon itsetuntonsa seuraavalle sukupolvelle.

”Kaikkien perfektionismista kärsivien asiakkaideni taustalta löytyy vanhemmat, jotka eivät ole oppineet omilta vanhemmiltaan oikeaa tapaa antaa palautetta. Nämä asiat ovat aina kierteitä, suvun traditioita siitä, miten kehutaan, kannustetaan, rangaistaan ja osoitetaan välittämistä ja tunteita.”

Lapsuudessa ja nuoruusaikana itsetunto rakennetaan paljolti muilta tulevan palautteen pohjalle. Ikätovereilta saatu kohtelu on erittäin tärkeää. Tästä syystä koulukiusaaminen voi synnyttää epävarmuutta itsestä ja siten myös perfektionismia. Merkityksellistä on myös se, kuinka aikuiset reagoivat kiusaamiseen. Jos opettaja ei puutu asiaan, vetää kiusattu helposti sen johtopäätöksen, ettei hän ole auttamisen arvoinen. Myös yhteiskunta voi edistää perfektionistisen toimintamallin syntyä. Nykymaailma tuntuu jakavan arvostusta menestyksen perusteella. Olisi oltava meriittiä, titteliä ja paksu palkkapussi ja ulkonäönkin tulisi olla mahdollisimman täydellinen. Tiedotusvälineet nimittävät mielellään menestyneitä ihmisiä täydellisyydentavoittelijoiksi. Hakusanalla ”perfektionisti” löytää internetistä suuren määrän artikkeleita esimerkiksi mainetta niittäneistä urheilijoista ja muusikoista sekä neroina pidetyistä elokuvaohjaajista.

Huipulla ei ole perfektionisteja

Perfektionismi ei erottele ihmisiä iän tai sukupuolen perusteella. Muita useammin se ehkä kuitenkin vaivaa nuoria aikuisia, jotka kohtaavat suuria paineita siirtyessään aikuisten maailmaan. On hankittava koulutus, löydettävä työtä, perustettava perhe. Vastuu on kova.

”Osa nuorista kokee, että heidän pitää todistaa pärjäävänsä yhtä hyvin kuin muut, ja vielä paremminkin. Esimerkiksi on näytettävä, että itselle ei käy niin kuin kävi isälle, enolle tai naapurille”, selittää Saku Ylä-Soininmäki.

Nuoresta ihmisestä saattaa näyttää siltä, että maailma palkitsee perfektionistin. Uransa alkuvaiheessa hampaat irvessä menestyvä ihminen voi päästä nopeasti eteenpäin, mutta jossakin vaiheessa tulee stoppi. Pakkopuurtajan ihmissuhteet tai työn laatu voivat alkaa kärsiä, terveys saattaa tehdä tenän tai päihteidenkäyttö muodostua ongelmaksi. Työelämän huipulla ei ole perfektionisteja, mutta läksynsä oppinut entinen perfektionisti saattaa sinne kavutakin. Saku Ylä-Soininmäki työskentelee myös yritysmaailmassa, ja hän kertoo yritysten huippujohtajilla olevan jotakin yhteistä: jokainen heistä on ymmärtänyt, että menestys ei ole tärkeintä.

”Tosimenestyjät ovat löytäneet elämäänsä tasapainon, oppineet usein kantapään kautta, ettei oma menestys ole elämän tärkein asia. Huippujohtajat tekevät töitä yhtä paljon kuin muutkin, mutta he osaavat säädellä voimavarojaan ja tietävät, mistä saavat lisää voimaa. He pyrkivät tekemään parhaansa, mutta tajuavat, milloin tarvitaan yhteistyötä tai apua.”

Täydellisyys on vankila

Yksi perfektionistille tyypillisistä ominaisuuksista on virheiden pelko. Tämä on ristiriitaista, sillä virheet ovat välttämättömyys. Ilman niitä emme olisi oppineet edes ryömimään. Täydellisyys sen sijaan on pääteasema, jolta voi matkustaa vain yhteen suuntaan, alaspäin.

”Täydellisyys tarkoittaa, ettei enää ole kehitystä. Se on aika kauhea ajatus. Tietyssä mielessä pitäisikin olla onnellinen tekemistään virheistä, koska ne ovat mahdollisuus kasvaa ja oppia uusia asioita”, Ylä-Soininmäki pohdiskelee.

Muutos perfektionistista epätäydelliseksi, mutta onnelliseksi ihmiseksi ei ole helppo. Kun elämä ja ajatukset ovat vuosikymmeniä kulkeneet tiettyjen kaavojen mukaan, ei tyyliä niin vain vaihdetakaan. Koska perfektionismilla hallitaan epävarmuuden tunnetta, voi siitä luopuminen tyssätä sietämättömän epävarmuuden heräämiseen. Perfektionistisesta ajattelumallista irrottautuminen ei välttämättä tapahdu terapiassa, mutta harvoin ihminen myöskään kykenee muuttumaan aivan yksin.

”Sosiaalinen tuki, kannustus ja joskus jopa kiristys saavat ihmisen sitoutumaan muutokseen. Usein on hyötyä ulkopuolisesta henkilöstä, joka ei katso asioita niin monen tunteen tai toiveen läpi. Muutos voi olla vaikea myös perfektionistin läheisille.”

Itsetuntemuksen lisääminen on kotikonsti, jonka avulla perfektionismista kärsivät voivat yrittää muuttaa ajatteluaan. Kykyjään, voimavarojaan ja puutteitaan miettimällä sekä muistelemalla tilanteita, joissa on tuntenut ahdistusta, voi oppia paljon.

Mikään ei kuitenkaan muutu ajattelemalla. Siksi pelko on kohdattava, jotta sen voisi ylittää. Perfektionisti voisikin karaista itseään hakeutumalla tilanteisiin, joissa tietää epäonnistuvansa. Jos täysin laulutaidoton perfektionisti nousee karaoke-lavalle, viimeisen tahdin vaiettua hän tietää, että maailma pyörii vielä epäonnistumisen jälkeenkin.

Millainen olisi terveellinen ajattelutapa menestyksen ja täydellisyyden suhteen? Saku Ylä-Soininmäki kiteyttää: ”Menestys tulee jos on tullakseen. Tärkeintä on, että on itse tyytyväinen omaan suoritukseensa. Tekeminen ei saisi olla tapa hakea muiden ihmisten arvostusta. On arvostettava itse itseään, sillä itsearvostusta ei saa muilta.”