Jaloissa kiertävä turbulenssi vesikuntopyörää polkiessa tuntuu erikoisen metkalta. Maailmalla hydrospinning on hitti sisä- ja ulkoaltaissa. Tämä pehmeä mutta tehokas vesilaji on pyörähtänyt käyntiin myös Suomessa, ensimmäiseksi Mäkelänrinteen Uintikeskuksessa.
”Kierroksia lisää ja samalla kädet piirtävät kahdeksikkoa. Anna vauhtia vedelle!” Liikuntavastaava Evi Levander kirittää ryhmää altaan reunalla ajokkinsa satulassa. Altaassa ei tarvitse uhrata huomiokyvyn hippustakaan autokaahareille tai koirien talutushihnojen piiloverkostolle. Ei muuta kun antaa soittaa veden ja musarytmien säestyksellä. Ryhmästä ja ohjelmasta huolimatta pystyy myös uppoutumaan itseensä aistimaan, miltä ajaminen syvimmiltään tuntuu.
Veden virtaus, pyörteet ja raajoja ympäröivä vesikerros hierovat ja vastustavat liikettä. Noste pyrkii irrottamaan satulasta. Ryhdistämällä vatsa- ja selkälihakset tiukoiksi pysyy jakkaralla. Mitoiltaan sopivaksi säädettyyn vesikuntopyörään saa vakaan kontaktin kuin omaan tuttuun tanssipartneriin ikään – tasaisesti pyörii rennossa otteessa.
Vesipyöräilyn viidestä perusliikkeestä kolme kuuluu maantieajajan vakiovarastoon. Käsiä siirrellään ohjaustangolla eri asentoihin ja välillä noustaan satulasta putkelle keikkumaan tehokkaan rytmikkäästi kuin kuningas Lance Armstrong raatelevilla vuorilla. Uutta taiteilua on pudottautua satulan taakse ja irrottaa kädet rintauintiliikkeisiin. Tai pitää tangosta kiinni vastaotteella ja polkea seisten takaperin. Veden verhon takana voi rauhassa myös palautella ja pehmoilla, pyöräilykielellä ajaa kävelyvauhtia. Se ei useinkaan onnistu pyöräteillä, koska joku pyrkii roikkumaan hännässä ja haastaa mittelöön.
Maantiekuskin vertailevat kokemukset
Peruslenkkivauhdilla pyörittäminen tuntuu vedessä kevyemmältä kuin maantiellä. Sillä joutuu puristamaan jalkalihaksiaan enemmän, erityisesti nousuissa ja vastatuulessa. Hydrostaattisen paineen vuoksi vedessä sama rasitus saavutetaan pienemmällä syketaajuudella kuin maalla.
Ulkoilman lämpötila Suomessa on yleensä alle uimahallin asteiden (Mäkelänrinteessä vesi 27, ilma 28-30), mikä vaikeuttaa menoa. Altaassa ei tarvitse hinata kalustoa mukanaan. Rintakehän korkeudelle ulottuva vesi vähentää kehon painon noin 30 prosenttiin ”maapainosta”.
Myös kuntopyöräily sisällä tuntuu työläämmältä kuin vesipyöräily, jos vääntää tehokkaasti. Kuntopyörän selässä hikoillessa ei saa oikein mitään ilmaiseksi, ellei kevennä vastusta. Ei ole alamäkeä, myötätuuliosuutta tai veden nostetta avittamassa. Erityisesti reiden etuosat alkavat hapottaa. Vedessä taas hikinorojen virtaa ei tunne.
Mitä nopeammin vesikuntopyörällä polkee, sitä suuremmaksi vastus kasvaa. Vaikka antaa myllyn pyöriä täysillä, maitohapon kirvely on vaimeampi ja tasaisempi kuin maalla. Veden lämpö ja paine lääkitsevät vaivoja. Tiellä vedellessä kipu polttaa rengasmaisena reisien alaosissa ja kovassa rutistuksessa aina vyötäröön asti.
Vedestä maihin
Nousin 40 minuutin vaihtelevan hydrospinning-ohjelman jälkeen altaasta hurmioefektin valelemana ja juoksin heti perään 12 kilometrin kotimatkan. Polvet tuntuivat vetreiltä, mitä ei koe kunnon maantieajon jälkeen. Myös sen aiheuttamat tönkköaskeleet ja reiden etuosien kivipaasimaisuus jäivät ilmaantumatta.
Tutkitusti veden tiheys, noste, hydrostaattinen paine ja virtaus vastustavat liikkeitä ja vähentävät merkittävästi niveliin kohdistuvaa rasitusta ja turvotusta. Etureisien väsymistä hidastaa hieman se, että veden vastus vähenee, kun liike on nosteen suuntainen eli polkimen nostovaiheessa. Painamisvaiheessa poljetaan nostetta vastaan, jolloin reisien lisäksi erityisesti pakarat ja pohkeet joutuvat töihin.
Ristiselkä ja niska jumittavat helposti pitkän maantieajon jälkeen staattisen asennon, hien ja vedon vuoksi. Vedessä pystyy paremmin säilyttämään rentouden. Rento mieli johtuu myös siitä, että ympäristön häiritsevät ärsykkeet häviävät. Tutkimusten mukaan harjoittelu vedessä parantaa kuntoa sekä hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä samansuuntaisesti kuin harjoittelu kuivalla maalla.
Laihduttajat hyötyvät vesiliikunnasta, koska vedessä kuluu enemmän energiaa kuin ponnisteltaessa saleilla ja teillä. Pölytön, lämmin ja kostea vesiympäristö soveltuu hyvin allergisille ja astmaatikoille. Hydrospinning sopii myös kuntoutujille, senioreille sekä kunto- ja kilpaharjoitteluun. Vannoutunut kilometritahko saa siitä uutta ulottuvuutta ja polkaisua harjoitteluunsa.
Vesikuntopyörä ja varusteet:
Hydrospinning ja Hydrorider kehitettiin Italiassa, pyörätekniikan maassa viisi vuotta sitten. Hydrorider on ruostumattomasta teräksestä valmistettu, 24 kiloa painava vesikuntopyörä, jota poljetaan vyötärön ja rinnan välille ulottuvassa vedessä.
Vastus säädetään neljän siivekkeen avulla ennen veteen menoa. Tasoja on kolme. Aloittelija valitsee kolmosen eli raskaimman vastuksen, jolloin tasainen pyöritysliike on helppo omaksua. Vastus pidetään samana koko ohjatun tunnin ajan. Satulaa ja ohjaustankoa voi liikuttaa pysty- ja vaakasuunnassa. Säädöt ovat sopivat, kun jalka jää ala-asennossa hieman koukkuun ja niska, hartiat ja kädet pysyvät rentoina.
Asusteet ovat uimapuku, vesijumppatossut tai muut allastossut. Varvastossut eivät sovellu, koska polkimissa on kehikot ja kiristettävä hihna.
Lisätietoa: www.urheiluhallit.fi
Lähde: Tapani Pöyhönen: Vesi on lempeä kuntoutusympäristö. Liikunta & Tiede 5/04.
