Home » Terveys (Page 2)

Category Archives: Terveys

Hiki

Kelläpä meistä ei olisi kokemusta hikoilemisesta? Mutta kun asiaa miettii tarkemmin, voi huomata, että nihkeys, kosteus tai hikipisarat ilmestyvät ihon pintaan kovin erilaisissa tilanteissa.

Ihotautiopin dosentti Urpo Kiistala jakaakin hikoilun kahteen eri tyyppiin. Toinen on lämpöhikoilua ja toinen emotionaalista eli tunneperäistä hikoilua.

– Lämpöhikoilukeskus on pienten aivojen keskusosassa, ja se mittaa veren lämpötilaa. Jos se nousee liikaa alkaa lämpöhikoilu, joka pelastaa meidät, ettemme kuole kuumuuteen, selittää Kiistala. Elintärkeään lämpöhikoiluun osallistuu koko ihomme, kun taas tunneperäisen hikoilun huomaa nihkeänä kosteutena erityisesti kämmenissä, jalkapohjissa ja kainaloissa.

Valmiina pakoon tai hyökkäykseen

Ihomme hikirauhaset aktivoituvat eri asioista. Emotionaaliseen hikoiluun liittyvät ekriiniset hikirauhaset ovat kuuluneet ihmisten, mutta myös eläinten, elimistöön vuosituhansien ajan. – Nämä hikirauhaset ovat kuin valmistautumista pakoon tai hyökkäykseen. Eli kun kämmenten hikirauhaset kostuttavat ihon pintaa, kämmenten tarttumakyky paranee. Näin olemme pystyneet paremmin kiipeämään puuhun, Urpo Kiistala kuvailee.

Ekriiniset hikirauhaset eivät vaikuta millään tavalla lämpöhikoiluun, vaan ne ovat ainoastaan tiettyihin tunnetiloihin liittyviä.

Kun verrataan eläimiä ja ihmisiä, meillä ihmisillä on kaikkein kehittyneimmät lämpöhikirauhaset. Tämän ansiosta olemmekin ainoita elollisia, jotka pystyvät juoksemaan 2-3 tuntia pysähtymättä. Maratonjuoksijat saavat siis kiittää saavutuksistaan kehittyneitä lämpöhikirauhasia.

Jääkaappi-ilmiö ihon pinnalla

Lepotilassa ihminen hikoilee puolisen litraa vuorokaudessa. Kovassa kuumuudessa ja raskaassa ruumiillisessa työssä ihminen voi hikoilla jopa 2-3 litraa muutamassa tunnissa. – Se on hurja määrä, joka joudutaan korvaamaan vedellä, muistuttaa Kiistala.

Hikirauhaset ovat kuitenkin sen verran kehittyneitä, että ne yrittävät olla poistamatta hien mukana tärkeitä ja kallisarvoisia suoloja, kuten kaliumia ja natriumia.

Onnistuessaan hien tarkoituksena on pelkästään tulla ihon pinnalle ja haihtua saman tien pois. – Haihtuessaan se muodostaa jääkaappi-ilmiön ja silloin alla oleva kudos viilenee. Voidaankin sanoa, että meidän jääkaappimme on matkittu hikoilusta, Urpo Kiistala paljastaa.

Kenties urheillessa ja sen myötä hikoiltaessa tuleva nautinnollinen tunne tuleekin juuri tämän viilentävän ilmiön kautta. – Kyllä urheillessa pieni hikoilu voi piristää, koska silloin aineenvaihdunta on tasapainossa. Tuolloinhan liika lämpö viedään pois.

Liika on liikaa

Vähemmän miellyttävästä tunteesta on kysymys, kun puhutaan hikoiluun liittyvästä hajusta. Haju ei johdu kuitenkaan itse hiestä. – Tavallinen, ekriininen hiki, jota me pääasiassa tuotamme, ei haise alun pitäen millekään. Haju muodostuu vasta sitten, kun bakteerit hajottavat ihon solukkoa, Kiistala selittää.

Hikoilu on luonnollinen asia, mutta liika on kuitenkin liikaa. Liiallinen hikoilu on hyvin epämiellyttävä tunne. Se, mikä on liikaa hikoilussa, on hyvin yksilöllistä. Lämpimissä maissa asuvilla on kehittyneemmät hikirauhaset kuin meillä pohjoisen ja kylmän ilmanalan asukeilla.

Liikahikoilua voi yrittää vähentää deodoranteilla ja antiperspiranteilla. Deodorantit sotkevat hajun, kun taas antiperspirantit sisältävät alumiinisuoloja, joilla on hikoilua estävä vaikutus.

– Jotta jalkahiki ei haisisi, pitää pystyä vaihtamaan kenkiä tarpeeksi usein. Kenkien tulee myös ennättää kuivua vähintään puoli vuorokautta, jotta ne eivät murenisi hien vaikutuksesta, Kiistala opastaa. Liikahikoilua vastaan voi taistella myös lääkkeillä. Yksi tehokkaimmista käsien ja jalkojen liikahikoilun hoitokeinoista on iontoforeesi, eli ihoalueelle johdetaan veden avulla heikkoa tasavirtaa. Vaikeimmissa liikahikoilutapauksissa voidaan turvautua kirurgiseen hoitoon eli hikirauhasten poistoon.

Jännityshikoiluun Urpo Kiistala antaa vinkiksi kokemuksen: mitä enemmän on rutiinia, sitä vähemmän jaksaa jännittää.

Hikoilu on myös viestintää

Murrosikä tuo tullessaan apokriinisiä hikirauhasia. Ne sijaitsevat kainaloissa, rinnoissa ja sukupuolielinten alueella ja ne ovat kooltaan suurempia kuin ekriiniset lämmönsäätelijärauhaset. – Apokriinisten rauhasten tuottamilla hajuilla on ikiaikainen tausta. Niiden avulla on kutsuttu toista sukupuolta. Ne eivät vaikuta lämpö- eikä tunneperäiseen hikoiluun, vaan ovat mukana ennemminkin ihmisten välisessä viestinnässä, selittää Kiistala.

Apokriinisten rauhasten erite on tavallisesta hiestä poiketen öljymäistä ja vaaleaa. Niidenkin osalta varsinainen haju syntyy vasta, kun bakteerit alkavat hajottaa eritteen ainesosia. Kun nainen saavuttaa vaihdevuodet, liikahikoilu on menopaussin yksi tyypillisimmistä oireista. Kauan kestänyt sokeritauti voi aiheuttaa liikahikoilua ylävartalossa ja syödessä. Tavallisempaan kasvojen hikoiluun otsan, huulten ja nenän seudulla voi olla syynä mausteinen ruoka. Tuolloin puhutaan makuhikoilusta.

Hikoilua on tutkittu jo vuosikymmenien ajan, ja perusasiat ovat jo hyvin tiedossa. – Etenkin urheilulääketiede tutkii miten ihminen saadaan maksimaalisesti hyötymään lihaskunnosta ja siihen kuuluu tärkeänä se, että hikoilu on riittävää. – Maailmalla tutkitaan myös koko ajan sitä mitä kaikkea hikeen erittyy. Sieltä löytyy vielä meille tuntemattomia asioita, ihotautiopin dosentti toteaa.

Rentoutuminen

Stressi on hyvin henkilökohtainen kokemus. Tilanteet, jotka tuottavat suurta ahdistusta jollekulle, voivat toisesta tuntua miellyttäviltä – tai täysin neutraaleilta. Usein ajattelemme, että stressi on jotain sellaista, joka vain ”iskee”meihin ulkopuolelta. Tosiasiassa se on sisäinen tapahtuma. Oma kokemuksemme tekee asiasta mahdollisesti stressaavan. Ihminen stressaantuu kun hän tuntee, ettei voi vaikuttaa asioihin.

Stressikokemusta voisi verrata vuoristorata-ajeluun. Joku painuu kyyryyn istuimelleen silmät ummessa ja leukalihakset kireinä ja puristaa turvakaidetta rystyset valkoisina. Toinen taas nauttii jokaisesta uudesta syöksystä ja odottaa innolla uutta kierrosta. Lisäksi on niitä, jotka näyttävät suhtautuvan koko touhuun välinpitämättömästi, lähes kyllästyneesti. Vastaus kysymykseen onko vuoristorata-ajelu stressaavaa, riippuu siis siitä, keneltä kysyy. Todellisuudessa kaikki ovat samassa tilanteessa, mutta ihmisen kokemus ja odotukset vaihtelevat. Vuoristorata-ajelu on erilainen kokemus sen mukaan, miten hyvin ihminen tuntee hallitsevansa tilanteen.

Stressioireet

Ihmisten stressireaktiot vaihtelevat paljon. Jotkut punastuvat, toiset taas kalpenevat. Tunnereaktiot voivat vaihdella ahdistuksesta ja paniikista kiukkuun ja masennukseen. Stressi voi myös aiheuttaa fyysisiä oireita: vatsakipua, ripulia, sydämen tykytystä, ihottumaa, lihaskramppeja, impotenssia. Stressaantunut myös hengittää pinnallisesti ja puhe on usein nopeaa. Pinnallinen hengitys vähentää hapen määrää verenkierrossa ja se voi aiheuttaa päänsärkyä ja huimausta. Stressi ei ole vain henkilökohtainen ongelma. Paineiden kasaantuessa valmiutemme heikkenee ja voimamme vähenevät. Stressaantunut ei ole mukavaa seuraa kotona eikä työpaikalla.

Stressi kuuluu elämään

Stressi on erottamaton osa elämää. Se iskee vaikeissa elämäntilanteissa, esimerkiksi läheisen kuollessa, sairastuessa, taloudellisessa ahdingossa, eläkkeelle jäädessä ja uudelle paikkakunnalle muutettaessa. Stressaavalta voivat tuntua töiden aikarajat, liikenneruuhka, avainten katoaminen tai muut erilaiset arjen paineet.

Aina stressi ei ole pahasta. Paineen alla ihmisen suorituskyky lisääntyy – tiettyyn pisteeseen asti. Jokaisen täytyy oppia huomaamaan, missä vaiheessa myönteinen stressi muuttuu haitalliseksi. Joitakin stressitekijöitä voi oppia välttämään, mutta kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Tärkeää on oppia tunnistamaan tilanne: onko sinulla vaikutusmahdollisuuksia. Turhautumisen sijaan keskitä aikasi, tarmosi ja kykysi järkevästi. Jokainen voi opetella lisäämään omaa tilanteiden hallinnan tunnettaan. Jos sinulla on esimerkiksi jatkuva kiire, tee väljempiä aikatauluja.

Vähennä paineita ja opettele rentoutumaan

Rentoutuminen on yksilöllistä. Mikä sopii yhdelle, ei toiselle olekaan yhtä hyvä menetelmä. Omien keinojen löytäminen on useimmille helppoa, kunhan ensin löytyy kipinä ja syntyy päätös ryhtyä hoitamaan stressioireita. Jos tunnet itsesi stressaantuneeksi ja ahdistuneeksi niin paras tapa päästä rentoutuneeseen olotilaan on ottaa vastuu asiasta ja harjoitella rentoutumista esimerkiksi seuraavien ohjeiden avulla.

Aloita tästä:

Elä tätä päivää

Erehdyksistä voi vain ottaa opikseen. Muutoin ei niitä kannata jäädä murehtimaan. Et voi niille mitään. Miksi raahata perässä vanhaa matkalaukkua täynnä tavaraa, jolle ei ole enää mitään käyttöä.

Opettele sanomaan ”ei”

Ei -sanaa tarvitset niin työssä kuin kotona. Kenelläkään ei ole hyötyä uhrautujasta, joka palaa loppuun.

Helli itseäsi

Älä jää odottamaan, että joku tulee hemmottelemaan sinua, sillä voit helliä itse itseäsi, kun tunnet sen ansainneesi. Itse tiedät parhaiten mikä tuntuu hyvältä: kuuma kylpy, retki metsään, leivoskahvit.

Liikkeelle!

Fyysinen rasitus on tehokas stressin poistaja. Oikealla teholla tapahtuva ( =tuntuu hyvältä) liikunta kohottaa mielialaa ja vähentää ahdistusta ja liikunnan jälkeen on usein virkeä ja tarmokas olo. Lähde liikkumaan kun paineet alkavat kiristyä.

Lakkaa murehtimasta

Murehtimalla saat aikaan päänsärkyä, unettomia öitä, ryppyjä. Yritä tietoisesti lakata murehtimasta asioita etukäteen ja ryhdy aktiivisesti siirtämään ajatukset pois murheista jonnekin, jonne ne häviävät. Monelle musiikki on keino unohtaa ikävät asiat, joku uppoaa ratkomaan ristisanoja, joku menee elokuviin.

Nauti

Nauti pienistä asioista joita maailma on täynnä. Nautinto voi olla lapsen hymy, yllättävä kohteliaisuus, auringonlasku.

Pane asiat tärkeysjärjestykseen

Pane asiat arvojärjestykseen. Muistuta tästä itseäsi kun alat hermostua arkisiin huoliin. Keskity tärkeisiin asioihin. Älä anna keskeneräisyyden häiritä, sillä keskeneräisyys kuuluu elämään.

Pää pystyyn

Selkä suorana näytät vakuuttavalta – myös omissa silmissäsi. Ryhdikkäänä tunnet itsesi rohkeammaksi ja vahvemmaksi.

Nauru helpottaa

Nauru ja hymy laukaisevat jännitystä ja vapauttavat monet tukalat tilanteet. Opettele näkemään asiat positiivisesti ja opettele nauramaan myös pienille asioille. Hymyä on vaikea vastustaa.

Ajattele myönteisesti

Ranskalainen psykoterapeutti Emile Coue´ huomasi 1800-luvun loppupuolella positiivisen ajattelun merkityksen ihmisen terveydelle. Hän huomasi, että myönteinen suhtautuminen elämään ja vahva usko omiin voimiin auttaa mm. pääsemään eroon epämääräisestä levottomuudesta, stressistä. Ihminen voi ikään kuin hypnotisoida itsensä. Emile Coue´n mantra oli: ” Päivä päivältä, ajatus ajatukselta voin paremmin ja paremmin”. Teorian ytimenä on usko siihen, että sanojen voimalla, hokemalla, saadaan mielikuvituksen positiiviset voimat muokkaamaan alitajuntaa ja muutos positiiviseen suuntaa alkaa. Opi tunnistamaan itsetuhoinen sisäinen puhe ja kohtele itseäsi lempeämmin ja saat stressin pysähtymään heti alkuunsa.

Kalorinkulutus

Kalorinkulutuksen tarkka laskeminen on käytännössä mahdotonta. Melko tarkan kulutuksen voi kuitenkin arvioida, kun tietää painonsa ja mittaa liikuntasuorituksen keskisykkeen sekä suoritetun ajan ja matkan. Tunnin juoksulenkki, 10 kilometriä keskisykkeellä 150. Sykemittari ilmoittaa 68-kiloisen naisen kulutukseksi 700 kilokaloria. Sykemittarin arvio kulutuksesta ei liene pahasti pielessä, mutta tarkan kalorinkulutuksen selvittäminen ei käy näin yksinkertaisesti.

”Kaikki ennustavat yhtälöt ovat suuntaa antavia. Tarkan tuloksen saa vain, jos raahaa mukanaan hengityskaasuanalysaattoria tai jos tekee liikuntasuorituksen ns. aineenvaihduntakammiossa. Näin on pyritty arvioimaan mm. ammattilaispyöräilijöiden energiankulutuksia”, UKK-instituutin johtaja Mikael Fogelholm sanoo. Kalorinkulutus tuntuu kuitenkin kiinnostavan kuntoilijoita entistä enemmän. Internetin liikunnallisilla keskustelupalstoilla kalorinkulutus on yksi suosituimmista aiheista. Kiinnostuksen ovat noteeranneet myös sykemittarivalmistajat. Esimerkiksi useissa Polarin sykemittareissa on energiankulutuksen laskentayhtälö, joka perustuu suuren tutkimusjoukon perusteella laadittuihin sykkeen ja hapenkulutuksen välisiin havaintoihin. Käyttäjä syöttää mittariin tiedot (sukupuoli ja paino), joiden perusteella mittari laskee sykkeen avulla liikutun ajan kulutuksen.

Uudet ns. painonhallintamittarit arvioivat jopa koko vuorokauden energiankulutusta. Esimerkiksi Polarin OwnCal-toiminto laskee yksittäisen liikuntakerran kalorinkulutuksen lisäksi kalorikertymän usealta harjoituskerralta.

Monille laihduttajille elämä saattaa olla yhtä kalorien kanssa pelailua. Kun kerran laihdutusneuvoksi tarjotaan sinällään kauheaa yleistystä: syö vähemmän kuin kulutat, niin täytyyhän tarkka energiankulutus ja -saanti pyrkiä selvittämään. Kalorimittareihin törmää myös kuntosalilla. Monet kuntosalien aerobiset laitteet määrittävät kalorinkulutuksen keskiarvoa, joka on usein todellista kulutusta suurempi. Mikäli kuntosalin aerobinen laite ilmoittaa kulutuslukuja kysymättä liikkujan painoa, ei lukuihin kannata luottaa juuri lainkaan.

Kulutukseen vaikuttavat tekijät

Fyysisen aktiivisuuden aiheuttamaan energiankulutukseen vaikuttavat kolme asiaa: aktiivisuuden teho, kehon paino ja liikunnan taloudellisuus. Taloudellisuudella tarkoitetaan sitä, että samanlaisessakin fyysisessä aktiivisuudessa kaksi samankokoista henkilöä voi kuluttaa eri määrän energiaa. Esimerkiksi juoksutekniikassa taloudellisuus korostuu. Huippujuoksijan askel on taloudellisempi kuin kokemattoman hölkkääjän.

”Taloudellisuus vaikuttaa. Taloudellisuus on osin henkilökohtainen juttu, mutta myös harjoittelu parantaa taloudellisuutta. Tästäkin syystä MET-arvot ja ennustaminen on vain suuntaa antavien lukujen etsimistä”, Fogelholm kertoo. Kuntoilijalle, saati monelle kilpaurheilijallekaan kilokalorilleen tarkan energiankulutuksen tietäminen ei ole olennaista. Kulutuksen voi kuitenkin esimerkiksi MET-kertoimen avulla.

MET-kerroin (metabolic equivalent) on käytetty tapa fyysisen aktiivisuuden ilmaisemiseksi. MET-kertoimet vaihtelevat fyysisen aktiivisuuden mukaan yhden ja 20:n välillä. Levossa energiaa kuluu noin 1 kcal kehon painokiloa kohden tunnissa. MET-kerroin kuvaa keskimääräistä energiankulutusta rasituksen aikana, ei rasituksen maksimia. Tämän vuoksi ripeän kävelyn MET-kerroin on suurempi kuin rasittavan kuntosaliharjoittelun.

  • Perusaineenvaihdunta on noin 1 MET
  • Rasitus MET-kertoimilla 1-3 on kevyttä
  • Rasitus MET-kertoimilla 4-6 on kohtuutehoista
  • Rasitus MET-kertoimella 7-10 on raskasta
  • Rasitus MET-keroimella yli 10 on hyvin raskasta

Taulukko
MET-kerroin Aktiivisuus

  • 1 Lepo: nukkuminen, vuodelepo
  • 2 Kevyt työ istuen tai seisten, syöminen, kirjoittaminen jne.
  • 3-4 Kevyt fyysinen aktiivisuus: siivoaminen, rauhallinen kävely, puutarhatyöt
  • 5-7 Kohtalainen fyysinen aktiivisuus: reipas kävely, kuntosaliharjoittelu, tanssi, lumityöt
  • 8-9 Reipas fyysinen aktiivisuus: jumpat, pallopelit, painiharjoittelu
  • 10-12 Kestävyysharjoittelu: juoksu tai hiihto 12 km/t, pyöräily 25 km/t, kova aerobinen jumppa, kova joukkuepeli
  • 13-16 Reipas kestävyysharjoittelu: juoksu tai hiihto 15 km/t, pyöräily 30 km/t
  • 17 tai yli Kilpailunomainen kestävyyssuoritus

Esimerkki. 65-kiloinen nainen hiihtää tunnissa 12 kilometriä. MET-kerroin 10 x 65 = 650 kcal. Tunnissa kuluu siten 650 kcal.

1000 kilokalorin lenkki?

Eräs tapa laskea kalorinkulutus on kertoa juoksijan paino kilometreillä. Saatu luku voidaan kertoa vielä ns. taloudellisuuskertoimella, joka on lähtökohtaisesti yksi. Huonolla tekniikalla on epätaloudellisia vaikutuksia juoksemiseen, mutta lisäävä vaikutus kalorinkulutukseen. Leikkisästi voikin sanoa, että laihduttajan ei kannata opetella liian hyvää tekniikkaa.

Jos ajatellaan, että huonolla juoksutekniikalla kalorikerroin on yksi, niin teknisesti erittäin hyvällä kestävyysjuoksijalla kerroin voi olla 0.85.

Esimerkiksi 80-kiloinen mies juoksee 8 kilometriä: paino x matka x kalorikerroin 80 x 8 x 1= 640 kcal

Energiankulutus kestävyysurheilijoilla

Kestävyysharjoittelu kuluttaa harjoittelun aikana enemmän kuin esimerkiksi voimaharjoittelu. Raskaassa kuntosaliharjoittelussa joudutaan pitämään taukoja harjoituksen aikana, mikä laskee kokonaisenergiankulutusta.

Suurimmat energiankulutukset on todettu pyöräilijöillä, hiihtäjillä ja uimareilla. Näiden lajien suuri kulutus aiheutuu useiden tuntien harjoittelusta päivän aikana. Kestävyysjuoksu kuluttaa myös runsaasti energiaa, mutta lajin alaraajojen kuormitus estää yhtä pitkien harjoitusten tekemisen kuin pyöräilyssä, uinnissa ja hiihdossa. Tutkimusten mukaan miespuolisten pyöräilijöiden, hiihtäjien ja uimareiden päivittäinen energiankulutus voi nousta tuhansiin kilokaloreihin. Esimerkiksi Ranskan ympäriajon kaltaisissa kilpailuissa koko fyysisen aktiivisuuden määrä perusaineenvaihduntaan verrattuna voi olla jopa viisinkertainen.

Useiden kestävyyslajien urheilijoiden kulutus on todella suurta. Kestävyysurheilijoiden paino on tavallisesti alhainen, esimerkiksi 55-65 kg. 100-kiloinen kestävyysurheilija kuluttaisi siis rutkasti suuremmat energiamäärät vastaavilla harjoituksilla.

Missä lajissa kuluu kaloreita?

Liikunnasta ja kalorienkulutuksesta on tehty erilaisia laskelmia. Seuraavassa arvioita lajikohtaisesta energiankulutuksesta:

Laji kcal/t

  • Aerobic 400-700
  • Golf 200-300
  • Hiihto 300-1000
  • Hölkkä, juoksu 300-1200
  • Jalkapallo 350-800
  • Koripallo 350-750
  • Kuntosaliharjoittelu 250-600
  • Kävely 200-500
  • Laskettelu 200-350
  • Lentopallo 200-500
  • Luistelu 200-800
  • Melonta 200-600
  • Pyöräily 250-1000
  • Pöytätennis 200-400
  • Rullaluistelu 200-800
  • Salibandy, sähly 350-750
  • Sauvakävely 250-550
  • Soutu 200-600
  • Sulkapallo 300-800
  • Suunnistus 300-1000
  • Squash 500-1000
  • Tanssi 250-800
  • Tennis 400-800
  • Uinti 350-800

70 kiloa painava nainen kuluttaa tunnissa
nukkumassa 65 kcal, TV:tä katsellen 80 kcal ja siivoamalla 160 kcal.

Kipu

Kipu on kehon ja mielen viesti. Siksi kivun hoito on aina koko ihmisen hoitoa ja hänen omien voimavarojensa aktivointia. Koskee, särkee, pakottaa, jomottaa, pistää, polttaa, kirvelee, puristaa, kouristaa, repii, vihloo… Jokaisen tuntemalla oireella on monta nimeä. Jokainen kipu on aina kokijalleen todellinen. Sitä ei voi verrata toisen ihmisen kokemukseen kivusta.

Kipukynnys ja kivunsieto ovat yksilöllisiä. Kivun kokemiseen vaikuttavat muun muassa ihmisen persoonallisuus, aikaisemmat kipukokemukset, kunto ja terveys, ihmissuhteet sekä kulttuuri. Kipukäyttäytyminen voidaan oppia jo lapsena vanhemmilta ja läheisiltä.

Kivun kokemus vaihtelee samalla ihmisellä elämäntilanteen ja olosuhteiden mukaan. Pelko, viha, ahdistus ja stressi alentavat kivunsietoa. Masennus herkistää kivulle, ja pitkittynyt kipu masentaa.

Tunteiden tunnistamisesta toipumiseen

Kirurgi ja ortopedi Antti Heikkilä on tutkinut mielen ja kehon välistä yhteyttä. Hän tähdentää, että jos keskitytään pelkästään kivun parantamiseen, toipumista ei tapahdu. Mielen ja kehon hoitoa ei voi erottaa toisistaan. Heikkilän mukaan kipu on viesti, joka kertoo meistä itsestämme. Taustalta paljastuu usein haitallisia ajatuksia ja tottumuksia. Kipu yrittää ilmoittaa, että jonkin on muututtava meissä. Paraneminen on uuden oivaltamista ja sisäisen tasapainon löytymistä.

Kipu ja tunteet sijaitsevat samoilla alueilla aivoissa. Toipuminen on mahdollista vasta, kun tunnistetaan kipuun liittyvät tunteet. Tunteet aiheuttavat aina reaktioita kehossa. Antti Heikkilä neuvoo ilmaisemaan ja kokemaan traagistenkin tapahtumien synnyttämät tunteet, jolloin ne muuttuvat voimavaroiksi, ja kipu voi poistua.

Antti Heikkilä kertoo, että löytynyt yhteys tunteisiin käynnistää prosessin, joka jatkuu itsestään. Ihminen pyrkii luonnolliseen ja mielekkääseen tasapainoon.

Antti Heikkilä katsoo esimerkiksi selkäkipujen johtuvan lihasjännityksestä ja paikallisista krampeista. Jännittyneen lihaksen verenkierto häiriintyy ja aiheuttaa hapenpuutteen lihaksessa. Se aiheuttaa kivun. Kipu johtaa vuorostaan lihasjännitykseen. Syntyy kivun ja jännityksen kierre.

Lihasjännityksen jatkuessa pitkään hermo voi jäädä puristuksiin aiheuttaen kipua. Kivut voivat toistua tai muuttaa paikkaa kehossa.Tunteiden vastustaminen synnyttää lihasjännitystä. Se kehittyy myös, kun vaatimukset esimerkiksi työssä kasvavat yli sietokyvyn. Heikkilän mukaan vaadimme yleensä itseltämme enemmän kuin muilta ja kuin muut meiltä. Siksi olisi tärkeää kohdata todelliset tunteensa ja toiveensa sekä keskittyä oleelliseen. Mielen ja kehon rentoutuminen laukaisee lihasjännityksiä. Verenkierto ja aineenvaihdunta vilkastuvat, ja mieliala kohoaa.

Antti Heikkilä korostaa, että ”mielen ja ruumiin vapaa liike on todellista terveyttä”. Rentoutumisen vastapainona lihakset ja nivelet tarvitsevat liikettä, oikeaa luonnollista käyttöä. Se on kivun ehkäisyä ja hoitoa.

Kivun jäljille

Kipu on väsymyksen jälkeen toiseksi yleisin krooninen oire. Noin miljoonan suomalaisen on arvioitu kärsivän päivittäin kroonisista kivuista. Jatkuva kipu heikentää vastustuskykyä, hidastaa paranemista, häiritsee keskittymistä ja huonontaa muistia.

Erikoislääkäri Eero Vuorinen muistuttaa, että mitä pitempään kipu jatkuu, sitä moninaisemmat syyt kietoutuvat ylläpitämään sitä. Vuorisen mukaan kipututkimus on osoittanut, että pitkään jatkuva kipu aiheuttaa pysyviä muutoksia ja herkistymistä keskushermoston kipukeskuksissa. Muutokset ylläpitävät kipua, vaikka sen alkuperäinen syy olisikin jo parantunut tai hävinnyt. Kipu on muuttunut itsenäiseksi sairaudeksi.

Eero Vuorinen selvittää, että suurelta osalta lääketieteen käyttämistä kivunhoitomenetelmistä puuttuu tieteellinen näyttö. Niiden tehosta ei ole näyttöä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat tehottomia. Myös lumehoito voi parantaa hyvin.

Vuorisen mukaan krooninen kipu on harvoin parannettavissa millään yksittäisellä keinolla. Monialainen lähestymistapa on ainoa oikea tie ratkoa jatkuvan kivun ongelmia. Perusteellisten tutkimusten sekä yksilöllisen ja riittävän kivun hoidon ohella on tärkeää tukea potilasta psyykkisesti ja sosiaalisesti. Hoidetaan hänen subjektiivista kokemustaan kivusta ja siihen liittyvistä tapahtumista.

Englantilainen lääketieteilijä Patrick Wall on tutkinut kipua yli neljäkymmentä vuotta. Hänen mukaansa ratkaiseva tekijä kaikessa kivun lievityksessä on potilaan usko siihen, että hoito toimii. Wall kannustaa yrityksiin siirtää huomio pois kivusta, koska ihminen voi kiinnittää huomionsa vain yhteen asiaan kerrallaan. Kun hän työskentelee tai keskustelee intensiivisesti tai on keskittynyt mielikuviinsa, kipu ei niin helposti saa valtaansa. Mitä enemmän huomio on lukkiutunut kipuun, sitä pahempi se on.

Tasapainoinen tunne-elämä ja turvallisuuden tunne auttavat tulemaan toimeen ja elämään kivun kanssa.

Kipua on:

Nosiseptiivinen kipu johtuu kudosvauriosta. Kipu voi olla somaattista (lihakset, jänteet, nivelet, luusto, iho, sidekudokset jne.) tai sisäelimistä aiheutuvaa.

Neuropaattinen kipu johtuu hermovauriosta, jonka ulkoinen tekijä tai sisäinen vamma on aiheuttanut.

Idiopaattinen kipu on pitkäaikainen kipu, jolle huolellisista tutkimuksista huolimatta ei ole löytynyt selkeää syytä. Puhutaan myös psykogeenisestä kivusta.

Psykosomaattiselle kivulle ei perusteellisissa tutkimuksissa voida löytää mitään elimellistä syytä. Jos ihmisen psyykkiset puolustusmekanismit ovat riittämättömät käsittelemään ristiriitoja, ongelmia ja tapahtumia elämässä, elimistön autonomiset toiminnot aktivoituvat. Ihminen oirehtii fyysisesti kipuina ja psyykkisesti esimerkiksi masentumalla tai ahdistumalla.

Lähteet: Heikkilä, Antti (toim.) 1996: Täydentävä hoito. Tammi. Hämeenlinna.
Heikkilä, Antti 2000: Ruumiin evankeliumi. Rasalas. Keuruu.
Hyyppä, Markku T. 1997: Tunteet ja oireet. Kirjayhtymä. Tampere.
Parkkinen, Marja-Leena 2001: Näkymätön kipu. Kirjapaja. Jyväskylä.
Sailo, Eriikka, Vartti, Anne-Marie (toim.) 2000: Kivunhoito. Tammi. Tampere.
Sass, Sirkka-Liisa 2001: Noidankehä. Otava. Keuruu.
Wall, Patrick 2000: Kivun anatomia. Art House. Helsinki.

Alkoholi

Terveys

Runsaasti käytettynä alkoholi heikentää elimistön vastustuskykyä, ärsyttää mahalaukun limakalvoa, vaurioittaa mahaa ja voi aiheuttaa haimatulehduksen.

Alkoholin vaikutukset kohdistuvat myös hermokudoksiin ja runsas käyttö johtaa vähitellen esimerkiksi älyllisen suorituskyvyn laskemiseen.

Runsas alkoholi aiheuttaa maksa-arvojen nousua, rasvamaksaa ja maksakirroosia. Yleisin maksasairauksien aiheuttaja länsimaissa on alkoholi. Suomessa maksakirrooseista 60-80 prosenttia johtuu alkoholista.
Suurkuluttajilla on moninkertainen riski sairastua epilepsiaan, dementiaan ja aivoverenvuotoon. Alkoholi nostaa verenpainetta ja pitkäaikainen suurkulutus aiheuttaa hormonihäiriöitä, hedelmättömyyttä ja impotenssia.

Lääkkeet

Lääkkeen teho voi alkoholin myötä vahvistua tai heikentyä. On olemassa lääkkeitä, joiden kanssa alkoholi ei sovi yhteen ja lääkkeitä, joiden kanssa se kohtuukäytettynä sopii.

Alkoholi saattaa lisätä ruoansulatuselimistön verenkiertoa ja samalla nopeuttaa lääkkeen imeytymistä. Keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet voivat alkoholin kanssa lisätä tokkuran sekä humalan tunnetta. Kipulääkkeet yhdessä alkoholin kanssa voivat aiheuttaa hengityspysähdyksen.

Raskaus

Raskauden aikana nautittu alkoholi läpäisee helposti sikiön. Pitoisuudet nousevat erityisen korkeiksi sikiön vesipitoisuuden osissa, kuten aivoissa.

Tarkkoja turvallisuusrajoja ei raskausajan alkoholinkäytölle ole määritetty. Näin ollen alkoholin käyttöä on syytä välttää raskauden aikana.

Suomessa arvioidaan vuosittain syntyvän noin 300 lasta, joilla on alkoholin aiheuttamia häiriöitä. Tällaisille lapsille ovat tunnusomaisia piirteitä pieni pää, ärtyneisyys, levottomuus ja hidas henkinen sekä fyysinen kehitys.

Ravitsemus

Yhdessä grammassa alkoholia on energiaa 7 kcal. Alkoholista muodostuukin elimistölle joutilasta rasvaenergiaa, joka varastoituu maksaan tai ihon alle. Mitä väkevämpi tai makeampi juoma on, sen enemmän se sisältää energiaa.

Imeytyminen ja palaminen

Erittäin suurten alkoholimäärien juominen nopeassa tahdissa voi johtaa hengityksen pysähtymiseen. Tappava veren alkoholipitoisuus on noin 5 promillea, mutta hengenvaarallinen lukema on 3 promillea. Suomessa kuolee vuosittain alkoholimyrkytykseen 4000 henkilöä.

Alkoholi alkaa imeytyä vereen jo mahalaukusta. Valtaosa imeytymisestä tapahtuu ohutsuolen alkuosassa. Vereen tuleva alkoholipitoisuus riippuu juomiseen käytetystä ajasta, alkoholin väkevyydestä, ravitsemustilasta, sukupuolesta sekä kehon rakenteesta ja painosta.

Alkoholin poistumisnopeus on vakio. Sitä ei voi nopeuttaa millään poppaskonsteilla, ei vahvalla kahvilla, eikä liikunnalla. Alkoholia ”palaa” 1 g puhdasta alkoholia 10 painokiloa kohden tunnissa. Yksi annos alkoholia poistuu elimistöstä kahdessa tunnissa, viinipullollinen 8 tunnissa ja vodkapullollinen vuorokaudessa.

Humala

Alkoholijuomien sisältämä etyylialkoholi saa aikaan humalan. Rasvaliukoinen aine vaikuttaa aivojen hermosolun kalvoihin muuntaen niiden toimintaa. Juomisen alkuvaiheessa veren vähäinen alkoholipitoisuus vilkastuttaa joitakin toimintoja, kun taas alkoholipitoisuuden kasvaessa toiminnot lamaantuvat. Pienikin määrä alkoholia lisää havaintovirheitä, hidastaa reaktioita ja toimintoja.

Krapula

Kun veren alkoholipitoisuus kääntyy laskuun, esiintyy väsymystä, pahoinvointia ja päänsärkyä. Krapula on pahimmillaan, kun miltei kaikki alkoholi on poistunut elimistöstä. Krapulan voimakkuus on useimmiten suoraan verrannollinen humalatilan voimakkuuteen.

Krapulaan ei ole olemassa lääkettä. Fyysinen rasitus ja ponnistelu krapulassa on ehdottomasti kielletty. Lisärasitus krapulassa voi johtaa sydämen rytmihäiriöihin, sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen.

Humalan haku

Alkoholi on merkittävin suomalaisen miehen ennenaikaiseen kuolemaan johtava tekijä. Yksin alkoholi aiheuttaa noin 5 prosenttia kaikista kuolemantapauksista Suomessa. Perinteinen humalahakuinen juomatapa ei ole hävinnyt. Juomatapatutkimusten mukaan reilut 10 prosenttia aikuisista on raittiita ja alkoholin suurkuluttajia on 5-10 % aikuisväestöstä.

Alkoholin käyttö on lisääntynyt etenkin naisten ja nuorten keskuudessa. Naisten on todettu olevan alttiimpia alkoholin riskeille kuin miesten.

Kulutus

Suomessa kulutetaan vuosittain alkoholia 6,5 litraa henkilöä kohden. Tilastoimatonta alkoholia juodaan arviolta kaksi litraa asukasta kohden. Kulutuksen arvioidaan kasvavan lähitulevaisuudessa 8-12 litraan.

Alkoholismin hoito

Taipumus alkoholismiin on perinnöllistä ja alkoholille altistavia geenejä on useita. Silti alkoholi on vahvasti ympäristöstä riippuvainen sairaus, johon vaikuttavat perhesuhteet, kasvatus, normit, alkoholin saatavuus ja juomatavat.

Alkoholismia voidaan hoitaa. Alkuun pääsee työterveyshuollon tai terveyskeskuksen kautta. Myös A-klinikat ja AA:n auttava puhelin 09 750 200 (klo 9-21) neuvovat jo ongelman alkuvaiheessa.

Perfektionismi

Epävarmuus omasta itsestä voi ilmetä monella tavalla. Yksi näistä tavoista on perfektionismi.

Lähes jokainen meistä tuntee ihmisen, jonka elämä näyttää olevan pelkkää voittokulkua kuudesta laudaturista nopean nousujohteiseen uraan ja komeaan titteliin. Ehkä tällä menestyksen perikuvalla on myös treenattu vartalo, viimeisen päälle huoliteltu ulkoasu ja koti kuin sisustuslehdestä. Tällaista elämää ei kannata kadehtia ainakaan täysin varauksetta, sillä yllättävän usein ”täydellisen” ihmisen sisältä löytyy paljon kärsimystä.

Henkilö, joka asettaa itselleen korkeita tavoitteita, tahtoo kehittyä ja tehdä parhaansa, ei vielä ole perfektionisti. Perfektionismia on ainainen pyrkiminen täydellisen suoritukseen. Ongelmaksi perfektionismi muodostuu, kun täydellisyyden tavoittelu on pakonomaista ja oma ihmisarvo mitataan suorittamisen laadulla ja määrällä.

”Perfektionismi on toimintamalli, jossa ei tyydytä heikompaan suoritukseen, vaikka olosuhteet olisivat olleet suoritusta vastaan. Suoritushan on aina epävarma. Perfektionisti ei kuitenkaan näe ympäristötekijöiden vaikutusta, vaan onnistuminen tai epäonnistuminen liitetään hyvin voimakkaasti itseen”, kuvailee psykologi Saku Ylä-Soininmäki.

Ylä-Soininmäki työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa Suomen ensimmäisessä ammattikorkeakouluun perustetussa psykologin virassa. Yksi tärkeä syy psykologin palkkaamiseen olivat opiskelijoiden perfektionismista johtuvat loppuun palamiset ja muut ongelmat.

Tuhoon tuomittu yritys

Itseltään voi vaatia täydellisyyttä missä asiassa tahansa, esimerkiksi työssä, koulussa, harrastuksissa, ihmissuhteissa tai vaikkapa työpöydän siisteydessä. Perfektionismissa on kyse siitä, että epävarmuutta omassa itsessä tai elämässä yritetään hallita kontrolloimalla muita asioita. Usein perfektionismi korostuu nimenomaan epävarmoina aikoina, kuten henkilökohtaisissa kriiseissä. Ylä-Soininmäki arvioi perfektionismin aiheuttavan ajoittain ongelmia kymmenille prosenteille väestöstä. Lievimmillään vaikeudet voivat olla lyhytaikaista uupumusta tai ongelmia ihmissuhteissa. Pahimmassa tapauksessa perfektionisti voi ruoskia itsensä hengiltä.

Täydellisyys on mahdoton maali, johon pyrkiessään perfektionisti polttaa itsensä helposti loppuun. Koska täydellisyyttä tavoitteleva ei koskaan voi saavuttaa haluamaansa, hän joutuu jatkuvasti pettymään. Olennaista onkin, kuinka henkilö kohtaa pettymyksen. Yksi lievittää sen karvautta päihteillä, toinen masentuu. Todella pahassa tilanteessa mieli hajoaa kokonaan, jolloin seurauksena voi olla psykoosi tai itsetuhoisuus.

Perfektionismiin taipuvaisen henkilön tai hänen läheistensä kannattaisi pitää uupumuksen oireita varoitusmerkkeinä siitä, että perfektionismi on menossa liian pitkälle. ”Unettomuus, ruokahaluttomuus, ärtyneisyys, eristäytyminen ja aggressiivisuus sekä päihteidenkäyttö ja mielialanvaihtelut voivat olla merkkejä uupumuksesta. Yleensäkin toiminnassa, mielialassa tai ulkoisessa olemuksessa tapahtuvien yllättävien ja kyseiselle ihmiselle epätyypillisten muutosten tulisi herättää kysymys siitä, onko kaikki hyvin”, Ylä-Soininmäki luettelee.

Juuret lapsuudessa

Usein perfektionismin taustalla on pelko siitä, että ei ole tarpeeksi hyvä. Tällainen epäilys liittyy lapsuudessa ja nuoruudessa koettuihin asioihin. Lapsi oppii antamaan itselleen palautetta nojaten kokemuksiinsa ympäristön hänelle antamasta palautteesta.

”Perfektionismiin liittyy usein se, ettei osata antaa itselle positiivista palautetta muusta kuin täydellisestä suorituksesta. Jostain on siis opittu ajatusmalli, että vasta sitten riittää, kun olen täydellinen”, Saku Ylä-Soininmäki kertoo.Perfektionistin lapsuudesta ei aina löydy perinteisen perhehelvetin piirteitä, kuten väkivaltaa tai alkoholismia. Sen sijaan epäilys omasta arvosta syntyy hyvin pienistä asioista, joiden vuoksi lapsi ei koe saavansa rakkautta ja kannustusta. Näin käy, jos aikuiset eivät osaa vastata lapsen tarpeisiin.

”Suurin osa vanhemmista ihan varmasti rakastaa lastaan, mutta voi olla, että lapsi ei ymmärrä heidän tapaansa osoittaa rakkautta. Aikuinen saattaa ilmaista välittämistä esimerkiksi tekemällä lapselleen hyvää ruokaa, mutta lapselle rakkaus on fyysisten tarpeiden tyydyttämisen lisäksi erityisesti sanoja, kosketusta ja läheisyyttä”, Ylä-Soininmäki vertailee.

”Pienen lapsen maailma rakentuu hänen itsensä ympärille. Kaikki mitä tapahtuu tai ei tapahdu vaikuttaa siihen, millaisen kuvan lapsi omaksuu itsestään. Jos lapsen tarpeet eivät tule täytettyä, hän alkaa pohtia, miksi näin on. Lapsen minäkeskeisessä maailmassa selitys voi helposti löytyä omasta itsestä.” Vanhemmuus on vaikeaa. Jos henkilö ei jossain vaiheessa työstä omilta vanhemmiltaan saamiaan malleja, hän tulee väkisinkin välittäneeksi ne lapsilleen. Esimerkiksi vanhempi, joka ei mielestään ole tarpeeksi hyvä, siirtää lähes aina huonon itsetuntonsa seuraavalle sukupolvelle.

”Kaikkien perfektionismista kärsivien asiakkaideni taustalta löytyy vanhemmat, jotka eivät ole oppineet omilta vanhemmiltaan oikeaa tapaa antaa palautetta. Nämä asiat ovat aina kierteitä, suvun traditioita siitä, miten kehutaan, kannustetaan, rangaistaan ja osoitetaan välittämistä ja tunteita.”

Lapsuudessa ja nuoruusaikana itsetunto rakennetaan paljolti muilta tulevan palautteen pohjalle. Ikätovereilta saatu kohtelu on erittäin tärkeää. Tästä syystä koulukiusaaminen voi synnyttää epävarmuutta itsestä ja siten myös perfektionismia. Merkityksellistä on myös se, kuinka aikuiset reagoivat kiusaamiseen. Jos opettaja ei puutu asiaan, vetää kiusattu helposti sen johtopäätöksen, ettei hän ole auttamisen arvoinen. Myös yhteiskunta voi edistää perfektionistisen toimintamallin syntyä. Nykymaailma tuntuu jakavan arvostusta menestyksen perusteella. Olisi oltava meriittiä, titteliä ja paksu palkkapussi ja ulkonäönkin tulisi olla mahdollisimman täydellinen. Tiedotusvälineet nimittävät mielellään menestyneitä ihmisiä täydellisyydentavoittelijoiksi. Hakusanalla ”perfektionisti” löytää internetistä suuren määrän artikkeleita esimerkiksi mainetta niittäneistä urheilijoista ja muusikoista sekä neroina pidetyistä elokuvaohjaajista.

Huipulla ei ole perfektionisteja

Perfektionismi ei erottele ihmisiä iän tai sukupuolen perusteella. Muita useammin se ehkä kuitenkin vaivaa nuoria aikuisia, jotka kohtaavat suuria paineita siirtyessään aikuisten maailmaan. On hankittava koulutus, löydettävä työtä, perustettava perhe. Vastuu on kova.

”Osa nuorista kokee, että heidän pitää todistaa pärjäävänsä yhtä hyvin kuin muut, ja vielä paremminkin. Esimerkiksi on näytettävä, että itselle ei käy niin kuin kävi isälle, enolle tai naapurille”, selittää Saku Ylä-Soininmäki.

Nuoresta ihmisestä saattaa näyttää siltä, että maailma palkitsee perfektionistin. Uransa alkuvaiheessa hampaat irvessä menestyvä ihminen voi päästä nopeasti eteenpäin, mutta jossakin vaiheessa tulee stoppi. Pakkopuurtajan ihmissuhteet tai työn laatu voivat alkaa kärsiä, terveys saattaa tehdä tenän tai päihteidenkäyttö muodostua ongelmaksi. Työelämän huipulla ei ole perfektionisteja, mutta läksynsä oppinut entinen perfektionisti saattaa sinne kavutakin. Saku Ylä-Soininmäki työskentelee myös yritysmaailmassa, ja hän kertoo yritysten huippujohtajilla olevan jotakin yhteistä: jokainen heistä on ymmärtänyt, että menestys ei ole tärkeintä.

”Tosimenestyjät ovat löytäneet elämäänsä tasapainon, oppineet usein kantapään kautta, ettei oma menestys ole elämän tärkein asia. Huippujohtajat tekevät töitä yhtä paljon kuin muutkin, mutta he osaavat säädellä voimavarojaan ja tietävät, mistä saavat lisää voimaa. He pyrkivät tekemään parhaansa, mutta tajuavat, milloin tarvitaan yhteistyötä tai apua.”

Täydellisyys on vankila

Yksi perfektionistille tyypillisistä ominaisuuksista on virheiden pelko. Tämä on ristiriitaista, sillä virheet ovat välttämättömyys. Ilman niitä emme olisi oppineet edes ryömimään. Täydellisyys sen sijaan on pääteasema, jolta voi matkustaa vain yhteen suuntaan, alaspäin.

”Täydellisyys tarkoittaa, ettei enää ole kehitystä. Se on aika kauhea ajatus. Tietyssä mielessä pitäisikin olla onnellinen tekemistään virheistä, koska ne ovat mahdollisuus kasvaa ja oppia uusia asioita”, Ylä-Soininmäki pohdiskelee.

Muutos perfektionistista epätäydelliseksi, mutta onnelliseksi ihmiseksi ei ole helppo. Kun elämä ja ajatukset ovat vuosikymmeniä kulkeneet tiettyjen kaavojen mukaan, ei tyyliä niin vain vaihdetakaan. Koska perfektionismilla hallitaan epävarmuuden tunnetta, voi siitä luopuminen tyssätä sietämättömän epävarmuuden heräämiseen. Perfektionistisesta ajattelumallista irrottautuminen ei välttämättä tapahdu terapiassa, mutta harvoin ihminen myöskään kykenee muuttumaan aivan yksin.

”Sosiaalinen tuki, kannustus ja joskus jopa kiristys saavat ihmisen sitoutumaan muutokseen. Usein on hyötyä ulkopuolisesta henkilöstä, joka ei katso asioita niin monen tunteen tai toiveen läpi. Muutos voi olla vaikea myös perfektionistin läheisille.”

Itsetuntemuksen lisääminen on kotikonsti, jonka avulla perfektionismista kärsivät voivat yrittää muuttaa ajatteluaan. Kykyjään, voimavarojaan ja puutteitaan miettimällä sekä muistelemalla tilanteita, joissa on tuntenut ahdistusta, voi oppia paljon.

Mikään ei kuitenkaan muutu ajattelemalla. Siksi pelko on kohdattava, jotta sen voisi ylittää. Perfektionisti voisikin karaista itseään hakeutumalla tilanteisiin, joissa tietää epäonnistuvansa. Jos täysin laulutaidoton perfektionisti nousee karaoke-lavalle, viimeisen tahdin vaiettua hän tietää, että maailma pyörii vielä epäonnistumisen jälkeenkin.

Millainen olisi terveellinen ajattelutapa menestyksen ja täydellisyyden suhteen? Saku Ylä-Soininmäki kiteyttää: ”Menestys tulee jos on tullakseen. Tärkeintä on, että on itse tyytyväinen omaan suoritukseensa. Tekeminen ei saisi olla tapa hakea muiden ihmisten arvostusta. On arvostettava itse itseään, sillä itsearvostusta ei saa muilta.”