Kipu on kehon ja mielen viesti. Siksi kivun hoito on aina koko ihmisen hoitoa ja hänen omien voimavarojensa aktivointia. Koskee, särkee, pakottaa, jomottaa, pistää, polttaa, kirvelee, puristaa, kouristaa, repii, vihloo… Jokaisen tuntemalla oireella on monta nimeä. Jokainen kipu on aina kokijalleen todellinen. Sitä ei voi verrata toisen ihmisen kokemukseen kivusta.
Kipukynnys ja kivunsieto ovat yksilöllisiä. Kivun kokemiseen vaikuttavat muun muassa ihmisen persoonallisuus, aikaisemmat kipukokemukset, kunto ja terveys, ihmissuhteet sekä kulttuuri. Kipukäyttäytyminen voidaan oppia jo lapsena vanhemmilta ja läheisiltä.
Kivun kokemus vaihtelee samalla ihmisellä elämäntilanteen ja olosuhteiden mukaan. Pelko, viha, ahdistus ja stressi alentavat kivunsietoa. Masennus herkistää kivulle, ja pitkittynyt kipu masentaa.
Tunteiden tunnistamisesta toipumiseen
Kirurgi ja ortopedi Antti Heikkilä on tutkinut mielen ja kehon välistä yhteyttä. Hän tähdentää, että jos keskitytään pelkästään kivun parantamiseen, toipumista ei tapahdu. Mielen ja kehon hoitoa ei voi erottaa toisistaan. Heikkilän mukaan kipu on viesti, joka kertoo meistä itsestämme. Taustalta paljastuu usein haitallisia ajatuksia ja tottumuksia. Kipu yrittää ilmoittaa, että jonkin on muututtava meissä. Paraneminen on uuden oivaltamista ja sisäisen tasapainon löytymistä.
Kipu ja tunteet sijaitsevat samoilla alueilla aivoissa. Toipuminen on mahdollista vasta, kun tunnistetaan kipuun liittyvät tunteet. Tunteet aiheuttavat aina reaktioita kehossa. Antti Heikkilä neuvoo ilmaisemaan ja kokemaan traagistenkin tapahtumien synnyttämät tunteet, jolloin ne muuttuvat voimavaroiksi, ja kipu voi poistua.
Antti Heikkilä kertoo, että löytynyt yhteys tunteisiin käynnistää prosessin, joka jatkuu itsestään. Ihminen pyrkii luonnolliseen ja mielekkääseen tasapainoon.
Antti Heikkilä katsoo esimerkiksi selkäkipujen johtuvan lihasjännityksestä ja paikallisista krampeista. Jännittyneen lihaksen verenkierto häiriintyy ja aiheuttaa hapenpuutteen lihaksessa. Se aiheuttaa kivun. Kipu johtaa vuorostaan lihasjännitykseen. Syntyy kivun ja jännityksen kierre.
Lihasjännityksen jatkuessa pitkään hermo voi jäädä puristuksiin aiheuttaen kipua. Kivut voivat toistua tai muuttaa paikkaa kehossa.Tunteiden vastustaminen synnyttää lihasjännitystä. Se kehittyy myös, kun vaatimukset esimerkiksi työssä kasvavat yli sietokyvyn. Heikkilän mukaan vaadimme yleensä itseltämme enemmän kuin muilta ja kuin muut meiltä. Siksi olisi tärkeää kohdata todelliset tunteensa ja toiveensa sekä keskittyä oleelliseen. Mielen ja kehon rentoutuminen laukaisee lihasjännityksiä. Verenkierto ja aineenvaihdunta vilkastuvat, ja mieliala kohoaa.
Antti Heikkilä korostaa, että ”mielen ja ruumiin vapaa liike on todellista terveyttä”. Rentoutumisen vastapainona lihakset ja nivelet tarvitsevat liikettä, oikeaa luonnollista käyttöä. Se on kivun ehkäisyä ja hoitoa.
Kivun jäljille
Kipu on väsymyksen jälkeen toiseksi yleisin krooninen oire. Noin miljoonan suomalaisen on arvioitu kärsivän päivittäin kroonisista kivuista. Jatkuva kipu heikentää vastustuskykyä, hidastaa paranemista, häiritsee keskittymistä ja huonontaa muistia.
Erikoislääkäri Eero Vuorinen muistuttaa, että mitä pitempään kipu jatkuu, sitä moninaisemmat syyt kietoutuvat ylläpitämään sitä. Vuorisen mukaan kipututkimus on osoittanut, että pitkään jatkuva kipu aiheuttaa pysyviä muutoksia ja herkistymistä keskushermoston kipukeskuksissa. Muutokset ylläpitävät kipua, vaikka sen alkuperäinen syy olisikin jo parantunut tai hävinnyt. Kipu on muuttunut itsenäiseksi sairaudeksi.
Eero Vuorinen selvittää, että suurelta osalta lääketieteen käyttämistä kivunhoitomenetelmistä puuttuu tieteellinen näyttö. Niiden tehosta ei ole näyttöä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat tehottomia. Myös lumehoito voi parantaa hyvin.
Vuorisen mukaan krooninen kipu on harvoin parannettavissa millään yksittäisellä keinolla. Monialainen lähestymistapa on ainoa oikea tie ratkoa jatkuvan kivun ongelmia. Perusteellisten tutkimusten sekä yksilöllisen ja riittävän kivun hoidon ohella on tärkeää tukea potilasta psyykkisesti ja sosiaalisesti. Hoidetaan hänen subjektiivista kokemustaan kivusta ja siihen liittyvistä tapahtumista.
Englantilainen lääketieteilijä Patrick Wall on tutkinut kipua yli neljäkymmentä vuotta. Hänen mukaansa ratkaiseva tekijä kaikessa kivun lievityksessä on potilaan usko siihen, että hoito toimii. Wall kannustaa yrityksiin siirtää huomio pois kivusta, koska ihminen voi kiinnittää huomionsa vain yhteen asiaan kerrallaan. Kun hän työskentelee tai keskustelee intensiivisesti tai on keskittynyt mielikuviinsa, kipu ei niin helposti saa valtaansa. Mitä enemmän huomio on lukkiutunut kipuun, sitä pahempi se on.
Tasapainoinen tunne-elämä ja turvallisuuden tunne auttavat tulemaan toimeen ja elämään kivun kanssa.
Kipua on:
Nosiseptiivinen kipu johtuu kudosvauriosta. Kipu voi olla somaattista (lihakset, jänteet, nivelet, luusto, iho, sidekudokset jne.) tai sisäelimistä aiheutuvaa.
Neuropaattinen kipu johtuu hermovauriosta, jonka ulkoinen tekijä tai sisäinen vamma on aiheuttanut.
Idiopaattinen kipu on pitkäaikainen kipu, jolle huolellisista tutkimuksista huolimatta ei ole löytynyt selkeää syytä. Puhutaan myös psykogeenisestä kivusta.
Psykosomaattiselle kivulle ei perusteellisissa tutkimuksissa voida löytää mitään elimellistä syytä. Jos ihmisen psyykkiset puolustusmekanismit ovat riittämättömät käsittelemään ristiriitoja, ongelmia ja tapahtumia elämässä, elimistön autonomiset toiminnot aktivoituvat. Ihminen oirehtii fyysisesti kipuina ja psyykkisesti esimerkiksi masentumalla tai ahdistumalla.
Lähteet: Heikkilä, Antti (toim.) 1996: Täydentävä hoito. Tammi. Hämeenlinna.
Heikkilä, Antti 2000: Ruumiin evankeliumi. Rasalas. Keuruu.
Hyyppä, Markku T. 1997: Tunteet ja oireet. Kirjayhtymä. Tampere.
Parkkinen, Marja-Leena 2001: Näkymätön kipu. Kirjapaja. Jyväskylä.
Sailo, Eriikka, Vartti, Anne-Marie (toim.) 2000: Kivunhoito. Tammi. Tampere.
Sass, Sirkka-Liisa 2001: Noidankehä. Otava. Keuruu.
Wall, Patrick 2000: Kivun anatomia. Art House. Helsinki.
