Home » Kolumnit » Liikunnan paradokseja

Liikunnan paradokseja

Yksi kuntoileva tuttu osti polkupyörän, joka maksoi 1200 euroa. Se oli tarjouksessa! Siinä on 21 vaihdetta eteen, pakki kai puuttuu. Sillä pääsee helposti ylämäet istualtaan polkemalla. Sillä on yksinkertaisesti helppo ja kevyt ajaa. Luulen että siinä on myös radio, satulanlämmitin, airbag ja vastatuulisuodatin.

Sanoin, että siinä on paradoksi.

Ei kuulemma ole, mutta seuraavaksi kalliimmassa mallissa on vakiovarusteena.

Kysyin, eikö esimerkiksi suurin piirtein samanhintaisella moposkootterilla pääsisi vielä helpommin ylämäet istualtaan, polkematta. Tai autolla. Tai jos katselisi televisiosta Ranskan ympäriajoa, pääsisi vielä helpommalla. Miksi kuntoilun pitäisi olla mahdollisimman helppoa ja kevyttä? Eihän kunto silloin nouse. Kunto nousee silloin, kun joutuu puristamaan, hikoilemaan ja hengästymään. Kun sotkee isoisän rautarunkoisella, vaihteettomalla miestenpyörällä sataman terassille ja takaisin, on varmasti hiki. Etenkin paluumatkalla.

En saanut vastausta tähdellisiin kysymyksiini. Tutulla oli kuulemma kiire jonnekin.

Sellaisella pyörällähän pitää ajaa kaksisataa kilometriä, että pääsee samaan kulutukseen, kuin minun nelivaihteisella mankelillani kahdenkymmenen kilometrin matkalla. Jos minä haluan niin kauas, menen mieluummin junalla.

Myös lenkkikengistä ja verryttelyasuista saa maksaa melkoisia summia, jos niin haluaa. Löysin eräästä nettikuvastosta lenkkitossut, joiden hinnalla saa käytetyn auton. Niissä on havaittavissa sama paradoksi: juoksu on niiden kanssa niin kevyttä, että tuntuu, kuin lentäisi. Sellaisen keskiarvokuntoliikuntaa harrastavan lenkkeilijän, joka hölkkää tunnin kolme kertaa viikossa, täytyy juosta nyt kaksi-kolme tuntia kolme kertaa viikossa, tai sitten tunti joka päivä.

Vai?

Tietysti voi toimia niinkin, että kompensoi hirmuhintaisten, ultrakevyiden lenkkareiden ominaisuuksia ostamalla erilaisia erikoisvalmisteisia painoja nilkkoihin tai vyölle. Tosin ne neopreeni-silikoni-majoneesitäytteisinä spesiaalituotteina maksavat taas tukun euroja.

Kun ajattelen kaikkia kesäliikuntalajeja, ja niihin tarvittavia välineitä ja asuja, en taida keksiä kuin yhden aivan ilmaisen liikuntamuodon. Nimittäin alasti luonnonvesissä uimisen. Senkin sillä edellytyksellä, ettei kukaan viranomainen puutu asiaan.

Liikkumisen paradokseista puheen ollen, talossamme asuu ihminen, joka lähtee toisesta kerroksesta lenkille käyttäen hissiä.

Tiedän olevan myös lajikumppaneita, jotka ajavat kesällä autolla kaupunkiin mennäkseen sisälle kuntosalille polkemaan kuntopyörällä tai juoksemaan juoksumatolla.