Epävarmuus omasta itsestä voi ilmetä monella tavalla. Yksi näistä tavoista on perfektionismi.
Lähes jokainen meistä tuntee ihmisen, jonka elämä näyttää olevan pelkkää voittokulkua kuudesta laudaturista nopean nousujohteiseen uraan ja komeaan titteliin. Ehkä tällä menestyksen perikuvalla on myös treenattu vartalo, viimeisen päälle huoliteltu ulkoasu ja koti kuin sisustuslehdestä. Tällaista elämää ei kannata kadehtia ainakaan täysin varauksetta, sillä yllättävän usein ”täydellisen” ihmisen sisältä löytyy paljon kärsimystä.
Henkilö, joka asettaa itselleen korkeita tavoitteita, tahtoo kehittyä ja tehdä parhaansa, ei vielä ole perfektionisti. Perfektionismia on ainainen pyrkiminen täydellisen suoritukseen. Ongelmaksi perfektionismi muodostuu, kun täydellisyyden tavoittelu on pakonomaista ja oma ihmisarvo mitataan suorittamisen laadulla ja määrällä.
”Perfektionismi on toimintamalli, jossa ei tyydytä heikompaan suoritukseen, vaikka olosuhteet olisivat olleet suoritusta vastaan. Suoritushan on aina epävarma. Perfektionisti ei kuitenkaan näe ympäristötekijöiden vaikutusta, vaan onnistuminen tai epäonnistuminen liitetään hyvin voimakkaasti itseen”, kuvailee psykologi Saku Ylä-Soininmäki.
Ylä-Soininmäki työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa Suomen ensimmäisessä ammattikorkeakouluun perustetussa psykologin virassa. Yksi tärkeä syy psykologin palkkaamiseen olivat opiskelijoiden perfektionismista johtuvat loppuun palamiset ja muut ongelmat.
Tuhoon tuomittu yritys
Itseltään voi vaatia täydellisyyttä missä asiassa tahansa, esimerkiksi työssä, koulussa, harrastuksissa, ihmissuhteissa tai vaikkapa työpöydän siisteydessä. Perfektionismissa on kyse siitä, että epävarmuutta omassa itsessä tai elämässä yritetään hallita kontrolloimalla muita asioita. Usein perfektionismi korostuu nimenomaan epävarmoina aikoina, kuten henkilökohtaisissa kriiseissä. Ylä-Soininmäki arvioi perfektionismin aiheuttavan ajoittain ongelmia kymmenille prosenteille väestöstä. Lievimmillään vaikeudet voivat olla lyhytaikaista uupumusta tai ongelmia ihmissuhteissa. Pahimmassa tapauksessa perfektionisti voi ruoskia itsensä hengiltä.
Täydellisyys on mahdoton maali, johon pyrkiessään perfektionisti polttaa itsensä helposti loppuun. Koska täydellisyyttä tavoitteleva ei koskaan voi saavuttaa haluamaansa, hän joutuu jatkuvasti pettymään. Olennaista onkin, kuinka henkilö kohtaa pettymyksen. Yksi lievittää sen karvautta päihteillä, toinen masentuu. Todella pahassa tilanteessa mieli hajoaa kokonaan, jolloin seurauksena voi olla psykoosi tai itsetuhoisuus.
Perfektionismiin taipuvaisen henkilön tai hänen läheistensä kannattaisi pitää uupumuksen oireita varoitusmerkkeinä siitä, että perfektionismi on menossa liian pitkälle. ”Unettomuus, ruokahaluttomuus, ärtyneisyys, eristäytyminen ja aggressiivisuus sekä päihteidenkäyttö ja mielialanvaihtelut voivat olla merkkejä uupumuksesta. Yleensäkin toiminnassa, mielialassa tai ulkoisessa olemuksessa tapahtuvien yllättävien ja kyseiselle ihmiselle epätyypillisten muutosten tulisi herättää kysymys siitä, onko kaikki hyvin”, Ylä-Soininmäki luettelee.
Juuret lapsuudessa
Usein perfektionismin taustalla on pelko siitä, että ei ole tarpeeksi hyvä. Tällainen epäilys liittyy lapsuudessa ja nuoruudessa koettuihin asioihin. Lapsi oppii antamaan itselleen palautetta nojaten kokemuksiinsa ympäristön hänelle antamasta palautteesta.
”Perfektionismiin liittyy usein se, ettei osata antaa itselle positiivista palautetta muusta kuin täydellisestä suorituksesta. Jostain on siis opittu ajatusmalli, että vasta sitten riittää, kun olen täydellinen”, Saku Ylä-Soininmäki kertoo.Perfektionistin lapsuudesta ei aina löydy perinteisen perhehelvetin piirteitä, kuten väkivaltaa tai alkoholismia. Sen sijaan epäilys omasta arvosta syntyy hyvin pienistä asioista, joiden vuoksi lapsi ei koe saavansa rakkautta ja kannustusta. Näin käy, jos aikuiset eivät osaa vastata lapsen tarpeisiin.
”Suurin osa vanhemmista ihan varmasti rakastaa lastaan, mutta voi olla, että lapsi ei ymmärrä heidän tapaansa osoittaa rakkautta. Aikuinen saattaa ilmaista välittämistä esimerkiksi tekemällä lapselleen hyvää ruokaa, mutta lapselle rakkaus on fyysisten tarpeiden tyydyttämisen lisäksi erityisesti sanoja, kosketusta ja läheisyyttä”, Ylä-Soininmäki vertailee.
”Pienen lapsen maailma rakentuu hänen itsensä ympärille. Kaikki mitä tapahtuu tai ei tapahdu vaikuttaa siihen, millaisen kuvan lapsi omaksuu itsestään. Jos lapsen tarpeet eivät tule täytettyä, hän alkaa pohtia, miksi näin on. Lapsen minäkeskeisessä maailmassa selitys voi helposti löytyä omasta itsestä.” Vanhemmuus on vaikeaa. Jos henkilö ei jossain vaiheessa työstä omilta vanhemmiltaan saamiaan malleja, hän tulee väkisinkin välittäneeksi ne lapsilleen. Esimerkiksi vanhempi, joka ei mielestään ole tarpeeksi hyvä, siirtää lähes aina huonon itsetuntonsa seuraavalle sukupolvelle.
”Kaikkien perfektionismista kärsivien asiakkaideni taustalta löytyy vanhemmat, jotka eivät ole oppineet omilta vanhemmiltaan oikeaa tapaa antaa palautetta. Nämä asiat ovat aina kierteitä, suvun traditioita siitä, miten kehutaan, kannustetaan, rangaistaan ja osoitetaan välittämistä ja tunteita.”
Lapsuudessa ja nuoruusaikana itsetunto rakennetaan paljolti muilta tulevan palautteen pohjalle. Ikätovereilta saatu kohtelu on erittäin tärkeää. Tästä syystä koulukiusaaminen voi synnyttää epävarmuutta itsestä ja siten myös perfektionismia. Merkityksellistä on myös se, kuinka aikuiset reagoivat kiusaamiseen. Jos opettaja ei puutu asiaan, vetää kiusattu helposti sen johtopäätöksen, ettei hän ole auttamisen arvoinen. Myös yhteiskunta voi edistää perfektionistisen toimintamallin syntyä. Nykymaailma tuntuu jakavan arvostusta menestyksen perusteella. Olisi oltava meriittiä, titteliä ja paksu palkkapussi ja ulkonäönkin tulisi olla mahdollisimman täydellinen. Tiedotusvälineet nimittävät mielellään menestyneitä ihmisiä täydellisyydentavoittelijoiksi. Hakusanalla ”perfektionisti” löytää internetistä suuren määrän artikkeleita esimerkiksi mainetta niittäneistä urheilijoista ja muusikoista sekä neroina pidetyistä elokuvaohjaajista.
Huipulla ei ole perfektionisteja
Perfektionismi ei erottele ihmisiä iän tai sukupuolen perusteella. Muita useammin se ehkä kuitenkin vaivaa nuoria aikuisia, jotka kohtaavat suuria paineita siirtyessään aikuisten maailmaan. On hankittava koulutus, löydettävä työtä, perustettava perhe. Vastuu on kova.
”Osa nuorista kokee, että heidän pitää todistaa pärjäävänsä yhtä hyvin kuin muut, ja vielä paremminkin. Esimerkiksi on näytettävä, että itselle ei käy niin kuin kävi isälle, enolle tai naapurille”, selittää Saku Ylä-Soininmäki.
Nuoresta ihmisestä saattaa näyttää siltä, että maailma palkitsee perfektionistin. Uransa alkuvaiheessa hampaat irvessä menestyvä ihminen voi päästä nopeasti eteenpäin, mutta jossakin vaiheessa tulee stoppi. Pakkopuurtajan ihmissuhteet tai työn laatu voivat alkaa kärsiä, terveys saattaa tehdä tenän tai päihteidenkäyttö muodostua ongelmaksi. Työelämän huipulla ei ole perfektionisteja, mutta läksynsä oppinut entinen perfektionisti saattaa sinne kavutakin. Saku Ylä-Soininmäki työskentelee myös yritysmaailmassa, ja hän kertoo yritysten huippujohtajilla olevan jotakin yhteistä: jokainen heistä on ymmärtänyt, että menestys ei ole tärkeintä.
”Tosimenestyjät ovat löytäneet elämäänsä tasapainon, oppineet usein kantapään kautta, ettei oma menestys ole elämän tärkein asia. Huippujohtajat tekevät töitä yhtä paljon kuin muutkin, mutta he osaavat säädellä voimavarojaan ja tietävät, mistä saavat lisää voimaa. He pyrkivät tekemään parhaansa, mutta tajuavat, milloin tarvitaan yhteistyötä tai apua.”
Täydellisyys on vankila
Yksi perfektionistille tyypillisistä ominaisuuksista on virheiden pelko. Tämä on ristiriitaista, sillä virheet ovat välttämättömyys. Ilman niitä emme olisi oppineet edes ryömimään. Täydellisyys sen sijaan on pääteasema, jolta voi matkustaa vain yhteen suuntaan, alaspäin.
”Täydellisyys tarkoittaa, ettei enää ole kehitystä. Se on aika kauhea ajatus. Tietyssä mielessä pitäisikin olla onnellinen tekemistään virheistä, koska ne ovat mahdollisuus kasvaa ja oppia uusia asioita”, Ylä-Soininmäki pohdiskelee.
Muutos perfektionistista epätäydelliseksi, mutta onnelliseksi ihmiseksi ei ole helppo. Kun elämä ja ajatukset ovat vuosikymmeniä kulkeneet tiettyjen kaavojen mukaan, ei tyyliä niin vain vaihdetakaan. Koska perfektionismilla hallitaan epävarmuuden tunnetta, voi siitä luopuminen tyssätä sietämättömän epävarmuuden heräämiseen. Perfektionistisesta ajattelumallista irrottautuminen ei välttämättä tapahdu terapiassa, mutta harvoin ihminen myöskään kykenee muuttumaan aivan yksin.
”Sosiaalinen tuki, kannustus ja joskus jopa kiristys saavat ihmisen sitoutumaan muutokseen. Usein on hyötyä ulkopuolisesta henkilöstä, joka ei katso asioita niin monen tunteen tai toiveen läpi. Muutos voi olla vaikea myös perfektionistin läheisille.”
Itsetuntemuksen lisääminen on kotikonsti, jonka avulla perfektionismista kärsivät voivat yrittää muuttaa ajatteluaan. Kykyjään, voimavarojaan ja puutteitaan miettimällä sekä muistelemalla tilanteita, joissa on tuntenut ahdistusta, voi oppia paljon.
Mikään ei kuitenkaan muutu ajattelemalla. Siksi pelko on kohdattava, jotta sen voisi ylittää. Perfektionisti voisikin karaista itseään hakeutumalla tilanteisiin, joissa tietää epäonnistuvansa. Jos täysin laulutaidoton perfektionisti nousee karaoke-lavalle, viimeisen tahdin vaiettua hän tietää, että maailma pyörii vielä epäonnistumisen jälkeenkin.
Millainen olisi terveellinen ajattelutapa menestyksen ja täydellisyyden suhteen? Saku Ylä-Soininmäki kiteyttää: ”Menestys tulee jos on tullakseen. Tärkeintä on, että on itse tyytyväinen omaan suoritukseensa. Tekeminen ei saisi olla tapa hakea muiden ihmisten arvostusta. On arvostettava itse itseään, sillä itsearvostusta ei saa muilta.”
