Tupakka
Tupakointi on hyvinvointia tavoittelevan ihmisen vaarallisin riskikäyttäytymisen muoto. Puolet nuoruusiässä tupakoinnin aloittaneista menehtyy ennenaikaisesti johonkin tupakkatautiin, osa jo keski-iässä.Tupakka vie rahat ja usein terveydenkin.
Tupakka tappaa lähes viisi miljoonaa ihmistä vuodessa. Joka toinen tupakoitsija kuolee ennenaikaisesti tupakasta johtuvaan sairauteen. Puolet heistä menettää tupakan vuoksi yli 20 elinvuottaan. Turvarajoja ei enää ole kuten ennen vanhaan: vain nollatoleranssi on turvallista.”Nikotiiniriippuvuus voi tulla jo parista tupakka-askista”, varoittelee erikoislääkäri Hannu Vierola.Kevytsavukkeetkin ovat harhaa. Niistä tulee häkää jopa enemmän kuin normaalisavukkeista. Lisäksi on havaittu, että kevytsavukkeiden polttajat vetävät pidempiä ja syvempiä henkäyksiä tiheämmässä tahdissa kuin mihin tupakkavalmistajien koeasetelmat perustuvat. 20 savuketta päivässä polttava imee tupakasta keuhkoihinsa yli 200-kertaisen määrän haitallisia pienhiukkasia liikennepäästöjen turvallisiin ylärajoihin verrattuna. Suomessa onkin Amerikan malliin vireillä uusi tupakkaoikeudenkäynti: kevytsavukkeiden valmistajaa syytetään asiakkaiden harhaanjohtamisesta kevytsavukkeiden ”turvallisuudella”.
Tupakan haitalliset aineet
Tupakansavun haitallisimmat aineet ovat häkä eli hiilimonoksidi (CO), nikotiini ja raskasmetallit, kuten lyijy ja kadmium.
Kuinka luonnontuotteesta eli nikotiinikasvin lehdistä voi tulla hengenvaarallisia? Vastaus kysymykseen löytyy erikoislääkäri Hannu Vierolan kirjasta Tupakka-miehen tietokirja: ”Kaikki orgaaninen materiaali muodostaa palaessaan syöpävaarallisia aineita. Niin myös tupakka, jossa on 50 syöpää aiheuttavaa ainetta. Yhdysvalloissa valmistaja mainostaa Winston-savukkeita luonnollisina ”natural”-tuotteina ilman lisäaineita. Mutta tupakkafirma jättää kertomatta, että savukkeen palamistuotteita eli lisäaineita on muutoinkin yli 4000 vaikkei yhtään lisättäisi tehtaalla. Vihreästi ajattelevia nuoria pyritään näin harhauttamaan!”
Tupakka ja liikunta
Tupakoinnilla on aina epäedullinen vaikutus fyysiseen kuntoon – oli kyse sitten savukkeiden satunnaisesta tai vakituisesta polttelusta, piiputtelusta tai vaikka nuuskaamisesta.
Häkä heikentää hapen kulkua sydämeen verottamalla veren hemoglobiinia, jonka tehtävänä on hapen kuljettaminen. Sydän yrittää korvata hapenpuutetta sykkimällä entistä nopeammin, mikä kuluttaa taas happea entistä enemmän. Lihakset eivät saa tarpeeksi happea ja siksi ne väsyvät helposti.
Terva ärsyttää keuhkoputkia, jolloin välittömänä seurauksena on limaneritystä ja yskää. Tupakoitsijan keuhkot ovat jatkuvassa ärsytystilassa ja rasituksessa. Yskä ja hengitysteiden limaisuus haittaavat hengittämistä. Yskästä kehittyy usein krooninen keuhkoputken tulehdus.Nikotiini nostaa tilapäisesti verenpainetta ja sydämen sykintänopeutta. Sydän rasittuu tavallista enemmän ja pulssi nopeutuu. Nikotiini supistaa lihasten valtimoita ja näin urheillessa lihasten verenkierto heikkenee: urheiluvammat yleistyvät.Tupakointi saattaa haitata myös ravinnon hyväksikäyttöä ja lisätä eräiden vitamiinien, kuten C-vitamiinin ja hivenaineiden, kuten kalsiumin tarvetta. Tupakointi onkin eräs osteoporoosin riskitekijä ja ainoa varmuudella todistettu nivelreuman riskitekijä.
Nuuskaaminen aiheuttaa ien- ja suutulehduksia sekä hampaiden reikiintymistä, jotka alentavat suorituskykyä. Nuuskan käytön on todettu myös hidastavan palautumista.Ruotsissa Uppsalan yliopiston professori Jan Hirsh on todennut ruotsalaisenkin nuuskan aiheuttavan suusyöpää, vaikka valmistaja Swedish Match sen pyrkiikin innokkaasti kiistämään.
Paras hetki lopettaa – heti
Suurin osa tupakoitsijoista haluaa lopettaa. Noin 40 prosenttia yrittää vuosittain päästä eroon tupakasta, mutta läheskään kaikki eivät onnistu, ainakaan heti.…
Neste
60 prosenttia ihmisestä on vettä. Ihmisen normaali päivittäinen vedentarve on 2,5 litraa, josta saadaan juotuna keskimäärin 1,2 litraa, ruoan mukana litra ja aineenvaihdunnasta vapautuneena 0,3 litraa. Fyysinen rasitus nostaa veden tarvetta ja pitkäkestoisessa rasituksessa päivittäinen tarve voi nousta yli kuuteen litraan.
Neste vaikuttaa elimistön ja hermoston toimintaan. Riittämätön nesteen saanti ja alhainen veren sokeripitoisuus heikentävät lihashallintaa, henkistä kestävyyttä sekä hidastavat palautumista.
Hikoilu liikuntasuorituksen aikana on välttämätöntä, jotta kehon lämpötila ei nousisi liikaa. Ihmisen oma jäähdytysjärjestelmä huolehtii näin hikoilemalla, että ruumiinlämpö pysyy aisoissa.
Nesteen menetys heikentää kuitenkin lämmönsäätelykykyä ja hapen kulkeutumista keuhkoista lihaksiin sekä sydämen iskutilavuutta.
Mahalaukusta imeytyy nestettä noin kahdeksan desilitraa tunnissa. Hikoilu puolestaan voi olla kuumissa olosuhteissa yli kaksikin litraa tunnissa.
Menetetty nestemäärä on pitkissä kestävyyssuorituksissa keskimäärin 1-1,5 litraa tunnissa. Kuumalla ilmalla nestehukka kasvaa merkittävästi. Jo kaksi prosenttia kehon painosta ylittävä nestevajaus heikentää kehon suorituskykyä yli 10 prosenttia. Kolmen prosentin nestevajaus heikentää jo lämmönsäätelyn tehokkuutta, joten pitkäkestoisessa suorituksessa juominen on ehdottoman tärkeää.
Vesi on paras vaihtoehto kuntoilijan perusjuomaksi. Alle kahden tunnin suorituksissa vesi riittää nesteeksi, sillä elimistö ei ehdi hyödyntämään juoman mukana nautittavaa energiaa.
Alle tunnin kestävästä suorituksesta ihminen selviytyy juomattakin. Pitkäkestoisessa suorituksessa, kuten maraton, tarvitaan urheilujuomia. Elimistö tarvitsee nesteen lisäksi sokeria ja suolaa.
Urheilujuomien tärkein tehtävä on kuitenkin korvata menetetty neste. Vasta toissijainen tehtävä on korvata menetetty energia. Monesti energian saantiin kiinnitetään liikaa huomiota ja juomasta tulee turhan sokeripitoista. Ohjeiden sekoitussuhteet ovat usein liian vahvoja ja juoma ei tämän takia imeydy, vaan jää ikävästi vatsaan hölskymään.
Urheilujuomia myydään veteen sekoitettavina jauheina, valmiina juomina sekä laimentamattomana nesteenä. Tankkaukseen ja palautusvaiheeseen on myynnissä myös omia erikoisjuomia. Makuvaihtoehtoja on tarjolla useita. Eri merkkeihin kannattaa tutustua huolella, vaikka juomat ovatkin hyvin samankaltaisia. Oman juomamerkin löytäminen ja vatsan totuttaminen siihen ennen suoritusta on hyödyllistä.
Tutkimuksissa on todettu, että juoman sokeripitoisuuden on oltava 2,5-5 prosenttia, jotta juoma imeytyisi noin 20 minuutin aikana. Myös ilman lämpötila on syytä ottaa huomioon juoman sokeripitoisuudessa. Mitä kylmempi ilma, sen sokeripitoisempaa juoma voi olla.
Juokseminen on urheilujuomien käyttäjälle ongelmallisin laji, sillä juostessa neste hakkaa vatsassa ylös alas ja vatsa ärtyy helposti. Tuleva suoritus saattaa lisäksi hermostuttaa kuntoilijaa ja stressata myös vatsaa. Tämän takia urheilujuoman käyttöä kannattaakin harjoitella etukäteen.
Ohutsuolen kalvo ei ota liian vahvaa nestettä vastaan. Tutkimus vahvistaa tämän tosiasian. Siinä juotiin 4 desilitraa eri sokeripitoisuudella valmistettuja sokeriliuoksia. 20 minuutin kuluttua mitattiin kuinka paljon nestettä oli vatsassa.
- 15 prosenttinen liuos (sokeria 150 g / 1 litra vettä) ei ollut imeytynyt lainkaan. Se vastaa sokerimäärältään kotimehuja.
- 10 prosenttista liuosta oli jäljellä vielä 2,5 dl.
Juomat
Jano on tunne, joka huolehtii elimistön riittävästä vedensaannista. Tosin pelkkä vesi ei aina kelpaa, vaan ihminen on kautta historian halunnut sammuttaa janonsa erilaisilla hyvänmakuisilla juomilla.
Janontunne voi tulla myös ilman nesteen puutosta. Kylmän, helmeilevän juoman näkeminen synnyttää halun juoda. Myös suolainen ruoka synnyttää janontunteen. Nykyään saatavana on mitä erilaisimpia ja erimakuisia juomia, jotka sisältävät vaihtelevasti energiaa ja ravintoaineita.
Vesi
Janojuomista vesi on ehdottomasti paras vaihtoehto. Janon tehtävähän on juuri turvata vettä kehon tarpeisiin. Vedessä ei ole turhia kaloreita, se ei reikiinnytä hampaita eikä sekoita ruokahalua ja siten normaalia ateriarytmiä. Onnellista on se, että vesijohtovesi on Suomessa yleensä laadukasta. Monet ihmettelevätkin sitä, miksi tänne tuodaan pullovettä Keski-Euroopasta.
Joskus päänsärky tai väsymys voi johtua nestevajeesta. Tällöin lasillinen raikasta vettä tekee hyvää ja piristää. Ikääntyessä janontunne heikkenee, joten varsinkin helteisellä säällä kannattaa tietoisesti juoda silloin tällöin. Eikä ole hassumpi tapa aloittaa ateria tai välipala lasillisella vettä.
Kivennäisvedet
Kivennäisvedet valmistetaan juomavedestä lisäämällä siihen erilaisia suoloja, kuten natrium-, magnesium- ja kaliumsuoloja sekä hiilihappoa (hiilidioksidia). Hiilidioksidi tehostaa juoman virkistävää vaikutusta, koska se purkautuessaan lisää suussa juoman kosketuspintaa.
Kivennäisvesien valikoimaan sisältyy myös aromatisoituja, hedelmänmakuisia kivennäisvesiä ja jopa vitaminoituja vesiä. Parhaita ovat vähänatriumiset vaihtoehdot. Tavallisessa vedessä on noin 10 mg/litra natriumia, kun taas joissakin kivennäisvesissä sitä voi olla yli 300 mg.
Kivennäisvedet ja vesi sopivat tarjottavaksi kaikille ja kaikissa tilanteissa. Kahvipöydässäkin vesilasilla on paikkansa.
Täysmehu ja tuoremehu
Täysmehussa on periaatteessa samat ravintoaineet kuin hedelmissä, joista se puristetaan. Se valmistetaan lisäämällä pakastettuun hedelmämehutiivisteeseen saman verran vettä kuin sitä on alkuperämaassa haihdutettu. Näin vettä ei tarvitse kuljettaa esimerkiksi Brasiliasta saakka Suomeen.
Energia tulee hedelmien luonnollisista sokereista kuten fruktoosista eli hedelmäsokerista. Mehuihin saatetaan lisätä C-vitamiinia. Vain kuitua täysmehuissa on vähemmän kuin kokonaisissa hedelmissä. Täysmehu sopii hyvin osaksi ateriaa tai välipalaa. Janojuomana sen energiamäärä voi yllättää, sillä se on kevytmaidon luokkaa.
Täysmehua kuten appelsiinitäysmehua sanotaan usein tuoremehuksi, jonka lainsäätäjä kuitenkin määrittelee toisella tavalla. Tuoremehuun ei saa lisätä vettä eikä sitä saa lämpökäsitellä kuten pastöroida säilyvyyden parantamiseksi. Siksi näitä ei aina edes ole kaupassa myytävänä. Esimerkiksi kotona sitruspusertimella appelsiinista puristettu mehu on tuoremehua. Täysmehujen hinta- ja makuerot johtuvat muun muassa raaka-aineista. Ravitsemuksellisesti täysappelsiinimehu ja appelsiinituoremehu, jotka molemmat ovat 100 prosenttisia mehuja, vastaavat toisiaan.
Mehu- ja virvoitusjuomat
Mehujuomien valmistukseen käytetään vähän marjaa tai hedelmää. Siksi mehujuomien ravintoaineilla ei ole juurikaan merkitystä. Mehujuomat ja juomatiivisteiden maku tulee paljolti lisätystä sokerista ja aromeista. Pakkauksen päällysmerkinnöistä voi helposti silmäillä, mistä juoma on tehty
Virvoitusjuomat ovat käytännöllisesti katsoen vettä, sokeria ja aromeja. 1,5 l:n limonadipullossa on 54 palaa sokeria ja energiaa määrä, joka vastaa ateriaa.
Mielen kuntosali
Kuntosalilla ylläpidetään fyysistä hyvinvointia, mutta kuinka mielemme voi? Mielen kuntosali opettaa hallitsemaan mieltä kokonaisvaltaisesti itsetutkiskelun sekä rentoutumis- ja keskittymisharjoitteiden avulla. Nykypäivän hektinen elämäntyyli tarttuu lähes jokaiseen. Kaikilla on kiire ja sännätään päämäärättä hosuen edestakaisin. Keho käy stressikierroksilla aamusta iltaan ja uni ei tule. Mikä pysäyttäisi jatkuvan stressikierteen? Vastaus on rentoutuminen.
Mutta mikä neuvoksi, kun jatkuvan paineen ja kiireen alla elävä ihminen ei ehkä osaakaan enää rentoutua? Helpottava tieto on, että myös rentoutumista voi oppia. Suomessa jo vuonna 1994 tehdyssä väitöskirjatutkimuksessa havaittiin työssäkäyvillä ihmisillä stressi- ja jännitystasojen merkittävää alenemista rentoutumisen ansiosta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että rentoutumisella on terveyttä, oppimista ja luovuutta parantavia vaikutuksia. Tajunnan laskeutuessa normaalilta arkipäivän tasolta rentoutumisen tilaan, siirtyy vasemman (analyyttisen) aivopuoliskon toiminta oikealle aivopuoliskolle, joka on luovan ajattelun ja tajunnan tiedostamaton puoli. Rentoutuminen siis vähentää stressiä merkittävästi.
Harvardin yliopiston psykologi Walter B. Cannon muotoili 1960-luvulla stressireaktion sanoilla: pakene / puolustaudu. Stressikierteestä irtautumiselle löydettiin samassa yliopistossa, lääkäri Herbert Bensonin toimesta neljä oleellista asiaa, jotka laukaisevat stressin ja rauhoittavat elintoimintoja: 1) hiljainen ympäristö, 2) tietoinen lihasten rentouttaminen, 3) mielen keskittäminen 10-20 minuutin ajaksi johonkin kohteeseen, kuten esimerkiksi sisään- ja uloshengitysten seuraamiseen tai lausumalla hiljaa mielessä hengityksen tahtiin ”sisään”, ”ulos” 4) oman ajatustoiminnan suhteen passiivisen asenteen omaksuminen. Tällä keskittymiskykyä lisäävällä harjoituksella on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia muun muassa sydämen lyöntitiheyden, aineenvaihdunnan ja hengitysnopeuden hidastumiseen. Mieli ja keho rentoutuvat.
Mieli on kehossa
Kehon ja mielen hyvinvoinnilla on selkeä yhteys. Mikä on mielessä, on myös kehossa ja päinvastoin. Ihminen reagoi ympäristöönsä sen mukaan, miten hän maailmansa tuntee ja kokee. Hyvä esimerkki tästä on hyvänlaatuinen stressi, jolloin sydämen lyöntitiheys kohoaa, aineenvaihdunta kiihtyy, hapenottokyky lisääntyy jne. Kyseessä on siis normaali stressireaktio, joka auttaa meitä suoriutumaan vaativasta tilanteesta tai asiasta. Kun tilanne on ohi, mieli palaa lepotilaan, sillä kohonneessa suoritustilassa ei voi olla kovinkaan kauan.
Mitä ajattelet kun mielesi on lepotilassa? Kun istut vaikkapa kahvikupin ääressä ja sinulla on puolituntia aikaa ja lupa vain olla.
On tärkeää tiedostaa missä mieli liikkuu. Miten se liikkuu. Urheileeko mielesi parhaillaan kun istut, vai oletko kenties sittenkin työntouhussa vaikka tämän piti olla rentouttava tauko? Mielen tarkkaavaisuus on laji, jota tulee harjoittaa aidon lepotilan saavuttamiseksi. Aito tarve kuunnella itseään todella tarkkaan, synnyttää luonnollisen hiljaisuuden ja rentoutumisen. Rentoutuneena on helpompaa tarkkailla mielen käyttäytymistä ja oppia omien reaktioiden vaikutuksesta elämään.
Mielen kiire
Mieli juoksee kaiken aikaa. ”On kiire, pitäisi sitä ja tätä, en voi, en pysty, en ehdi, apua.” Kaaos on valmis. Ajattelun virta ja liikkuminen ovat molemmat ihmiselle luonnollisia asioita, mutta on erittäin tärkeää muistaa kiireessä myös mielenhallinta.…
Selkäkipu
Jokainen kovista selkäkivuista kärsinyt tietää, kuinka nöyräksi kivut tekevät. Kun jo sängystä nouseminen on yhtä tuskaa, niin työpäivän mittainen seisominen tai muutaman tunnin istuminen on jo silkkaa helvettiä. Useimmat istumatyöläisen ja urheilijan selkävaivoista ovat vältettävissä ennaltaehkäisyllä ja oikealla liikunnalla.
Selkäkipujen ennalta ehkäisemisessä ja hoitamisessa on hyötyä selän rakenteen ymmärtämisestä. Oman selkävaivan diagnosoiminenkin onnistuu yleensä suhteellisen hyvin, kun tunnistaa muutaman keskeisen seikan. Selkäkivut vaihtelevat akuutista, paikallisesta kivusta erilaisiin laajalla alueella tuntuviin heijastekipuihin.
Selän rakenne ja vaivojen perustyypit
Koko selkäranka muodostuu 24:stä toisiinsa liittyvästä nikamasta. Näistä viisi on lannenikamia, jotka muodostavat lannenotkon eli lordoosin. Mutkien ansiosta selkäranka joustaa ja pehmentää iskuja. Nikamat ovat kiinni toisissaan nivelhaarakkeiden, välilevyjen ja nivelsiteiden välityksellä. Nikamien välissä oleva välilevy koostuu kevyestä, puoliksi nestemäisestä ytimestä ja sitä ympäröivistä lujemmista syistä. Välilevyt toimivat selän iskunvaimentimina ottamalla vastaan painetta nikamien välillä.
Nikamien liikkuvuuden määräävät niiden välissä olevat nivelet ja siteet. Toisinaan selkäkipujen syynä saattaa olla yliliikkuva nikamaväli, joka liiallisella liikkeellään saa ympäröivät kudokset ärsyyntymään. Yliliikkuvuus on usein seurausta huonosta lantion ja selän asennosta tai jatkuvasta ääriliikeradalla suoritetusta harjoittelusta. Välilevy on menettänyt osan kimmoisuudestaan ja nivelsiteet pääsevät löystymään. Rangan syvät, nikamaväliä tasapainottavat lihakset eivät ehdi mukaan nopeaan liikkeeseen.
Ulommista lihaksista tärkein on selän ojentajalihas (erector trunci), koukistajina toimivat lähinnä vatsalihakset. Huono vatsan ja selän lihasvoima sekä lihaskoordinaatio lisäävät selän kuormittumista. Tyypillisiä yliliikkuvuudesta johtuvia oireita ovat esimerkiksi selän aamujäykkyys ja liikkeellelähtökipu sekä väsyminen pitkään seistessä. Selkä saattaa olla myös epätasaisesti liikkuva, jolloin rasitus kohdistuu voimakkaammin juuri liikkuvampiin osiin.
Noidannuoli
Urheilijalle tyypillinen kivistystyyppi on yllättävä pistävä kipu, joka syntyy esimerkiksi nostotilanteessa. Pitkäaikainen tai äkillinen voimakas ylikuormitus aiheuttaa nivellukon, jonka seurauksena pinnalliset lihakset kiristyvät ankarasti. Noidannuoli eli lumbago onkin tyypillinen uhoavan voimailijan tai muuttomiehen vaiva. Lihasten tiukkeneminen saattaa jäykistää selän vinoon asentoon. Kivun vuoksi liikkuminen on vaikeaa tai jopa täysin mahdotonta. Koska lihaskramppi johtuu nikamien toiminnan häiriöstä, saadaan tilanne laukaistua manipulaatiohoidolla.
Toinen tunnetuimmista selkävaivoista on välilevytyrä eli diskusprolapsi. Siinä kivun aiheuttaa välilevyn repeytyminen. Välilevy painaa nikaman välistä ”pullistuessaan” hermoa, josta tulee vaivan kansanomainen nimi iskias. Heijastekivut jalkaan ovat yleisiä, eivätkä tunto- ja liikehäiriötkään ole tavattomia. Heijastekivun sijainti riippuu siitä, minkä nikamien välissä vika on, eli mitä hermoa välilevy painaa. Esimerkiksi yleinen 4. ja 5. nikaman välinen pullistuma heijastuu pakaraan, reiteen ja pohkeeseen.
Kireä takareisi
Selkävaivat voivat oireilla myös takareiden kireytenä, joka helposti tulkitaan väärin. Takareiden kireys on nimittäin usein todellisuudessa iskias-hermon ärsytystilasta johtuvaa. Siihen auttaa yleensä kevyt, pumppaava venytys.
Venyttely on muutenkin hyödyllistä, sillä kireät takareidet vetävät lantiota eteenpäin lisäten selän loukkaantumisalttiutta. Kireys vähentää myös selän normaalia liikkuvuutta.…
Ternimaito
Ternimaito on lehmän poikimisen jälkeen muutaman vuorokauden ajan erittämää maitoa. Sen tärkeys vasikan terveydelle on tunnettu jo kauan. Ternimaito sisältää kaikkia keskeisiä makroravinteita kuten proteiinia, hiilihydraattia, rasvaa, vitamiineja, kivennäisaineita ja lisäksi bioaktiivisia tekijöitä kuten kasvutekijöitä ja antimikrobiaalisia tekijöitä.
Insuliininkaltainen kasvutekijä (IGF-1) on tärkein kasvutekijä ternimaidossa. Sen pitoisuus ternimaidossa on 7-67 nmol/l mikä on noin 20-200 kertaa enemmän kuin normaalissa maidossa oleva pitoisuus. IGF-1:llä on voimakas kasvua lisäävä vaikutus lihaskudokseen ja se on yhteydessä kasvuhormonin säätelymekanismiin.
Suuri osa ternimaidon vasta-aineista ja immunoglobuliineista eivät imeydy, vaan säilyvät suolistossa, missä ne hyökkäävät taudinsiemeniä vastaan ennen kuin nämä pääsevät elimistön haavoittuvan puolustusjärjestelmän kimppuun. Niiden pitoisuudet ternimaidossa ovat noin 100 kertaa suuremmat kuin vastaavat pitoisuudet normaalissa maidossa
Ternimaidon kaikkia hyötyjä ei ole vielä vahvistettu, mutta tutkimusten mukaan ainakin seuraaviin tiloihin on saatu apua: autoimmuunihäiriöihin, bakteeri- ja virusperäisiin tulehduksiin, heikentyneeseen vastustuskykyyn, vanhenemisen oireiden lykkäämiseen, hiivatulehduksiin, ruoansulatusongelmiin, yleisterveydelle, uupumukseen ja allergioihin.
Usein kysyttyä ternimaitovalmisteista:
Voivatko lapset ottaa ternimaitovalmisteita?
Ternimaito voi auttaa kasvavia lapsia lukuisilla tavoilla. Koska lapset altistuvat bakteeritulehduksille päiväkodeissa ja kouluissa heidän on hyvä vahvistaa vastustuskykyään.
Voiko ternimaitovalmistetta ottaa samanaikaisesti muiden ravintolisien ja lääkkeiden kanssa?
Ternimaito parantaa suolen yleisterveyttä ja auttaa täten muiden ravintotekijöiden imeytymistä. Ternimaitovalmisteilla ei ole tunnettuja interaktioita lääkkeiden kanssa.
Miten ternimaito eroaa tavallisesta maidosta?
Ternimaito sisältää maidon kaikki hyödylliset aineet, mutta tämän lisäksi huomattavia pitoisuuksia kasvua edistäviä ja taudinsiemeniltä puolustavia aineita, kuten kasvutekijöitä, immuunitekijöitä ja immunoglobuliineja. Näitä on toki myös tavallisessa maidossa, mutta hyvin pieninä pitoisuuksina. Edelleen ternimaidossa on korkeampi proteiini-, vitamiini- ja mineraalipitoisuus ja alhaisempi laktoosipitoisuus.
Miten ternimaito vaikuttaa?
Vasikassa ternimaidon tärkein tehtävä on emolehmän immuniteetin passiivinen siirto. Lehmä on elinikänsä aikana altistunut suurelle joukolle ympäristötekijöitä ja bakteereita, joita vastaan se on muodostanut vasta-aineita. Nämä vasta-aineet siirtyvät ternimaidossa vasikalle, jotta se heti ensimmäisten elinpäiviensä aikana olisi vastustuskykyinen. Ihmiset ja apinat voivat siirtää vasta-aineita sikiöilleen istukan läpi, mutta muut eläimet (lehmät, hevoset, siat, lampaat) eivät tähän kykene. Eläimillä vasta-aineet imeytyvät ternimaidosta suolenseinän läpi syntymää seuraavina muutamina päivinä.
Miten paljon ternimaitoa tulisi ottaa?
Tarve on henkilökohtaista. Annostusohje on 2-3 kapselia 2 kertaa päivässä (1600-2400 mg ternimaitojauhetta). Mikäli vastustuskykysi on alentunut tai kohtaat muuten vaativan elämäntilanteen voit nostaa annosta korkeammaksi.
Onko ternimaito turvallista?
Lehmän ternimaitovalmisteita on käytetty vuosien ajan ravintolisänä ja se on todistettu täysin turvalliseksi. Sillä ei ole haittavaikutuksia ja se on täysin luontainen elintarvike. Mitään myrkytysriskiä ei ole.
Voiko ternimaitoa ottaa raskauden aikana?
Ternimaito ei ole haitallista äidille tai sikiölle. Kuten kaikkien ravintolisien suhteen, on raskauden aikana kuitenkin parasta tiedustella lääkäriltä tuotteiden käytöstä.
Koska ternimaito lypsetään?…
Masennus – oletko masentunut?
Masennustilan oireet:
- Masentunut mieliala. Tunnevire on suurimman osan aikaa syvästi alakuloinen, masentunut. Lievemmissä tapauksissa huomion kohdistuminen muihin asioihin, toiminta, sosiaalinen vuorovaikutus tai aktiivinen pyrkimys poistaa masentunut tunnevire tietoisuudesta voi hetkellisesti syrjäyttää masentuneen mielialan.
- Mielihyvän menetys. Ihminen on menettänyt kykynsä saada tyydytystä tai kokea mielihyvää asioista, jotka tavallisesti ovat tuottaneet sitä aiemmin. Lievemmissä tapauksissa mielihyvän kokemukset ovat vaimentuneet.
- Uupumus. Masentunut ihminen tuntee olevansa jatkuvasti väsynyt. Pientenkin tekojen tekeminen, lieväkin fyysinen ponnistus tai psyykkinen aktiivisuus tuntuu raskaalta ja vaatii huomattavasti voimia.
- Itseluottamuksen ja itsearvostuksen menetys. Luottamus omaan kykyyn selviytyä elämässä on selvästi heikentynyt. Lievemmissä tapauksissa itseluottamus ja itsearvostus ovat heikentyneet.
- Kohtuuton itsekritiikki tai perusteeton syyllisyydentunne. Ajatukset keskittyvät oman persoonan ja omien tekojen kritiikkiin ja väheksymiseen sekä vähäisiin erehdyksiin tai rikkomuksiin liittyviin syyllisyydentunteisiin. Lievemmissä tapauksissa itsekritiikki ja syyllisyys ovat vain korostuneita.
- Toistuvat kuolemaan tai itsetuhoon liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käytös. Mielessä on ajatuksia oman itsen aktiivisesta tai passiivisesta vahingoittamisesta.
- Päättämättömyyden tai keskittymiskyvyttömyyden tunne. Ihminen on hyvin epävarma ja epäröivä tilanteissa, joissa pitäisi tehdä erilaisia päätöksiä ja joista hän tavanomaisesti selviytyy helposti. On vaikeuksia keskittyä esimerkiksi lukemiseen tai muuhun huomion kiinnittämistä vaativaan toimintaan.
- Psykomotorinen hidastuminen tai kiihtyneisyys. Se ilmenee psykomotorisen toiminnan hitautena, jähmeytenä ja pysähtyneisyytenä. Kiihtyneisyys tarkoittaa tuskaisuutta ja motorista levottomuutta, esimerkiksi raajojen levottomat liikkeet.
- Unihäiriö. Se voi ilmetä vaikeutena nukahtaa, unen pinnallisuutena, katkonaisuutena ja aamuyön valvomisena sekä joillakin liiallisena nukkumisena.
- Ruokahalun ja painon muutos. Masentunut ihminen on menettänyt tavallisesti ruokahalunsa. Joillakin ruokahalu on selvästi lisääntynyt.
Masennustilan diagnoosi edellyttää neljän edellä esitetyn oireen esiintymistä yhtä aikaa ainakin kahden viikon ajan. Lisäksi on oltava ainakin kaksi oireista 1-3.
- Lievä masennus: neljä oiretta. Ihminen saattaa kyetä käymään töissä.
- Keskivaikea masennus: kuusi oiretta. Hän ei yleensä kykene työssäkäyntiin eikä suoriudu tavanomaisista tehtävistään.
- Vaikea masennus: kahdeksan oiretta. Hän tarvitsee jatkuvaa seurantaa ja huolenpitoa.
- Psykoottinen masennus: jatkuva seuranta ja huolenpito.
Jalkojen tasapuolinen voimaharjoittelu
Arjen rajussa puristuksessa käytämme usein kehomme lihaksia yksipuolisesti. Artikkelin teeman mukaisesti keskitymme tarkastelemaan tilannetta alaraajojen kannalta.
Arkiliikkuminen ja erilaisten kuormien siirtäminen työllistävät erityisesti reiden etuosan lihaksia. Kauppareissun päätteeksi ylös kavutut portaat saavat aikaiseksi hengästymisen ja happaman poltteen reisien etupuolelle. Jotta tasapainoinen, kivuton ja rento perusasento voidaan jatkuvasti turvata, on mielekästä keskittää voimaharjoittelu niille lihaksille, jotka arkiaskareissamme pääsevät lorvailemaan.
Reisilihakset
Reisilihakset voidaan ryhmitellä lihaspareittain. Tarkastellaan ensin eteen-taakse-suunnassa tapahtuvaa liikettä. Reiden etuosan lihakset ojentavat polvea ja reiden takaosan lihakset koukistavat sitä. Molemmat lihasryhmät osallistuvat myös lonkkanivelen liikkeeseen. Reiden etuosa koukistaa ja takaosa ojentaa lonkkaniveltä.
Reiden etuosalle, nelipäiselle reisilihakselle, löytyy kuntosalilta jopa kymmeniä erilaisia laitteita ja liikkeitä. Tähän artikkeliin on valittu niistä helpoin, jalkaprässi istuen. Lisäksi nelipäistä reisilihasta on hyvä vahvistaa polven läheltä, jolloin polven tuki ja jämäkkyys paranevat. Tämä tapahtuu polven ojennuspenkissä, pelkkä loppuojennus tehden. Tämä harjoitus soveltuu myös useimmille polvikipujen kanssa painiville, koska polvilumpion alapinnalle ei pääse näin muodostumaan suurta painetta.
Reiden takaosaa vahvistetaan polven koukistuspenkissä ja tangon avulla tehtävällä maastavedolla. Maastaveto on hyvä yhdistelmäliike, jossa myös pakaralihakset ja alaselän ojentajat pääsevät työn touhuun. Liikkeessä tulee kuitenkin pitää ”silmät selässä”, jotta alaselkä pysyy suorana. Peilin vieressä tai kaverin valvonnassa liikkeen turvallisuus varmistuu.
Lähentäjät
Reiden sivuttaistasapainosta huolehtivat lonkan loitontajat ja lonkan lähentäjät. Sivuttaissuuntaisen tasapainon merkitys on suuri, koska heikot lonkan loitontajat päästävät alaraajojen asennon pihtipolviseksi. Loitonnus tehtiin lehden edellisen numeron pakarajutussa, joten tässä numerossa esitetään lähennysharjoitus. Useimmat lähennys-/loitonnuslaitteet ohjaavat liikkeen tehtäväksi istuen. Esimerkissämme liike tehdään seisten laitteessa, joka pakottaa harjoittelijan säilyttämään keskivartalon tasapainon liikkeen aikana. Sivutuotteena kehittyy voimaa keskivartalon turvaamisesta huolehtivaan tukilihaksistoon.
Pohkeet
Pohjelihakset kuuluvat useimmiten kuntosalin käyttäjän harjoitusohjelmaan, mutta monelle liikkujalle on kuitenkin epäselvää, mistä lihaksista pohkeet koostuvat ja miten niitä voi vahvistaa. Pohkeen kaksi suurta lihasta ovat kaksoiskantalihas ja leveä kantalihas.
Leveä kantalihas toimii pohkeen alaosassa ja se työskentelee lähinnä nilkan tasapainon säilyttämisen hyväksi. Leveä kantalihas jaksaa tehdä pitkään staattista työtä, mutta sen turvin on mahdotonta ponnistaa korkealle. Paras harjoitus leveälle kantalihakselle, kuten muillekin nilkkaa tukeville lihaksille, on yhdellä jalalla seisominen tasapainolaudan päällä.
Nopea liike nilkkanivelelle syntyy kaksoiskantalihaksessa, joka muodostaa säären taakse pohkeen yläosan paksun kohdan. Kaksoiskantalihasta voi vahvistaa yleisten voimaharjoitusperiaatteiden mukaisesti. Tällöin on tärkeää, että polvi pysyy liikkeen aikana suorana, koska muutoin harjoitusvaikutus ohjautuu pois kaksoiskantalihaksesta. Joka tapauksessa pohjeharjoituksia on hyvä vaihdella ja sisällyttää harjoitteluun riittävästi nopeaa lihastyötä, kuten esimerkiksi naruhyppelyä.…
Meditaatio
Tarina kertoo, että aikojen alussa Jumalat kokoontuivat miettimään mihin he voisivat piilottaa elämän suurimman salaisuuden, niin ettei ihminen löytäisi sitä. Yksi heistä sanoi että sen voisi piilottaa meren pohjaan. Toinen ehdotti vuoren huippua. Kolmas metsän pimentoa. Neljäs sanoi että ihminen sukeltaa sen syvimmänkin meren pohjasta, kiipeää hakemaan sen korkeimmankin vuoren huipulta ja kaivaa sen esiin pimeimmänkin metsän syvyyksistä. Pitkän hiljaisuuden jälkeen viisain Jumalista sanoi: Pillotetaan se paikkaan, mistä ihminen ei koskaan uneksi sitä löytävänsä. Piilotetaan se ihmisen itsensä sisälle.
Ihmismieli kaipaa rauhaa kiireen keskellä
Nykyajan ihmiseen kohdistuu yhdessä päivässä sama määrä aistiärsykkeitä, kuin 600 vuotta sitten puolessatoista kuukaudessa. Paine asioiden omaksumiseksi ja oppimiseksi on valtava. Elämänrytmi oli ennen huomattavasti rauhallisempi, mistä johtui se, että ihmisten mielet olivat paljon tyhjempiä ja tyynempiä. Nykyihmisen mieli ei ole koskaan tyhjä, ellei hän pyri siihen tietoisesti. Ihminen kaipaa pysähtymistä. Ihmismieli tarvitsee hiljaisia, kiireettömiä hetkiä, jolloin se pystyy lataamaan itseään ja uudistumaan. Nykykiireen keskellä hiljentyminen on kuin keidas erämaassa.
Tietoista hiljentymistä voidaan kutsua meditaatioksi, mietiskelyksi tai maallisemmin vaikka hiljaisuudessa istumiseksi. Jos pystyt pyhittämään pienen hetken päivästä vain itsellesi ja istumaan hiljaisuudessa, niin aikaa myöden huomaat muutoksen. Päiväsi alkavat sujua helpommin, kiire ei tunnu enää niin hallitsevalta ja elämä alkaa maistua paremmalta.
Ole läsnä hetkessä
Mitä meditaatio sitten on? Monet ihmiset ovat tietämättään tehneet meditaatioharjoituksia, jopa useiden vuosien ajan. Pelkistetysti sanottuna, olet meditatiivisessa tilassa aina kun olet läsnä hetkessä. Sanon sen vielä. Aina kun olet jossain tilanteessa tietoisesti läsnä, olet meditatiivisessa tilassa.
Vanha kalastaja lähti aina aamukasteen aikaan veneellään järvelle kokemaan verkkoja. Pienet laineet liplattivat hänen veneensä laitoja vasten ja jostain kaukaa rannalta kuului pikkulintujen sirkutus. Aurinko välkkyi puiden välistä ja välillä kalastaja antoi veneen liukua veden päällä itsekseen, keskittyen nuuhkimaan ilmaa. Tämä oli kalastajan päivän kohokohta. Kiireestä ei ollut tietoakaan. Se oli hänen meditaationsa, vaikka hän ei ollut koskaan moisesta sanasta kuullutkaan.
Voit käydä uimassa, juoksemassa, kävelemässä, olla haravoimassa, rakentaa linnunpönttöä, siivota, katsella takkatulta, kuunnella rauhallista musiikkia, lukea kirjaa, kunhat olet tietoisesti läsnä hetkessä ja tekemisessäsi. Kun pidät ajatuksesi siinä mitä teet, niin olet meditatiivisessa tilassa. Se on hyvä alku, mutta kun otetaan askel eteenpäin, niin tullaan meditaatioon. Siinä on tarkoituksena istua tietoisesti hiljaisuudessa ja keskittyä vain olemaan. Kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei taatusti ole.
Kesytä mielesi
Meditaation pahin vihollinen on ihmisen mieli. Otetaanpa konkreettinen esimerkki. Ota kynä ja paperia, ja kirjoita varttitunnin aikana ylös kaikki ajatukset mitä mielessäsi liikkuu. Ihan kaikki. Jos pystyt, voit käyttää siihen enemmänkin aikaa, mutta jo vartissa huomaat minkälaista sekahedelmäsoppaa päässäsi liikkuu ja mikä mielipuoli sisälläsi asuu.…
Kasvisruoka
Kasvisruokavaliosta voi saada täysipainoisen, mutta se vaatii sinnikästä perehtymistä ravitsemukseen, ja varsinkin täysvegaaneilla lisäksi vitamiinitäydennyksiä.
Kasvisruokavalion suosio on lisääntynyt huimasti viime vuosina erityisesti nuorten ja aikuisten naisten keskuudessa. Arvioiden mukaan varsinkin taidelukioissa ja yliopistoissa 20-30 prosenttia opiskelijoista syö kasvisruokaa.
Kasvisruokaan päädytään usein eettisistä, ekologisista, taloudellisista tai terveydellisistä syistä. Esimerkiksi huoli eläinten oikeuksista ja hyvinvoinnista tai kasvisproteiinien eläinproteiineja edullisempi tuottaminen ovat seikkoja, jotka saattavat johtaa sekaruoasta luopumiseen.
”Moni hyvinkin hoikka nuori voi vaihtaa kasvislinjalle myös lihomisen pelossa, ja tässä on tietysti aina olemassa anoreksian riski. Joillakin vaikuttavat uskonnolliset tekijät; muun muassa adventistit, buddhalaiset ja taolaiset ovat kasvissyöjiä”, kertoo ravitsemusterapeutti Sirkka Uski Maa- ja Kotitalousnaisten keskuksesta.
Yhdistele palkokasveja ja viljatuotteita
Kasvisruokailijaksi ei kuitenkaan pitäisi siirtyä hetken mielijohteesta.
”Olisi todella tärkeää, että kasvisruokailija tuntisi ravinto-oppia, ja osaisi yhdistellä monipuolisesti ruoka-aineita. Kasvisruokailun toteuttaminen vaatii käytännössä myös ruoanvalmistustaitoa. Yksi puutteellisempi ateria ei tietenkään vielä kaada kokonaisuutta”, Sirkka Uski toteaa.
Kasvisruokavaliossa liha, kala ja kananmuna korvataan proteiinipitoisilla kasviksilla ja maitotuotteilla.
Palkokasveissa, pähkinöissä, siemenissä ja täysjyväviljassa on ravitsemuksellisesti arvokkaita, toisiaan täydentäviä proteiineja. Viljan ja palkokasvien yhdistelmillä rakennetaan kokonaisuus, joka vastaa aminohappokoostumukseltaan täysin lihaa.
”Erityisen täysipainoinen valikoima saadaan yhdistämällä esimerkiksi viljatuotteita ja palkokasveja, riisiä ja vihreitä lehtivihanneksia, maissia ja tattaria sekä hirssiä ja vehnää”.
Välttämättömien aminohappojen pitää olla suurin piirtein samaan aikaan elimistön käytettävissä. Varsinkin lapsille ja raskaana oleville tämä on tärkeää. ”Kasvaville lapsille sekä odottaville ja imettäville äideille tiukkaa vegaaniruokavaliota ei suositella, koska heidän ravinnontarpeensa on niin suuri, että sitä on käytännössä lähes mahdotonta toteuttaa täysvegaanina riittävän hyvin. Sen sijaan laktovegetaarinen ruokavalio on monipuolisempi ja turvallisempi vaihtoehto kaiken ikäisille kasvissyöjille”.
Täysvegaani tarvitsee täydennyksiä
Erityisen alttiita puutoksille ovat täysvegaanit, elävän ravinnon toteuttajat sekä harvinaisemmat kasvisruokailijat, kuten fruitanistit, jotka syövät vain sellaisia kasvinosia, ettei kasvikaan kuole.
”Varsinkaan nuorilla ei välttämättä ole riittävästi tietoa ja taitoa toteuttaa kasvisruokavaliota. Kriittisistä ravintoaineista yksi on rauta. Vastikään on saatu vahvistusta käsitykselle, että vegaaneilla rauta imeytyy paljon sekaruokaa syöviä heikommin. Peräti 40 prosentilla tutkituista todettiin raudanpuutosta, ja pienentyneet rautavarastot”, luonnehtii Sirkka Uski.
Ainakin täysvegaanin kannattaa siten täydentää ruokavaliotaan rautavalmisteella. Jos ruokavalio ei sisällä maitotuotteita, tai jos arvelee käyttävänsä liian vähän maitovalmisteita, luustoa suojaa kalsiumvalmiste. Myös kalsiumilla täydennetyt mehut ja jogurtin kaltaiset soijatuotteet ovat käyttökelpoisia vaihtoehtoja. D-vitamiinia, jota tarvitaan kalsiumin imeytymisessä, on lähinnä vain eläinkunnan tuotteissa, vitaminoiduissa ravintorasvoissa ja maitotuotteissa. Eräät metsäsienetkin, kuten suppilovahverot ja kantarellit, ovat mainioita D-vitamiinin lähteitä.
Luomuruokaan ei lisätä D-vitamiinia
D-vitamiinin puutosta saattaa esiintyä erityisesti niillä kasvisruokailijoilla, jotka käyttävät luomutuotteita, sillä luomuruokaan tätä vitamiinia ei lisätä.
Kotimaisia luomutuotteita syövät vegaanit voivat kärsiä myös seleenin puutteesta, sillä Suomen maaperässä kyseistä mineraalia on niukasti eikä sitä lisätä luomulannoitteisiin.…
