Mieleinen hunaja

Polven urheiluvammat

Polvivamma on urheilijalle hankalammasta päästä, sillä kipuun voi olla kymmeniä syitä. Useimmat vaivat saadaan kuntoon joko kuntouttamalla tai tähystyksellä, mutta kaikkia lääketiedekään ei pysty parantamaan.

Polveen kohdistuu nilkan jälkeen toiseksi eniten urheiluvammoja. Varsinkin kontaktilajien ja pallopelien harrastajat tietävät tunteen, kun kierukka napsahtaa tai ristiside paukahtaa. Leikkaukseen johtavista liikuntavammoista polvi pitää hallussaan ykköstilaa.
Suurin osa polvivammoista on nilkan venähdysten tapaan lieviä eikä vaadi operointia. Polvi paranee tällöin levolla muutamassa viikossa.
Kokonaisuutena polvivammat ovat kuitenkin kinkkisestä päästä. Diacor Terveyspalveluiden kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkärin Eric Lingon mukaan valtaosa potilaista toipuu nopeasti takaisin urheilukuntoon, mutta kaikilta se ei onnistu.
"Osa, vaikkakin hyvin pieni osa, potilaista joutuu miettimään lajin vaihtoa tai luopumaan polvea kuormittavasta liikunnasta", polvia jo parikymmentä vuotta leikannut Linko arvioi. "Polvi kun ei ole yksinkertainen sarana, vaan sen toimintaan vaikuttavat hyvin monet asiat."
Diagnoosi selviää yleensä jo haastattelun ja käsitutkimuksen perusteella. Toisinaan vaaditaan röntgen, joskus magneettikuva. On täysin vamman laadusta kiinni, millainen hoito valitaan ja kuinka nopeasti polvea saa jälleen rasittaa.
Vaikka polvi useimmiten tulee kuntoon, Linko muistuttaa, ettei ihminen ole kone. 
"Kaikki eivät pysty juoksemaan maratoneja tai harrastamaan vuosikausia rajuja pallopelejä. Toisaalta jokainen polvipotilas pystyy liikkumaan jollain tavalla, ja se on tärkeää myös kuntoutumiselle."
"Täysi lepo ei välttämättä ole polvelle hyvästä. Kroppa pitää vamman jälkeen myös 'ajaa sisään' rasitukseen aloittaen pehmeistä liikkeistä ja kevyistä vastuksista", Linko korostaa.

Kokosimme yhteen urheilijoille tutuimmat polvivammat. Muista myös ensiapu ja ennaltaehkäisy!

Nivelkierukan repeämä: vääntyy ja kiertyy

Polven kierukkavammoja on useanlaisia: puhutaan esimerkiksi pitkittäisistä, säteittäisistä ja läppätyyppisistä repeämistä. Kierukka vammautuu yleensä nopeatempoisissa lajeissa polven vääntyessä ja kiertyessä yhtä aikaa. Iän myötä repeämä voi tulla helpommin.
"Kierukkarepeämässä kipu alkaa usein äkillisesti, tuntuu polven sivulla tai takana ja liittyy tiettyihin asentoihin. Esimerkiksi portaiden alas meno voi olla hankalaa", Eric Linko kuvailee. "Vamma voi myös aiheuttaa lukko-oiretta."
Polvi ei välttämättä turpoa, tai turvotus voi tulla vasta muutaman päivän päästä. Osa kierukkarepeämistä on niin lieviä, että ne paranevat itsekseen levolla. Jos polvi ei lähde paranemaan, se voi olla syytä tähystää.
Paranemisaika riippuu siitä, poistetaanko tähystyksessä osa kierukasta vai kiinnitetäänkö revennyt kohta ompelemalla. Jos ompelu on mahdollista, se kannattaa tehdä, mutta toipumisaika on pidempi.
"Osapoistossa kuntoutus aloitetaan vesijuoksulla ja muilla rauhallisilla harjoitteilla. Rajumpi urheilu voidaan sallia jo parin viikon päästä, jos lihaskunto on hyvä", Linko kertoo.
Sen sijaan kiinnityksessä potilas saa sauvat ja tarvitsee 3-6 kuukauden tauon urheilusta. Fysioterapia on näissä tapauksissa useimmiten hyödyllistä.

Sivu- ja ristisidevammat: lievistä vakaviin

Polven nivelsidevammoista yleisin on sisemmän sivusiteen venähdys. Vamma syntyy tyypillisesti liukastuessa tai esimerkiksi taklauksen yhteydessä. Polvi vääntyy sisään ja nivelside repeää joko osittain tai kokonaan.
"Sivusidevammat ovat yleensä kipeitä, eikä polvi siedä sivuliikettä. Ennen revennyt sisempi sivuside hoidettiin kipsillä, nykyisin käytetään saranatukea ja varhaista liikeharjoittelua", Eric Linko kertoo. Tukea pidetään 6-8 viikkoa.
Ulomman sivusiteen täydelliset repeämät vaativat leikkausta. Takaristisiteen venähdys puolestaan paranee usein ilman leikkausta tuen avulla. Tuet ovat eri polvivammoissa erilaisia, joten niitä ei yleensä kannata hankkia omin päin.
Pahamaineisin polven nivelsidevammoista on eturistisiteen repeäminen - ja syystä. Eturistiside vammautuu esimerkiksi salibandyssä, laskettelussa, jalkapallossa tai koripallossa, joissa on nopeita suunnanvaihdoksia ja usein kontakteja.
"Vamma tulee herkästi, kun vaikkapa lähdetään laskettelemaan pitkän tauon jälkeen ja lihaskunto on huono", Linko huomauttaa.
Joskus eturistisidevamma voi olla lievä ja parantua levolla. Yleensä peli tai lasku loppuu kuitenkin siihen, vaikka jalalla pystyisi astumaan. Polvi saattaa pettää alta ja turpoaa usein nopeasti.
Jos leikkausta tarvitaan, se tehdään tähystyksenä. Operaatio on iso eikä aivan riskitön. Polveen täytyy rakentaa uusi ristiside käyttäen siirrettä, joka otetaan yleensä joko reiden takaa tai polvilumpiojänteestä.
Kaikista ei enää tule urheilijoita eturistisideleikkauksen jälkeen. "Leikkauksissa on aina punnittava riskit ja hyödyt, eivätkä kaikki halua operaatiota. Urheilijalla tähystys on eturistisiteen repeämissä yleensä aiheellinen. Jos polvi jatkuvasti muljahtelee ja pettää kuntoutuksesta huolimatta, leikkaus on paikallaan muillekin kuin urheilijoille", Linko puntaroi.
Fysioterapian merkitys on suuri, mutta polvi voi silti vaivata pitkään. Normaaliin kävelyyn pyritään eturistisideleikkauksen jälkeen kuukauden kuluessa, kolmen kuukauden jälkeen onnistuu ehkä hölkkäkin. Paluu täysipainoiseen urheiluun vie vähintään puolesta vuodesta vuoteen.
"Riskialttein vaihe on parin-kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta, sillä usein polvi tuntuu silloin paremmalta kuin oikeasti on", Linko kertoo.
Fysioterapeutti ohjaa harjoittelua ja voi joutua myös jarruttelemaan, jottei potilas innostu liian varhain liian rajusta treenistä.
"Siirteen paranemista ei voi nopeuttaa, ohjeaikoihin pitää vain malttaa uskoa. 80 prosenttia eturistisideleikkauspotilaista urheilee kuitenkin jo muutamien viikkojen kuluttua jossain muodossa", Linko lohduttaa.

"Unhappy triad": laskettelijan monivamma

Polvi on monimutkainen nivel, joten se voi vammautua useasta kohdasta kerralla. Tästä on kyse esimerkiksi laskettelijoille tutussa ns. unhappy triad -tyypin vammassa, jossa sekä eturistiside, sivuside että kierukka vaurioituvat.
Polvi vääntyy sisäänpäin samalla, kun jalkaterä vääntyy ulos. Jos laskettelusuksen side ei laukea, vamma on valmis. "Tällöin leikkaus on useimmiten välttämätön", Linko kertoo. Paranemisaika on pitkä, käytännössä sama kuin eturistisidevammoissa.

Lumpion sijoiltaanmeno: kuntoutusta ja tukea

Jos polvi vääntyy esimerkiksi pallopelissä äkillisesti sisäänpäin, tuloksena voi olla polvilumpion sijoiltaanmeno.
Vamma tuntuu monesti siltä kuin lumpio siirtyisi hetkeksi pois paikaltaan ja palaisi sitten takaisin. Kipu tuntuu sisäsivulla lumpion vieressä, ja polvi voi turvota reilusti. Useimmiten jalalla pystyy kuitenkin astumaan.
Jos polvilumpio jää selvästi polven sivuun, se kannattaa "lumpsauttaa" takaisin paikoilleen saman tien, muttei väkisin. "Kun polven suoristaa, lumpio palaa oikealle paikalleen melkein itsestään. Apuna kannattaa kuitenkin käyttää kaveria", Eric Linko neuvoo.
Useimmat sijoiltaanmenot hoidetaan nykyisin kuntoutuksella, tuella ja levolla, mutta joskus tarvitaan tähystys. Usein myös rusto vaurioituu, ja toisinaan polven sisään jää irtokappaleita. Helpommissa sijoiltaanmenotapauksissa urheilemaan voi palata noin kuuden viikon kuluttua.

Rustopinnan vauriot: epämääräinen särky

Jos polvinivelen rustopinta vaurioituu, kuntoilijalla voi olla edessään kinkkiset ajat. Rusto saattaa vaurioitua esimerkiksi kaaduttaessa suoraan polven päälle tai muun polvivamman yhteydessä. Rustovaurioita tulee myös polven nivelrikon yhteydessä, siis kulumisen tuloksena.
Vaurioituneen ruston liukumapinta rikkoutuu, ja liike alkaa tuottaa ikävää kipua. Vamma voi olla vaikea todeta, sillä rustot eivät näy röntgenkuvassa. Polvi saattaa olla pitkään kipeä, mutta syytä on vaikea löytää. "Monelle on helpotus, kun diagnoosi lopulta saadaan", Linko toteaa. "Valtaosa rustovammoista paranee ajan kanssa, mutta on niitäkin tapauksia, joissa tarvitaan tähystys. Se varmistaa viime kädessä diagnoosin."
Tavanomaisissa rustovaurioissa urheilemista saa jatkaa tai siihen palata kivun mukaan; varsinaisia suosituksia lepoajoista ei ole. Kipu on kuitenkin yksilöllistä.
"Lääkäriltä kannattaa varmistaa, onko syytä huoleen ja mitä polvella saa tehdä", Linko painottaa.

Murtumat ja luuruhjeet: ääripäiden kivut

Murtumat kuuluvat tapauksiin, joissa polvea kannattaa heti näyttää lääkärille. Lähellä polvea oleva reisi- tai sääriluun murtuma on yleensä niin kipeä, ettei jalalla voi astua lainkaan. Polvilumpiokin saattaa murtua, ja se paranee joko leikkauksella tai ilman. Polven alueen murtumavammat eivät kuitenkaan ole urheillessa kovin yleisiä.
Sen sijaan erilaiset luuruhjeet ovat tavallisia, ja niitä syntyy etenkin muiden polvivammojen yhteydessä. Polvi voi jäädä pitkäksi aikaa kipeäksi, eikä syytä välttämättä löydy. Magneettikuva paljastaa vaivan.
"Pelkkä luuruhje ei vaadi erityistä hoitoa, vaan paranee itsekseen ajan kanssa. Urheiluun saa palata heti, kun kivulta pystyy. Vaiva on tyypillinen esimerkiksi eturistisidevammojen yhteydessä", Eric Linko toteaa.

Nivelen ja ruston rasitusvammat: syy esiin

Ehkä tyypillisin polven rasitusvamma ovat polvilumpion ja reisiluun välisen nivelen kiputilat. Nämä ovat tyypillisiä juoksun ja muiden tärähdyksiä aiheuttavien lajien harrastajille. Usein vaivasta käytetäänkin nimeä runner's knee, juoksijan polvi.
"Kipu paikantuu yleensä polven etuosaan, mutta se voi olla myös epämääräisempi", Linko kertoo.
Vamman aiheuttaa usein liian kova tai yksipuolinen rasitus, väärä liikerata, huonot jalkineet tai liian nopea rasituksen lisäys. Rasituskipu voi johtua myös lumpion ruston pehmentymästä, jota esiintyy etenkin nuorilla naisilla.
"Polvet koukussa istuessa tulee tunne, että on pakko suoristaa ja liikutella jalkoja. Särky tuntuu etenkin jalkoja koukistaessa, polvillaan ollessa ja kyykistyessä. Rasituksessa kipu tulee yleensä suorituksen jatkuessa tai sen jälkeen", Linko kertoo.
Vaiva on siitä ikävä, ettei se aina parane levolla, vaan palaa rasitettaessa takaisin. Osa potilaista joutuukin vaihtamaan lajia tai liikuntatottumuksiaan, jos kivut ovat kovin sitkeät.
"Olennaisinta olisi löytää kivun syy ja puuttua siihen. Usein vaiva helpottaa iän myötä, ja esimerkiksi tossujen vaihto tai lihastasapainon kehittäminen voivat auttaa. Vaiva ei välttämättä ole tuomio rakkaalle urheiluharrastukselle, mutta väliaikaisesti kannattaa vaihtaa treeni esimerkiksi vesijuoksuun", Linko suosittaa.

"Hyppääjän polvi": kunnon lepo

Hyppääjän polvesta puhutaan, kun polvilumpion ja sääriluun väliseen jänteeseen on syntynyt krooninen ylirasitustila. Jänteen kiinnityskohtaan polvilumpioon voi tulla pieniä mikrorepeämiä. Vaiva on samantyyppinen kuin akillesjänteen rasitusvamma.
Hyppääjän polvi kiusaa etenkin niitä, joiden lajissa pompitaan ja juostaan nopein pyrähdyksin. Tyypillisiä aiheuttajia ovat koripallo, lentopallo, hyppylajit ja jalkapallo. Kipu paikantuu yleensä polvilumpion alakärkeen ja saattaa ilmetä rasituksen aikana jaksoittain. Lepo helpottaa, mutta kipu palaa herkästi rasituksessa takaisin.
"Ennen näihin pistettiin kortisonia, mutta nykyisin harvemmin", Eric Linko kertoo. "Monilla vamma tulee ja menee eikä kiusaa yhtäjaksoisesti. Mutta on niitäkin, joilla kipu jatkuu kuntoutuksesta, lääkehoidosta ja pitkästä levosta huolimatta. Silloin voidaan harkita leikkausta."
Kuten rustojen kiputiloissa, myös hyppääjän polvessa on selvitettävä ylirasituksen syy. Omaan lajiin voi tulla useiden kuukausien tauko, jotta jänne pääsee toipumaan.

Milloin lääkäriin?

Jos loukkaat polvesi, muista ensin kolmen K:n hoito. "Kohota, kiristä, kylmetä" pätee polveenkin. Kohoasento ja puristus vähentävät turvotusta, kylmä täydentää niitä. Lievissä vammoissa tilannetta voi katsoa rauhassa muutaman päivän. Lääkäriin kannattaa lähteä, jos polvi
- on hyvin kipeä levossakin
- turpoaa paljon ja nopeasti
- ei kestä lainkaan varaamista vielä seuraavana päivänä
- on liikkeiltään selvästi rajoittunut
- menee lukkoon
- tuntuu löysältä

Polvivammoja voi torjua

Äkilliselle iskulle ei voi mitään, mutta erilaisia vääntymisvammoja voi ehkäistä pitämällä kehosta kokonaisvaltaisesti huolta. Polvet pitävät mm. näistä:
- Lihastasapaino. Etu- ja takareisien sekä molempien jalkojen vahvistaminen tasapuolisesti ehkäisee vääntymisiä.
- Vahva keskivartalo. Vatsa- ja selkälihasten hyvä kunto auttaa pitämään kehon oikeassa asennossa ja vähentää polven kuormitusta.
- Hyvä liikkumistekniikka. Oikea suoritustapa ehkäisee polvivammoja, väärä edesauttaa niitä.
- Nilkan ja pohjelihasten liikkuvuus. Säännöllinen nilkkajumppa ja pohkeiden venyttely ehkäisevät virheasentoja.
- Tasapainolauta. Liikkeen hallinta kehittyy, kun polven alueen lihasten hermotus paranee.
- Reaktionopeus. Nopea reagointi kehittää lihasten aktivaatiota, mikä vähentää äkkiliikkeitä ja virheasentoja.

Tähystys - tuhansille tuttu

Tähystysleikkaus on yleisin ortopedinen toimenpide. Suomessa tähystetään vuosittain noin 20 000 polvea.
Metodilla sekä tutkitaan että korjataan. Usein varma diagnoosi saadaan vasta tähystyksessä, mutta sillä hoituvat myös useimmat hoitotoimenpiteet.
Tähystyksessä ihoon tehdään kaksi alle 1 cm pituista haavaa. Avoleikkauksia tarvitaan nivelvammoissa enää harvoin.
Polven lisäksi mm. olkapää, nilkka, ranne, kyynärpää ja lonkka voidaan tähystää.
Tähystys tehdään päiväkirurgisesti paikallispuudutuksessa, selkäpuudutuksessa tai nukutuksessa. Tapa vaihtelee vamman, sairaalan ja potilaan toiveiden mukaan.
Useimmat selviävät leikkauksesta ilman kyynärsauvoja ja jalalla saa varata heti. Kuntoutuminen riippuu kuitenkin vammasta - toisinaan tarvitaan huomattavasti pidempi aika.

Hanna Rusila
Asiantuntijana ortopedi Eric Linko Diacor Terveyspalveluista