Home » Articles posted by Janne Korpikoski
Author Archives: Janne Korpikoski
Voimaa ja näköä käsiin
Käsivarret ovat kaikilla erilaiset ja silti aina keskustelua herättävät. Joillakin ne ovat kauniit ja pyöreät, tasapainoisesti lihaksikkaat. Toisille käsivarret ovat ikuinen ongelma. Käsivarret muistuttavat mehupillejä ja voimaa niissä ei ole nimeksikään. Vanhetessa kiinnitetään huomiota myös siihen, kenelle ns.”allit” ovat kehittyneet.
Käsien lihaksia ovat hauislihas sekä kyynärvarren koukistajat ja ojentajat. Hauislihas osallistuu kyynärvarren koukistamiseen, ja lisäksi myös olkanivelen koukistamiseen. Hauiksen vastaparina työskentelee vastavaikuttajalihas, kolmipäinen olkalihas (ojentaja). Tämä lihas ojentaa kyynärnivelen ja osallistuu lisäksi olkanivelen ojentamiseen. Kyynärvarren lihakset osallistuvat ranteen ja sormien toimintoihin. Kaikissa käsivarren lihaksia kehittävissä liikkeissä tulisi huomioida se, että olkaluun tulisi liikkua mahdollisimman vähän ja ranteen tulisi pysyä suorana.
Jokainen meistä pystyy kehittämään käsivarren lihaksia. Kehittyminen on kiinni harjoitustavoitteesta; onko tavoitteena kestävyyden vai voiman lisääminen vai ulkomuodon muokkaaminen? Kuitenkin, tavoitteesta riippumatta, käsien lihaksia tulisi kehittää mahdollisimman monipuolisesti.
Tinnitus
Tinnitus tarkoittaa yksinkertaistettuna korvien soimista. Joillakin korva soi tauotta, välillä heikentyen ja taas voimistuen. Toisilla pitäen taukoa ja kotvan kuluttua jatkuen.Tinnituksen ääni voi olla suhinaa, sihinää, surinaa, sirinää, vihellystä, vinkumista, jumpsutusta, jyskytystä jne. Kyseessä voi olla yhden äänen tillitystä tai useamman äänen riitasointia. Pahimmassa tapauksessa tinnitus ei jätä hetkeksikään rauhaan ja voi soida korvassa yhtä vihlovasti kuin sirkkelin ääni.
Tinnituksesta kärsivät kaikenlaiset ihmiset. Tinnitukselle on todettu löytyvän myös jonkinlaista perinnöllistä taipumusta. Periaatteessa ihmiset, jotka työskentelevät altistuneena melulle tai kovalle äänelle, saavat vaivan helpommin. Jo yksi nallipyssyn laukaisu korvan vieressä saa korvat soimaan. Kun sisäkorvassa sijaitsevan simpukan aistinreseptorin solut ovat tuhoutuneet, ne eivät enää koskaan uusiudu. Laki määrittelee 85 dB rajaksi, jossa työntekijöille velvoitetaan jaettavaksi kuulosuojaimet. Kipukynnykseksi on määritelty 115 dB.
Tinnitusta ei voi poistaa leikkauksella eikä siihen ole selkeää lääkitystä harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Paras tapa pitää tinnitus kurissa on opetella elämään sen kanssa. Jo se auttaa potilasta, että hän tietää mistä on kyse. Näin ei tarvitse elää epätietoisuuden pelossa. Perusasia on, että hiljaisuus on potilaalle myrkkyä.Erilaisia kokeilevia hoitomuotoja on yhtä paljon kuin on tinnituksiakin. Monet käyttävät akupunktiota, vyöhyketerapiaa, hierontaa, joogaa, luontaistuotteita ja muita vaihtoehtohoitokeinoja. Monet myös tuntevat saavansa niistä apua.
Turvallisuusrajat
Aikaraja, jonka jälkeen kuulovaurion riski on toistuvassa melualtistuksessa todennäköinen
melutaso / aika
85 dB / 8 h
88 dB / 4 h
91 dB / 2 h
94 dB / 1 h
97 dB / 30 min
100 dB / 15 min
103 dB / 7 min
106 dB / 3 min
109 dB / 2 min
112 dB / 1 min
115 dB / 30 sek
118 dB / 15 sek
130 dB / 1 sek
Faktoja tupakan poltosta
Faktoja tupakan poltosta.
- Joka kolmas kaikista syöpätapauksista sekä sydän- ja verisuonitaudeista johtuu tupakoinnista.
- Lähes jokainen säännöllisesti tupakoiva sairastuu krooniseen keuhkoputkentulehdukseen.
- Jopa 90 % keuhkosyövistä johtuu tupakoinnista.
- Haju- ja makuaisti heikkenee.
- Iho huononee.
- Hampaat tummuvat ja heikkenevät.
- Miehillä impotenssiriski kasvaa, naisilla hedelmällisyys heikkenee.
- Verrattuna tupakoimattomaan tupakoitsijan riski kuolla alle 65-vuotiaana on kaksinkertainen.
- Aski päivässä tekee yli 7000 savuketta vuodessa.
Tupakoinnin lopettamisen jälkeen tapahtuu elimistössä seuraavaa:
- 20 minuuttia, verenpaine ja sydämen syke tasaantuvat
- 8 tuntia, nikotiinin määrä ja häkäpitoisuus laskevat puoleen ja veren happipitoisuus palautuu normaaliksi
- 24 tuntia, häkä häviää elimistöstä, keuhkot alkavat puhdistua limasta ja muista tupakan jätteistä
- 48 tuntia, nikotiini on poistunut elimistöstä ja haju- ja makuaisti alkavat parantua
- 72 tuntia, hengittäminen helpottuu, keuhkoputkien supistustila loppuu
- 2-12 viikkoa, verenkierto elpyy, käveleminen ja juokseminen helpottuu
- 3-9 kuukautta, yskä ja vinkuva hengitys vähenevät, kun keuhkojen toiminta palautuu
- 5 vuotta, sydänkohtauksen riski vähenee puoleen tupakoitsijan riskistä
- 10 vuotta, sydänkohtauksen riski samalla tasolla kuin ei koskaan tupakoineen henkilön ja keuhkosyövän riski vähentynyt puoleen tupakoivan riskistä
Seksuaalisuus ja ikä
Ihminen on koko ikänsä seksuaalinen olento. Ikä ei ole kuitenkaan seksielämän muutoksen tärkein aiheuttaja. Suuremmassa roolissa ovat fyysinen kunto, elämänasenne ja oma minäkuva.
Ikääntyessä parisuhteen perusta usein vahvistuu ja kumppanuus suhteessa korostuu. Vaikka muutoksia tapahtuu, ei huomion ja läheisyyden tarve katoa mihinkään. Lähes jokaisella on tarve saada ja antaa hellyyttä myös ikääntyessä.Seksuaalinen halukkuus on osittain kirjoitettu ihmisen perimään. Silti ihmisen seksuaalisuus ja suhtautuminen seksiin voi muuttua radikaalistikin elämän aikana.
Suomalaiset ovat nykyisin aiempaa tyytyväisempiä sukupuolielämäänsä. Silti erilaiset ongelmat sukupuolielämässä ovat edelleen yleisiä.On syytä muistaa, että ihmisten seksuaalisuus on hyvin erilaista ja seksikäyttäytyminen on yksilöllistä. Seksuaalinen mielenkiinto, eli libido, syntyy aivoissa. Tämä vietti onkin yksi voimakkaimmista elämää ylläpitävistä voimista.
Nainen ja vaihdevuodet
Estrogeeni on naisen tärkein hormoni. Sen tuotanto alkaa murrosiässä. Estrogeenin vaikutuksesta kehittyvät naisen ulkoiset sukupuoliominaisuudet ja tytöstä kasvaa aikuinen nainen.Naisen hedelmällisyys laskee ikävuosien karttuessa. Estrogeenituotanto vähenee ja naisella ovat edessään vaihdevuodet. Ne alkavat suomalaisilla naisilla keskimäärin 51-vuotiaana ja kestävät viisi vuotta. Vaihdevuosien oireita ovat kuumat aallot, hikoilu, päänsärky, väsymys, ärtymys ja unettomuus. Oireet ja tuntemukset ovat silti kovin yksilöllisiä. Vaihdevuosien katsotaan alkaneen kun kuukautiset ovat puuttuneet yli vuoden.
Sukupuolielämä hankaloituu usein vaihdevuosien aikana. Estrogeenituotanto väheneminen aiheuttaa muutoksia naisen genitaalialueilla. Tämän seurauksena on monesti arkuutta ja kipuja. Yhdyntäkivut johtuvat useimmiten ohentuneista ja kuivuneista limakalvoista.
Vaihdevuosien hormonikorvaushoitoa käyttää Suomessa noin 200 000 naista. Hoito on yksilöllistä ja vaatii huolellisen suunnittelun ja toteuttamisen. Hoidon päämääränä voi olla pitkäaikaisten terveyshyötyjen saavuttaminen tai vain vaihdevuosioireilun yli selviytyminen.
Naiset ja ikä
Naisten keskimääräinen elinikä on Suomessa noin 80 vuotta. Näin aika ilman toimivia munasarjoja (vaihdevuodet + sen jälkeinen aika) kestää 30 vuotta. Vaihdevuosien jälkeen estrogeenin puute ilmenee kohdun ja emättimen pienenemisenä. Myös limaa erittävien rauhasten määrä emättimessä vähenee. Muutokset saattavat aiheuttaa kipua ja vaikeuksia yhdynnässä. Liukuvoiteen käyttö yhdynnässä saattaa olla ratkaisu. Naisen seksuaalinen halu saattaa vähentyä juuri kivuliaiden yhdyntöjen ja epäonnistuneiden yritysten vuoksi. Liukuvoidetta myyvät kaikki hyvinvarustellut seksikaupat, kuten SexShop.fi sekä useimmat marketit. Vaihtoehtoja liukuvoiteissa on jopa satoja.
Miehet ja ikä
Uskomuksen mukaan mies on ikääntyessään seksuaalisesti naista aktiivisempi. Näin varmasti yleisesti ottaen onkin. Miesten potenssihäiriöt ovat tekijä, joka yhdistetään usein ikääntymiseen. Potenssihäiriöt lisääntyvät iän myötä, mutta niitä voi ilmetä myös alle 20-vuotiaillakin. 50-vuotiaista täysin impotentteja on kuusi prosenttia ja 70-vuotiaista yli 30 prosenttia. Satunnaisia potenssihäiriöitä esiintyy 40-vuotiaista miehistä joka neljännellä.
Dosentti Andreo Larsen kuitenkin vakuuttaa, että periaatteessa mies on potenssi koko ikänsä.
– Kroppa on kuitenkin täynnä pieniä aikapommeja, jotka vaikuttavat helposti myös potenssiin. Keski-ikä on vedenjakaja, silloin tapahtuu paljon muutoksia, Larsen kertoo.
Erektiokyky voidaan palauttaa haluttaessa jokaiselle miehelle. Kohulääke Viagra on ensimmäinen keino. Vaikeammissa tapauksissa voidaan käyttää injektiota tai kirurgisia menetelmiä.
– Potenssiin vaikuttavat myös yleiskuntoa heikentävät tekijät. Tupakka ja suuret määrä alkoholia ovat riskitekijöitä. Eikä pidä unohtaa henkisiä tekijöitä, Larsen kertoo.
Testosteronin eritys vähenee miehellä 30 ikävuoden jälkeen. Se ei kuitenkaan lopu, kuten naishormonin tuotanto naisilla vaihdevuosien aikana. Mies onkin periaatteessa sekä potentti että hedelmällinen koko ikänsä ajan.
Miesten 50 vuoden villitys on monille miehille täyttä totta. Mies tavoittelee näin nuoruuttaan, johon liittyy mm. seksuaalinen suorituskyky. Mies voi yrittää osoittaa olevansa maskuliininen ja viriili nuorempien naisten avulla.
Loppuuko seksi?
Seksin loppuminen on erittäin yksilöllistä. On olemassa seksielämässä aktiivisia 80-vuotiaita ja toisaalta 50-vuotiaita, jotka ovat luopuneet koko seksielämästä. Ikään katsomatta kehittyy pitkässä parisuhteessa helposti rutiineja. Saman kaavan mukaan tapahtuva seksi saattaa olla yksi seksuaalista mielenkiintoa laskeva tekijä. Seksuaalisuuden alueella onkin syytä tehdä ajan mittaan inventaario ja miettiä uusia virikkeitä, asenteita ja asentoja.
Ikääntyessä omaa aikaa on enemmän ja häiriötekijöitä vähemmän. Näin seksissäkin on mahdollista edetä hitaammin ja nauttia enemmän. Seksi merkitsee kuitenkin eri ihmiselle eri asioita. Joillekin riittää pelkkä hellittely ja sylissä olo, toiselle seksin synonyymi on yhdyntä. Oleellista on kuitenkin muistaa, että vaikka seksi ja seksuaalisuus kuuluvat elämään, on jokaisella ihmisellä myös oikeus kieltäytyä niistä.
Lähteet: Suomalainen seksi, Osmo Kontula; Väestöliiton materiaali; Suomen terveellisin kirja, Maarit Huovinen ja Ulla Leino
Stressi
Näin vähennät stressiä
1. Laita asiat tärkeysjärjestykseen
Mieti mitkä tekijät rasittavat sinua eniten ja mitkä asiat tuottavat sinulle eniten tyydytystä. Ole rehellinen – voit huijata kaikkia muita, mutta elä petä itseäsi. Luovu kaikista toiminnoista, jotka eivät ole sinulle juuri nyt aivan välttämättömiä. Milloin viimeksi vietit yhteisen hetken kaikessa rauhassa rakkaimpasi kanssa. Tee se nyt.
2. Hanki tietoa tulevasta
Epävarmuutta vähentämällä vähennät myös stressiä.
3. Opi kieltäytymään
Aina ei kannata yrittää miellyttää kanssaihmisiä. On oma asiasi ratkaista mitä teet ja milloin. Joskus on myös levättävä. Rentoutumisella on ihmeellisen hyvä kyky parantaa keskittymistä ja haasteiden vastaanottamista.
4. Älä lykkää ikäviä asioita
Käy ikävien tehtävien kimppuun ennen kuin ne käyvät sinun kimppuusi. Asioiden lykkääminen kasvattaa stressiä entuudestaan.
5. Aseta tavoitteesi oikein
Älä vaadi itseltäsi liikaa tai liian vähän.
6. Liiku
Lähde lenkille tai muuhun rasittavaan liikuntaan. Tärkeää on saada hiki pintaan ja sydän sykkimään muustakin kuin työpaineesta. Kunnon hikijumpan päälle saunaan ja sitten lepoa. Helli itseäsi. Siitä ei kannata olla syyllinen.
7. Ajattele nautintoja
Käytä mielikuvitustasi ja koeta löytää jokin mielihyvää tuottava muisto elämästäsi. Viivy siinä usein ja anna sen tunnetodellisuuden vallata mielesi. Älä unelmoi tulevaisuudesta, koska siihen liittyy suorituspaineita. Muistele hyvää menneisyydessä.
Peliongelma on usein vaivihkaa kehittyvä, koko elämää hallitseva riippuvuus – apua on kuitenkin tarjolla
Suomalaiset keskimäärin pelaavat paljon rahapelejä, kuten lottoa, vedonlyöntiä, raha-automaatti- ja kasinopelejä. Noin neljä viidestä on pelannut ainakin joskus jotain rahapeliä viimeisen vuoden aikana. Osalla pelaaminen voi johtaa riippuvuuteen saakka. Suomessa rahapelien pelaaminen on hyvin keskittynyttä: eniten pelaavan 5 prosentin joukon kulutus vastaa puolta koko rahapelikulutuksesta. Suomessa arvioidaan olevan yli 110 000 ihmistä, joilla on eriasteisia ongelmia rahapelaamisessa.
Rahapeliriippuvuus on WHO:n kansainvälisen ICD-11 -tautiluokituksen mukaisesti mielenterveyden häiriö. Kyseessä on toiminnallinen riippuvuus, joka rinnastuu esimerkiksi päihderiippuvuuteen. Määritelmän mukaan kyse on riippuvuudesta silloin, kun uhkapelaaminen on jatkuvaa ja pakonomaista, kun se aiheuttaa ongelmia muille elämän osa-alueille ja kun sitä on jatkunut vähintään vuoden ajan. Tämä voi ilmetä ihmisen elämässä psyykkisinä, fyysisinä, sosiaalisina ja taloudellisina ongelmina.
Miten peliongelma kehittyy?
Pelaamisen kehittyminen riippuvuudeksi tapahtuu hiljalleen kolmen vaiheen kautta. Ensimmäisessä vaiheessa pelaaja saa merkittäviä voittoja, jotka tuottavat mielihyvää ja kannustavat jatkamaan pelaamista uusien voittojen toivossa. Toisessa vaiheessa pelaajan motiivina on voittaa takaisin jo hävittyjä rahoja, samalla usko omiin mahdollisuuksiin on edelleen vahva eikä pelaamisesta mahdollisesti jo aiheutuneita haittoja pidetä vielä ylitsepääsemättöminä. Kolmannessa vaiheessa pelaaminen hallitsee jo ihmisen koko elämää ja siitä aiheutuvat haitat ovat jo huomattavia.
Yksi peliongelman tunnistamista ja sitä kautta myös hoitoa haittaava seikka on peliriippuvaisen itsensä taipumus kieltää asia ja pyrkimys peitellä ongelmiaan muilta. Riippuvuuteen liittyy usein vahvaa häpeää ja ahdistusta. Valtaosalle pelaajista ei kuitenkaan kehity riippuvuutta, vaan pelaaminen on mukavaa ajanvietettä, jopa harrastus. Pelaaminen voi olla sosiaalista, rentouttavaa, sopivassa määrin jännittävää ja lisäksi se voi parantaa pelaajan tarkkaavaisuutta ja keskittymistä.
Miksi toisille sitten kehittyy peliriippuvuus ja toisille ei? Taustalla vaikuttavat sekä pelaajan että pelin ominaisuudet. Toiset ovat alttiimpia riippuvuuksien muodostumiselle (esimerkiksi geneettisesti). Masennuksen, sosiaalisten suhteiden vähyyden tai elämänvaiheeseen liittyvän kriisin on todettu vaikuttavan peliriippuvuuden synnyn taustalla. Pelaaminen on voinut toimia keinona paeta näitä elämäntilanteeseen liittyviä haasteita. Myös tietyt pelien ominaisuudet voivat edesauttaa riippuvuuden kehittymistä, kuten rahapeleissä ajatus nopeista ja suurista voitoista.
Usein myös pelien nopea tahti ja visuaalisuus sekä verkkopeleissä tarinallisuus yhdessä ilman pelin selkeää päätepistettä vaikeuttavat pelaamisesta irrottautumista. Veikkauksella on omat ”punaiset pelinsä” joita se ei lain mukaan saisi mainostaa, joskin he avoimesti kiertävät tätä kieltoa kutsumalla mainontaa tuoteinformaation jakamiseksi. Lisäksi kaikki muut nettikasinot ovat Suomessa tyystin kiellettyjä; niillä saa pelata, mutta kasinot eivät voi markkinoida palveluitaan.
Myös ympäristötekijöillä on vaikutusta peliongelman muodostumiselle, esimerkiksi sillä pystyykö pelaamiseen uppoutumaan keskeytyksettä, kuten kotona yksin pelatessaan. Pelikoneiden saavutettavuudella ja sijoittelulla julkisissa tiloissa (esimerkiksi kauppojen sisääntuloaulat) on myös oma merkityksensä.
Peliongelman hoito
Kuten edellä jo mainittiin, tunnistaminen vaikeus – riippuvaisen itsensä vielä mahdollisesti peitellessä asiaa – hankaloittaa peliongelman hoitoa. Ensimmäinen askel hoidon aloittamisessa on yhteydenotto peliriippuvuuksia hoitaviin tahoihin, esimerkiksi soittamalla tai chat-palvelussa. Peliriippuvuuksiin on tarjolla ryhmä- ja yksilöterapiaa sekä tarvittaessa jopa hoitoa kuntoutusyksikössä. Erilaiset lyhyt-, kognitiiviset ja käyttäytymisterapiat ovat usein riippuvuuksien hoidossa käytettyjä menetelmiä. Joskus terapian rinnalla voidaan lääkärin määräyksestä käyttää myös lääkitystä. Tärkeää on myös hoitaa peliriippuvuuden taustalla ja/tai rinnalla mahdollisesti vaikuttavia ongelmia, kuten masennus ja päihderiippuvuus. Hoidon kesto vaihtelee ja on riippuvainen sekä käytetyistä menetelmistä että itse ongelman laajuudesta ja kestosta.
Mistä haen apua?
Suomessa tukea ongelmapelaamiseen antaa esimerkiksi maksuton Peluuri-puhelinpalvelu (puh. 0800 100 101, arkisin klo. 12-18). Peluurilla on myös tukipalvelu verkossa ja mahdollisuus hakea kahdeksan viikkoa kestävään Peli poikki- verkkoterapiaan. Pelirajaton tarjoaa vertaistukea eri muodoissa sekä pelaajille että heidän läheisilleen. Lisäksi A-klinikoiden avohoitoyksiköt tarjoavat apua eri puolilla Suomea.
Hydrospinning
Jaloissa kiertävä turbulenssi vesikuntopyörää polkiessa tuntuu erikoisen metkalta. Maailmalla hydrospinning on hitti sisä- ja ulkoaltaissa. Tämä pehmeä mutta tehokas vesilaji on pyörähtänyt käyntiin myös Suomessa, ensimmäiseksi Mäkelänrinteen Uintikeskuksessa.
”Kierroksia lisää ja samalla kädet piirtävät kahdeksikkoa. Anna vauhtia vedelle!” Liikuntavastaava Evi Levander kirittää ryhmää altaan reunalla ajokkinsa satulassa. Altaassa ei tarvitse uhrata huomiokyvyn hippustakaan autokaahareille tai koirien talutushihnojen piiloverkostolle. Ei muuta kun antaa soittaa veden ja musarytmien säestyksellä. Ryhmästä ja ohjelmasta huolimatta pystyy myös uppoutumaan itseensä aistimaan, miltä ajaminen syvimmiltään tuntuu.
Veden virtaus, pyörteet ja raajoja ympäröivä vesikerros hierovat ja vastustavat liikettä. Noste pyrkii irrottamaan satulasta. Ryhdistämällä vatsa- ja selkälihakset tiukoiksi pysyy jakkaralla. Mitoiltaan sopivaksi säädettyyn vesikuntopyörään saa vakaan kontaktin kuin omaan tuttuun tanssipartneriin ikään – tasaisesti pyörii rennossa otteessa.
Vesipyöräilyn viidestä perusliikkeestä kolme kuuluu maantieajajan vakiovarastoon. Käsiä siirrellään ohjaustangolla eri asentoihin ja välillä noustaan satulasta putkelle keikkumaan tehokkaan rytmikkäästi kuin kuningas Lance Armstrong raatelevilla vuorilla. Uutta taiteilua on pudottautua satulan taakse ja irrottaa kädet rintauintiliikkeisiin. Tai pitää tangosta kiinni vastaotteella ja polkea seisten takaperin. Veden verhon takana voi rauhassa myös palautella ja pehmoilla, pyöräilykielellä ajaa kävelyvauhtia. Se ei useinkaan onnistu pyöräteillä, koska joku pyrkii roikkumaan hännässä ja haastaa mittelöön.
Maantiekuskin vertailevat kokemukset
Peruslenkkivauhdilla pyörittäminen tuntuu vedessä kevyemmältä kuin maantiellä. Sillä joutuu puristamaan jalkalihaksiaan enemmän, erityisesti nousuissa ja vastatuulessa. Hydrostaattisen paineen vuoksi vedessä sama rasitus saavutetaan pienemmällä syketaajuudella kuin maalla.
Ulkoilman lämpötila Suomessa on yleensä alle uimahallin asteiden (Mäkelänrinteessä vesi 27, ilma 28-30), mikä vaikeuttaa menoa. Altaassa ei tarvitse hinata kalustoa mukanaan. Rintakehän korkeudelle ulottuva vesi vähentää kehon painon noin 30 prosenttiin ”maapainosta”.
Myös kuntopyöräily sisällä tuntuu työläämmältä kuin vesipyöräily, jos vääntää tehokkaasti. Kuntopyörän selässä hikoillessa ei saa oikein mitään ilmaiseksi, ellei kevennä vastusta. Ei ole alamäkeä, myötätuuliosuutta tai veden nostetta avittamassa. Erityisesti reiden etuosat alkavat hapottaa. Vedessä taas hikinorojen virtaa ei tunne.
Mitä nopeammin vesikuntopyörällä polkee, sitä suuremmaksi vastus kasvaa. Vaikka antaa myllyn pyöriä täysillä, maitohapon kirvely on vaimeampi ja tasaisempi kuin maalla. Veden lämpö ja paine lääkitsevät vaivoja. Tiellä vedellessä kipu polttaa rengasmaisena reisien alaosissa ja kovassa rutistuksessa aina vyötäröön asti.
Vedestä maihin
Nousin 40 minuutin vaihtelevan hydrospinning-ohjelman jälkeen altaasta hurmioefektin valelemana ja juoksin heti perään 12 kilometrin kotimatkan. Polvet tuntuivat vetreiltä, mitä ei koe kunnon maantieajon jälkeen. Myös sen aiheuttamat tönkköaskeleet ja reiden etuosien kivipaasimaisuus jäivät ilmaantumatta.
Tutkitusti veden tiheys, noste, hydrostaattinen paine ja virtaus vastustavat liikkeitä ja vähentävät merkittävästi niveliin kohdistuvaa rasitusta ja turvotusta. Etureisien väsymistä hidastaa hieman se, että veden vastus vähenee, kun liike on nosteen suuntainen eli polkimen nostovaiheessa. Painamisvaiheessa poljetaan nostetta vastaan, jolloin reisien lisäksi erityisesti pakarat ja pohkeet joutuvat töihin.
Ristiselkä ja niska jumittavat helposti pitkän maantieajon jälkeen staattisen asennon, hien ja vedon vuoksi. Vedessä pystyy paremmin säilyttämään rentouden. Rento mieli johtuu myös siitä, että ympäristön häiritsevät ärsykkeet häviävät. Tutkimusten mukaan harjoittelu vedessä parantaa kuntoa sekä hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä samansuuntaisesti kuin harjoittelu kuivalla maalla.
Laihduttajat hyötyvät vesiliikunnasta, koska vedessä kuluu enemmän energiaa kuin ponnisteltaessa saleilla ja teillä. Pölytön, lämmin ja kostea vesiympäristö soveltuu hyvin allergisille ja astmaatikoille. Hydrospinning sopii myös kuntoutujille, senioreille sekä kunto- ja kilpaharjoitteluun. Vannoutunut kilometritahko saa siitä uutta ulottuvuutta ja polkaisua harjoitteluunsa.
Vesikuntopyörä ja varusteet:
Hydrospinning ja Hydrorider kehitettiin Italiassa, pyörätekniikan maassa viisi vuotta sitten. Hydrorider on ruostumattomasta teräksestä valmistettu, 24 kiloa painava vesikuntopyörä, jota poljetaan vyötärön ja rinnan välille ulottuvassa vedessä.
Vastus säädetään neljän siivekkeen avulla ennen veteen menoa. Tasoja on kolme. Aloittelija valitsee kolmosen eli raskaimman vastuksen, jolloin tasainen pyöritysliike on helppo omaksua. Vastus pidetään samana koko ohjatun tunnin ajan. Satulaa ja ohjaustankoa voi liikuttaa pysty- ja vaakasuunnassa. Säädöt ovat sopivat, kun jalka jää ala-asennossa hieman koukkuun ja niska, hartiat ja kädet pysyvät rentoina.
Asusteet ovat uimapuku, vesijumppatossut tai muut allastossut. Varvastossut eivät sovellu, koska polkimissa on kehikot ja kiristettävä hihna.
Lisätietoa: www.urheiluhallit.fi
Lähde: Tapani Pöyhönen: Vesi on lempeä kuntoutusympäristö. Liikunta & Tiede 5/04.
Polkupyörän pesu ja huolto
Puhdas ja kiiltävä pyörä näyttää aina hyvältä. Pesuvälineiksi käy vesi ja astian- tai autonpesuaine. Painepesuri ei sovellu pyörän pesemiseen. Painepesuri pilaa pyörän, koska paineen avulla vesi pääsee helposti paikkoihin, joissa sitä ei kaivata. Navat, keskiölaakerit ja vaihteet on syytä pitää runsaalta vedeltä suojassa, vaikkakin monet pyörät on suojattu siten, ettei vesi pääse laakeristoihin.
Normaali puutarhaletku pienellä paineella käy mainiosti pesuun. Tosin vettä ei tarvita välttämättä lainkaan. Puhdistus sujuu hyvin käyttäen vaikkapa rättiä tai trasselia. Ahtaiden paikkojen pesussa voi hyödyntää esimerkiksi hammasharjaa tai maalipensseliä.
Pesun jälkeen pyörä huuhdellaan ja kuivataan. Puhdas pinta viimeistellään vahalla tai silikonilla. Vahattu pinta pysyy kauemmin puhtaana eikä lika tartu siihen kunnolla.
Pesun jälkeen on hyvä suihkauttaa ketjuöljyllä vaihteet ja ketjut.
Polkupyörän keväthuolto
- Pese pyörä vedellä ja astian- tai autonpesuaineella. Älä missään nimessä käytä painepesuria!
- Tarkista turvallisuuteen vaikuttavat kohteet ja tekijät: jarrut, ohjaintangon ja kannattimen kiinnitykset, istuimen kiinnitys, pyörien napamuttereiden kiinnitys haarukkaan ja heijastimien kunto.
- Tarkista renkaiden ilmanpaine sekä pintakuvioinnin kunto.
- Tarkista ruuvien ja muttereiden kireys ja kiristä tarvittaessa.
- Korjaa maalipinnan kolhut paikkamaalilla. Ensiavuksi kolhukohtaan käy vaikkapa öljytippa.
- Vahaa pyörä autovahalla tai silikonilla pesun jälkeen. Vaha antaa suojan kiiltolakatuille pinnoille. Mattapintaisia kohtia ei kannata vahata.
- Puhdistuksen ja yleistarkastuksen jälkeen suorita ketjujen, kaikkien vaihteisto-osien nivelkohtien ja laakeroinnin huolellinen voitelu. Oikeat aineet löytyvät parhaiten pyöräliikkeistä, mistä löytyy muutenkin neuvoja huoltoon ja varaosiin liittyvissä asioissa.
- Jos sinulla on vannejarrullinen pyörä, varo voiteluaineen joutumista jarrupintoihin.
- Jos omat taitosi tai aika eivät riitä pyörän huoltamiseen, käänny ammattitaitoisen pyöräliikkeen puoleen.
- Paras hetki pyörän vuosihuoltoon on syksy, jolloin suurin osa pyöräilijöistä pistää pyörän talviteloille. Näin toimittaessa pyörä on valmis otettavaksi käyttöön heti pyöräilykelien alkaessa keväällä. Lisäksi huollettu pyörä kestää varastoinnin paremmin.
Jarrut
Jalkajarru ei vaadi sen ihmeellisempää huoltamista. Mikäli ongelmia ilmenee, löytyy apu pyöräliikkeestä. Myös vuosihuollon yhteydessä napa kannattaa purkaa, puhdistaa ja voidella.
Jarrupalojen ikä ja kunto vaikuttavat jarrutustehoon. Kulumista on helppo seurata kitkapinnasta. Kun palan kuviointi on kulunut loppuun, vaihda uusi jarrupala.
Jarrupalat on asennettava oikeaan asentoon. Jarrupalan on oltava lepotilassa 1,5-2 millimetrin päässä vanteesta. Jarrutettaessa jarrupalan etupään pitäisi koskettaa vannetta ensin.
Ketjut
Ketju kestää normaalissa käytössä yli 3000 kilometriä. Ketju on pidettävä hyvin voideltuna ja oikealla kireydellä. Laiminlyömällä ketjun hoidon se kuluu loppuun hyvinkin nopeasti.
Likainen ja kuiva ketju kuluttaa ketjurattaita, jotka joudutaan tällöin vaihtamaan ketjujen lisäksi.
Ketjun huolto
Puhdista likainen ketju pesuliuottimella. Tämän jälkeen huuhtele ketju vedellä ja kuivaa se.
Pesun jälkeen ketju voidellaan huolellisesti. Upota ketju öljyyn, jotta öljy tunkeutuu jokaiseen osaan ketjua. Tämän operaation jälkeen ylimääräinen öljy pyyhitään pois.
Napavaihteisessa pyörässä ketjun vapaaliike on oltava 10-15 mm. Ketjuvaihteisessa pyörässä ketju on vaihdettava, jos vapaaliike on yli 3 millimetriä.
Jarru- ja vaihdevaijerit
Vaijerit kannattaa tarkistaa aika ajoin. Irrota vaijeri kiinnikkeistä ja vedä sisus ulos kuoresta. Mikäli vaijerissa on havaittavissa murtumia, runsaasti ruostetta tai irronneita säkeitä, on se syytä uusia. Mikäli vaijeri on ulkoisesti kunnossa, puhdista ja öljyä se kevyesti ohuella öljyllä.
Rengaspaineet
Rengaspaineet on syytä pitää kohdillaan. Oikea painearvo riippuu renkaasta ja ajajan painosta. Oikeat painearvot kannattaa selvittää polkupyörän tai renkaiden ostohetkellä. Ohjeellisina arvoina voidaan sanoa, että maastopyörien oikea painealue on 2-4 bar ja maantiepyörillä reilusti enemmän (5-8 bar).
Pyörässä on paljon muutakin huollettavaa. Muun muassa laakeristot ja vaihteistot kaipaavat huoltoa ja säätöä aika ajoin. Asiantunteva pyöräliike tarjoaa parhaan vaihtoehdon näiden osien huoltoon ja säätämiseen. Mikäli säädät ne kuitenkin itse, kysy neuvoja pyöräliikkeestä.
Elintarvikkeiden lisäaineet – hyväksi vai pahaksi?
Elintarvikkeiden lisäaineita käytetään parantamaan elintarvikkeiden ominaisuuksia sekä teollisia valmistusprosesseja. Säilyvyyttä lisätään säilöntäaineiden avulla. Valmistusprosesseja parannetaan käyttämällä esimerkiksi emulgointiaineita ja jauhonparannetta.
Lisäksi lisäaineita käytetään markkinointitarkoituksiin ja menekin lisäämiseksi. Kauniin punainen makkara myy paremmin kuin väriaineeton ruskea. Makkaraan lisätään väri- ja säilöntäaineita valmistusprosessin aikana. Tuotteen markkinamyönteisyyteen vaikuttaa myös maku, jota voidaan korostaa arominvahventeilla.
Lisäaineita tavataan lähes kaikissa elintarvikkeissa. Lastenruoissa niitä ei periaatteessa saisi olla, mutta markkinoilla löytyy tuotteita, joissa on käytetty hyytelöimisaineita sekä happamuudensäilöntäaineita. Suurimpia lisäaineiden lähteitä ovat makeiset, leivonnaiset, lihajalosteet, light-juomat, kevytmargariinit, kotimaiset hillot sekä maustetut rahkat.
Kalalle väriaineita
Lisäaineita käytetään elintarvikkeiden kaikissa valmistusprosesseissa. Kalankasvattamoissa lohikaloille syötetään lihan oranssia väriä lisäävää E160g-väriainetta nimeltään kantasanktiini. Samalla aineella kananmunista saadaan mukavan keltaisia.
Leipä sisältää lisäaineita, joita on lisätty taikinaan; jauhonparanteita, säilöntäaineita, arominvahventeita ja emulgointiaineita. Lisänä tulee leivonnassa käytetyn margariinin lisäaineet, eli hapettumisen estoaineet. Ehkä leipä joskus pääsee leikkuriin, jonka terät on käsitelty paakkuuntumisen estoaineilla. Näin leipä on saanut lisäaineannoksensa.
Monivitamiinitabletit puolestaan värjätään usein titaanidioksidilla E171 ja E172, jonka jälkeen ne saavat pintakäsittelyaineitta. Vaatiiko kuluttaja vahatun näköisiä kiiltävän valkoisia ja steriilejä ABC-vitamiinivalmisteita?
Kolme kriteeriä
EU on asettanut lisäaineiden käytölle kolme kriteeriä. Ne eivät saa itsessään olla elintarvikkeita, niiden tulee olla mahdollisimman haitattomia terveydelle ja niiden avulla tulee todistetusti pystyä parantamaan elintarvikkeiden teollisia ominaisuuksia. Näin ollen esim. suola ei siis ole lisäaine vaan elintarvike.
EU velvoittaa jäsenmaitaan valvomaan lisäaineita sekä niiden pitoisuuksia elintarvikkeissa. EU:n alainen elin SCF valvoo, että jäsenmaat noudattavat direktiivejä. Suomessa tullilaboratorio tutkii etenkin ulkomailta tulevat elintarvikkeet. Elintarvikevirasto valvoo Suomessa myös lisäaineita. Kuntien elintarvikelaboratoriot ovat vastuussa käytännön laboratoriotyöstä.
WHO:n ja FAO:n perustama elin JECFA on asettanut korkeimman päivittäisen annoksen kaikille lisäaineille, ns ADI-arvon. Esimerkiksi aspartaamille se on 40 mg/kg.
Mitä ovat E-koodit?
Erilaisia lisäaineita on noin 350 ja ne merkitään EU:n alueella ns. E-koodilla. E-kirjain tulee Eurooppa-sanasta. Joissakin elintarvikeselosteissa lisäaineet mainitaan vaihtoehtoisesti kemiallisilla nimillä, mm. askorbiinihappo.
Esimerkiksi margariini sisältää useita erilaisia lisäaineita: E331, E471, E339, E524 ja E202. Se siis koostuu rasvojen lisäksi säilöntäaineista, hapettumisen estoaineista, happamuuden säätöaineista sekä stabilointiaineista. Värillisissä irtokarkeissa voi olla jopa 15 erilaista lisäainetta, pääasiassa eri väriaineita.
Mistä lisäaineita valmistetaan?
Elintarvikkeiden lisäaineet voivat olla sekä synteettisiä että luontaisia, kasvi- ja eläinperäisiä. Synteettisiä lisäaineita valmistetaan laboratorioissa, esimerkkinä E300 eli C-vitamiinina tunnettu askorbiinihappo. Luontaista oranssia väriainetta (E160b) saadaan puolestaan eteläamerikkalaisesta orleaanipuusta uuttamalla. Eksoottisimpia lienevät eläinten karvoista valmistettavat lisäaineet, kuten E920. Kiinassa tätä valmistetaan ihmisten hiuksista. E-koodin aineiden valmistusprosessit pätevät vain EU:ssa. E920 on L-kysteiinihydroklorodi, jota käytetään yskänlääkkeissä sekä leivonnaisissa säilöntäaineena.
Haitallisia vai vaarallisia?
Suurin osa lisäaineista on kuluttajalle turvallisia tuotteita. Ne vain merkitään E-koodeilla tuoteselosteeseen. Pääasiassa lisäaineet ovat luonnontuotteista eristettyjä. Mutta osa lisäaineista on synteettisiä ja vähemmän turvallisia.
Lisäaineiden turvallisuus tutkitaan ennen markkinoille pääsyä eläinkokeilla. Aineiden ADI-arvot sekä mahdolliset terveysvaikutukset tutkitaan rotilla, jotka altistetaan yhdelle lisäaineelle 15-18 kuukauden ajan. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan kata lisäaineiden terveysvaikutuksia ihmiseen pitkällä aikavälillä. Miten ihminen kestää lähes 80 vuotta aspartaamia tai nitriittejä? Miten mahdolliset sairastumiset voitaisiin välttää?
Mukaan mahtuu myös erilaisia oireita aiheuttavia aineita. Näistä selvimpiä esimerkkejä ovat käytännössä täysin turhat elintarvikevärit ja makeutusaineina käytettävät aspartaami sekä asesulfaami-K. Oireita saattaa ilmaantua, kun lisäaine hajoaa ruoansulatuksen aikana tai reagoi muiden lisäaineiden kanssa tuottaen tuntemattomia kemiallisia yhdisteitä.
Aspartaami muodostuu kahdesta aminohaposta, asparagiinihaposta sekä fenyylialaniinista. Aspartaami hajoaa elimistössä tuottaen mm. metanolia. Aspartaamin hajoamistuotteet ovat elimistölle suurina määrinä myrkyllisiä. Ei siis ihme, että saantisuositukset ovat erityisen pieniä lapsille. Myös aikuiset voivat saada aspartaamista erilaisia yliherkkyysoireita, kuten päänsärkyä, huimausta ja väsymystä.
Väriaineet
Väriaineet, erityisesti ns. atsoväriaineet saattavat aiheuttaa ihmisille allergisia reaktioita. Lihan säilöntäaineina käytettävät nitraatit ja nitriitit voivat aiheuttaa ärsytysoireita. Lisäksi natriumnitriitin aineenvaihduntatuotteen otaksutaan olevan karsinogeeninen. Nämä aineet tunnistaa koodeista E249-E252. Punaisiksi keitetyt katkaravut värjätään vieläkin punaisimmiksi elintarvikeväreillä, jotka voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. Kevytmargariineissa, purukumeissa, pussikeitoissa ja paistoöljyissä hapettumisen estoaineena käytettävien lisäaineiden (E311, E312, E320 ja E321) terveysvaikutuksia on kyseenalaistettu.
Voiko lisäaineita välttää?
Valistunut kuluttaja voi vähentää päivittäistä lisäaineannosta tekemällä järkeviä ruokaostoksia ja olemalla kriittinen. Monesti vertailemalla kotimaista ja ulkomaalaista voi tehdä järkevän valinnan ostamalla ulkomaalaista EU-alueella tuotettua. Kuinka moni kuluttaja on vertaillut hilloja tai maitorahkoja?
Vastuuntuntoiset vanhemmat eivät syötä lapsilleen elintarvikeväreissä uitettuja karkkeja tai aspartaamilla makeutettuja light-juomia. Kalatiskillä voi vaatia väriaineilla ja kasvuhormoneilla kasvatetun kotimaisen kirjolohen sijaan villikalaa. Nitriiteillä värjätyn ja arominvahventeilla maustetun makkaran voisi vaihtaa kunnon pihvilihaan.
Yllättävästi myös monivitamiinivalmisteissa käytetään väriaineita, jotta niistä saadaan ”herkullisen” ja ”terveellisen” näköisiä. Syömällä monipuolisesti ja terveellisesti voi jättää turhat tabletit pois. Erityisen kriittinen kannattaa olla apteekeista saataviin raskaana oleville naisille tarkoitetuille monivitamiinivalmisteille, sillä moni sisältää väri- ja pintakäsittelyaineita. Mitä hyötyä elintarvikevärit antavat odottavalle äidille ja kehittyvälle lapselle?
Loppujen lopuksi elintarvikkeiden lisäaineet tuskin aiheuttavat enempää terveysongelmia kuin liian yksipuolinen ruokavalio, väärät rasvahapot, ylipaino tai liikunnan puute. Mutta välttämällä tiettyjä elintarvikkeita voi vähentää lisäaineiden aiheuttamia oireita ja mahdollisia haittoja. On vaikeaa varmentaa sairauksia, jotka johtuvat ruoan lisäaineista. Ne voivat kuitenkin edesauttaa sairauksien syntymistä.
E-koodi näyttää lisäaineluokituksen yleensä ensimmäisen numeron perusteella:
- E100: väriaineet
- E200: säilöntäaineet
- E300: hapettumisen estoaineet
- E400 ja E1400: emulgointi, stabilointi-, sakeuttamis- ja hyytelöimisaineet
- E300 ja E500: happamuudensäätöaineet
- E900: makeutusaineet
Lähteet: Elintarvikevirasto, Dominique Parent-Massin, Ranskan elintarvikeagentuurin (AFSSA) erikoisasiantuntijan haastattelu, Paul Lannoyen: Guide des additifs alimentaires,
EU:n elintarvikesivut: http://europa.eu.int/comm/food
Rypsiöljy pitää kehon kunnossa
Kotimainen rypsiöljy on paras ruokaöljy. Oliiviöljyyn nimeen vannovat joutuvat myöntämään kotimaisen rypsiöljyn erinomaisuuden tutkimustulosten kautta. Rypsiöljyn nauttiminen alentaa kolesterolia sekä ehkäisee rytmihäiriöitä ja rintasyöpää.
Myynnissä olevien ruokaöljyjen valikoima on runsas. Yleisimmin kaupan hyllyltä löytyy rypsi-, oliivi-, soija-, auringonkukka-, maissi- ja camelinaöljyä. Näitä kaikkia öljyjä on vielä saatavilla eri laatuisina sen mukaan, onko öljy puhdistettua vai valmistettu kylmäpuristamalla.
Kasviöljyt ovat 100-prosenttista rasvaa. Niiden rasvakoostumus on kuitenkin terveydelle edullinen ja ne sisältävät runsaasti E-vitamiinia. Kasviöljyt puristetaan öljykasvien siemenistä. Puristamisen jälkeen ne puhdistetaan, jolloin niistä saadaan kirkkaita, miedon makuisia ja hyvin säilyviä. Puhdistuskäsittely vaikuttaa jonkin verran öljyn ravitsemukselliseen arvoon.
Kylmäpuristamalla valmistettujen öljyjen teossa öljy erotetaan siemenmassasta valuttamalla ja puristamalla ilman siementen ulkoista lämmitystä. Kylmäpuristettua öljyä ei yleensä myöskään puhdisteta ja se on väriltään tummempaa ja maultaan voimakkaampaa kuin puhdistetut öljyt.
Ravintorasvojen kulutus on Suomessa vuosi vuodelta vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kasviöljyjen käyttö on sen sijaan lisääntynyt. Kun vuonna 1992 suomalainen käytti keskimäärin rasvaa 19,6 kiloa, niin siitä kasviöljyä oli vain 2,7 kiloa. Viime vuonna rasvan kokonaiskulutus henkeä kohden oli 17,7 kiloa. Tästä määrästä kasviöljyn osuus oli 3,6 kiloa.
Kasviöljyistä suomalaiset suosivat viime vuonna ylivoimaisesti eniten (75 %) rypsistä ja rapsista valmistettuja öljyjä. Toiselle sijalle nousi oliiviöljy ja kolmanneksi auringonkukkaöljy lähes samansuuruisella kulutuksella.
Rypsi vastaan oliivi
Oliiviöljyä luullaan monesti terveellisemmäksi kuin rypsiöljyä. Näin ei kuitenkaan ole. Kotimaisessa rypsiöljyssä on vähemmän tyydyttyneitä rasvahappoja kuin oliiviöljyssä. Lisäksi rypsiöljyssä on runsaasti terveellistä linoleenihappoa (omega-3), jota oliiviöljyssä on vain hitusen. Rypsiöljyssä on myös huomattavasti enemmän E-vitamiinia kuin oliiviöljyssä.
Rypsi- ja raspiöljyissä on samanlaiset rasvahappokoostumukset. Suomessa puhutaankin yleisesti vain rypsiöljystä kun tarkoitetaan rypsi- tai rapsiöljyä.
Rypsiöljyn terveellisyys perustuu sen erittäin matalaan tyydyttyneiden rasvahappojen määrään. Lisäksi siinä on runsaasti ns. tyydyttymättömiä öljyhappoja. Rypsiöljy sisältää myös merkittäviä määriä elimistölle välttämättömiä rasvahappoja (linoli- ja alfalinoliinihappo). Näitä elimistö ei pysty itse valmistamaan, vaan ne on saatava ravinnosta. Rypsiöljy on myös erinomainen E- ja K-vitamiinien sekä muiden rasvaliukoisten vitamiinien lähde.
Kylmäpuristettu on parasta
Rypsiöljyn valmistusmenetelmä vaikuttaa sen rasvahappokoostumukseen. Kylmäpuristettu rypsiöljy sisältää tyydyttymättömiä rasvahappoja n. 95 %. Näistä hyvälaatuisista rasvahapoista 62 % on yksinkertaisesti tyydyttymättömiä. Tavallisen rypsiöljyn valmistuksessa käytetään liuottimia ja kuumennusta.
Kuumennus vaikuttaa haitallisesti rypsiöljyn ominaisuuksiin lisäämällä sen hapettumista ja tuhoamalla tärkeitä vitamiineja. Siksi tavallinen rypsiöljy sisältää enemmän rasvahappojen hapettumistuotteita ja vähemmän vitamiineja kuin kylmäpuristettu rypsiöljy.
Kylmäpuristettu rypsiöljy ei myöskään sisällä haitallisia trans-rasvahappoja, jotka lisäävät veressä olevaa kolesterolipitoisuutta. Kylmäpuristettuun rypsiöljyyn ei lisätä mitään, eikä siitä poisteta mitään. Esimerkiksi kyläpuristettu rypsiöljy sisältää lesitiiniä, kun sen sijaan tavallisesta rypsiöljystä lesitiini poistetaan valmistuksen yhteydessä.
Rypsiöljy tekee hyvää sydämelle
Uusien tutkimusten mukaan alfalinoleenihappo (omega-3) on rypsiöljyn tärkeimpiä rasvahappoja. Alfalinoleenihappo on ihmiselle välttämätön rasvahappo, jolla on monia terveyttä edistäviä vaikutuksia. Se lievittää tulehduksen oireita, vähentää veren hyytymistä, alentaa kolesterolipitoisuutta ja estää sydämen rytmihäiriöitä.
Eläinkokeet ja epidemiologiset tutkimukset tukevat Harvardin yliopiston dosentin Heikki Korpelan mukaan käsitystä, että runsas alfalinoleenihapon saanti vähentää äkillisen sydänkuoleman vaaraa 45 prosentilla. Alfalinoleenihaposta muodostuu myös pitkäketjuista linolihappoa (alfa-3), jota esiintyy kalassa. Täten kalan rasvahappojen saannin vajausta voidaan korvata lisäämällä alfalinoleenihapon saantia.
Monet väestötutkimukset tukevat Heikki Korpelan mukaan käsitystä, että ravinnon runsas linoleenihapon saanti liittyy vähäiseen sepelvaltimotaudin vaaraan, eli mitä suurempi on ravinnon linoleenihapon saanti, sitä pienempi on sydäntaudin riski.
Kalifornian yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa on todettu, että veren suuri linoleenihapon määrä heijastaa vähentynyttä aivoinfarktin ja aivoverenvuodon riskiä.
Rypsiöljyn sisältämän kertatyydyttymättömän rasvahapon runsas saanti on todettu uudessa ruotsalaisessa tutkimuksessa vähentävän myös rintasyövän riskiä. Tutkimuksessa rintasyövän riski väheni puoleen, kun kertatyydyttämättömän öljyhapon saanti oli vähintään 10 grammaa päivässä.
Laskee kolesterolia
Kylmäpuristetun rypsiöljyn on todettu dosentti Heikki Korpelan mukaan vähentävän sekä kokonaiskolesterolin että LDL -kolesterolin määrää. Uudet tutkimukset osoittavat, että kylmäpuristettu rypsiöljy vähentää kolesterolipitoisuutta enemmän kuin tavallinen rypsiöljy tai rypsiöljystä valmistettu kovetettu margariini. Tämä ero voi johtua joko kylmäpuristetun rypsiöljyn sisältämästä lesitiinistä tai kovetettujen margariinien sisältämistä trans-rasvahapoista. Lesitiini vähentää kolesterolipitoisuutta.
Myös Helsingin Yliopiston Farmasianlaitoksen ja Helsingin Yliopistollisen Keskussairaalan yhteistyönä tekemä tutkimus osoittaa, että kylmäpuristetun rypsiöljyn nauttimisella on selvä LDL-kolesterolia (pahaa kolesterolia) ja veren hyytymistekijöitä vähentävä vaikutus. Samalla plasman lesitiinipitoisuus kohosi merkittävästi. Pääosa tutkimukseen osallistuneista koehenkilöistä ei käyttänyt kalaa tavanomaisessa ruokavaliossaan. Koehenkilöt nauttivat päivittäin 15 g kylmäpuristettua rypsiöljyä.
Soveltuu myös paistamiseen
Kylmäpuristettu rypsiöljy kestää kuumennusta erittäin hyvin, koska se sisältää runsaasti yksinkertaisesti tyydyttymättömiä rasvahappoja ja antioksidantteja. Ruoanvalmistuksessa se käy salaattikastikkeisiin, marinointiin, leivontaan, pannulla paistamiseen ja rasvassa keittämiseen. Uppopaistamiseenkin tämä mainio öljy käy, savuamispiste on 210 C astetta ja se kiehuu rauhallisemmin kuin muut öljyt.
Kylmäpuristettu oliiviöljy ei kestä kuumentamista. Oliiviöljyn käyttäjien kannattaakin hankkia paistamiseen ja leivontaan tavallista oliiviöljyä ja salaatinkastikkeisiin kylmäpuristettua extra virgin -laatua.
Camelina haastaa rypsin
Uusimpana tulokkaana kasviöljyjen joukkoon on tullut kotimainen Camelinaöljy. Camelina sativa eli ruistankio on peräisin Välimeren alueelta ja Keski-Aasiasta. Camelina on ”uusvanha” viljelykasvi, jota on viljelty Euroopassa rauta- ja pronssikaudella. Keskiajalla se oli yksi tärkeimmistä öljykasveista. Sen jälkeen sen viljely on kuitenkin ollut hyvin vähäistä.
Noin metrin korkuiseksi kasvavan vaaleanpunakukkaisen Camelinan viljelystä kiinnostuttiin uudelleen 1980-luvulla, koska se on aikainen ja runsassatoinen.
Camelinaöljyn tyydyttymättömien rasvojen kokonaisosuus on lähes sama kuin rypsiöljyn. Camelinaöljyssä on kuitenkin lähes kaksi kertaa enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja kuin rypsiöljyssä, mutta kertatyydyttymättömiä lähes puolta vähemmän.
Monityydyttymättömät rasvahapot alentavat tehokkaimmin kokonaiskolesterolin määrää. Haittana on, että liian suuret määrät pienentävät myös hyvän eli HDL -kolesterolin pitoisuutta. Kertatyydyttymättömät rasvahapot eivät pienennä kokonaiskolesterolin määrää yhtä tehokkaasti, mutta ne eivät myöskään vähennä hyvän kolesterolin määrää.
Camelinaöljy sisältää runsaasti ihmiselle välttämättömiä alfalinoleenihappoa (omega -3) ja linolihappoa (omega-6). Omega 3- rasvahappoa camelinaöljy sisältää lähes kertaa enemmän kuin rypsiöljy ja yli 20 kertaa enemmän kuin oliiviöljy. Tämän vuoksi camelinaöljy soveltuu erittäin hyvin sellaisille henkilöille, jotka eivät syö kalaa.
Rypsi-, oliivi- ja camelinaöljyn koostumuksen vertailu
rypsi / oliivi / camelina
- Tyydyttyneet rasvahapot % 6 /14 /10
- Kertatyydyttymättömät rasvahapot % 60 / 69 / 31
- Monityydyttymättömät rasvahapot % 32 / 11 / 58
- Linolihappo (omega-6) 22 / 11 / 15
- Algalinoleenihappo (omega-3) 10 / 1 / 39
- E-vitamiini mg/100g 24 / 12 / 8
Arvot ovat noin-arvoja ja voivat jonkin verran vaihdella valmistusmenetelmästä riippuen.
